Pitää sitä vielä vähintään kerran ennen vuoden vaihtumista käydä kiukuttelemassa. Aihettahan tietenkin löytyy helposti: kilot ja niiden katoamattomuus.
Vuosi on mennyt taas tietenkin huimaa vauhtia niin kuin se aikuisella aina menee. Vasta oli juhannus ja nyt oli joulu ja kohta ollaan vääntämässä kelloja kesäaikaan.
Kilojen suhteen on menty takapakkia, vai pitäisikö sanoa hyvään suuntaan kilojen kannalta katsottuna: niitä on vaan tullut lisää.
Hmm.. pitäisikö blogi muuttaakin lihomista seuraavaksi? Onkohan sellaisia yhtään olemassa. (Nopea googletus väliin.. hmm..joitakin, joissa puhutaan lihomisesta, siis suomenkielisiä, mutta niissäkin aiheena taitaa olla nimenomaan lihomisen vastustaminen).
Olisikohan hiukka erilainen blogi, jos siinä listattaisiin mitä kaikkea tuli syötyä ja miten paino vaan nousee..? Ehkä jos on aliravittu ja painoa tarvitsisi lisää, mutta nyt puhutaan meidän tavallisten keski-ikäisten naisten paheesta eli ns, "väärästä" lihomisesta (kuuluu samaan sarjaan väärän sammuttamisen kanssa ;-)
No jaa, joka tapauksessa. Voisihan sitä sanoa, että vuosi on ollut töissä ja kotielämässä sen verran haastava, että ei ole jaksanut paneutua itseensä ja omaan hyvinvointiin ja kilot ovat hiipineet hiljaa. Niin varmaan sanoisinkin ääneen jos asiasta puhuisin.
Mutta täällä voi sanoa totuuden: olen lihonut, koska en ole välittänyt. Koska ansaitsen herkkuja tai hyvää ruokaa siksi, että olen päättänyt niin. Kyllä kaikki herkut tai ihanat tuoreet valkoiset leivät on syöty tietoisena jokaisesta suupalasta ja tiedetty, mitä se tarkoittaa. Ei se ole ollut vahinko tai tapahtunut minulta itseltäni salaa. Ei kukaan ole survonut suuhuni suklaata kun selän käännän.
Eikä kukaan ole pakottanut minua juomaan ah-niin-ihanaa jouluomenalimua lapsuuden jouluja muistellen. Hyväähän tuo on. Sokerista, mutta hyvää.
En ole edes käynyt (vielä) vaa'alla, enkä menekään. Vaatteet kertovat karua kertomaansa: housut kiristävät ja löysät puserot kinnaavat makkaroiden kohdalta.
Näin lomalaisena suoritan kansalaisvelvollisuuteni joulun osalta ja syön, syön ja syön.
Loman lopuksi menen jossakin vaiheessa vaa'alle ja saan todennäköisesti sydärin. Olen aivan varma, että henkinen kipuraha kilojen osalta on jo saavutettu ellei peräti ylitetty reippaasti (8-numerolla alkava).
Sitten pitää vaan miettiä, että miten tästä eteenpäin.
Kilokiukuttelija
