Kilokiukuttelija

22.2.2013

Suklaansyönnin soveltamista

Sain Ystävänpäivänä Ystävältä lahjaksi ison suklaalevyn. Hän ei tokikaan tiedä, että olen nyt tiukemmalla linjalla, ja eihän sinällään yksi suklaalevy maailmaa kaada, mutta törmäsin pohdinnoissa mielenkiintoiseen ajatuskulkuun: syödäkö koko levy kerralla (tai siis parin päivän kuluessa, en pysty vetämään levyllistä kerralla), eli siis hoitaa ongelma pois päiväjärjestyksestä tai syödäkö tasaiseti vähän joka päivä?
En kyllä osaa sanoa, kumpi olisi parempi, vaikka kuinka muka osaan miettiä terveelliset ja epäterveelliset ruoat sekä kalorit ja rasvat. Tai ehkä en vaan viitsi alkaa miettiä, eli leikin vaan ajatuksella. Kertarysäys vai hiljainen piina?

No, joka tapauksessa levy seisoi monta päivää koskemattomana ja sitten otin siitä pari riviä parin päivän aikana. 3/4 levystä siis vielä syömättä. Asia ratkesi siis itsekseen.

Tosin mies jostain syystä sai kuningasajatuksen ja toi pääsiäismunia kaupasta isomman satsin! Kysyin mitä ihmettä hän ajatteli, kun tietää, että olen nyt tarkkana herkkujen kanssa, ja vastauksena oli, että hän halusi ostaa jotain kivaa.. äh.. Miehet.

Jos kiloasiaa seurataan, niin nyt on ollut sitten se suvantovaihe, eli paino on pysynyt paikallaan. Ruokailujen osalta ollaan harrastettu vähän innovatiivista kokkailua (makumatkoja eri maiden ruokakulttuureihin) ja jotkut annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän epäterveellisiä, joten se selittänee tämän painonpudotuksen pysähtymisen.

Eihän tässä jäniksen selässä olla, mutta moisia herkkuhetkiä ei parane tulla usein. Plus lienee tuolla suklaalevyllä ja niillä miehen raahammilla pääsiäsimunillakin vielä oma vaikutuksensa. Vaikka söisi vain vähän suklaata päivässä, on se silti niitä "ylimääräisiä" turhia kaloreita.

14.2.2013

Himskatti, se toimii sittenkin!

Siis tämä mitä teen.
Sain vaihdettua fat pantsit tavallisiin housuihin, joita olen viimeksi käyttänyt viime syksynä. Tai siis käytin niitä loppusyksystä ja ennen joulua, mutta ne kiristi ja mahamakkarat tursusi.

Nyt housut menevät ihan mukavasti päälle, mutta tokikin mahamakkaroita on vielä vaikka muille jakaa.
Painoa on nyt joulun lukemista lähtenyt 4,5 kg. Ei huonosti ottaen huomioon, että en ole siis kuntoillut enkä näppäimistöllä sormea jumppaamista rankempaa liikuntaa harrastanut.
Niin ja olinhan tuossa välissä flunssassakin, mutta se ei kyllä painoa pudottanut.

Yleensä kipeänä tulee ajatus siitä, että haluan ja ansaitsen hemmottelua. Nyt ajatus kävi mielessä, mutta en totellut sitä. En syönyt mitään sen kummempaa tai enempää kuin terveenäkään.
Muutenkin olen onnistunut olemaan herkuttelematta: olen ollut useissa kokouksissa, joissa on tarjolla sämpylää, upeita leipiä, leivoksia ja muuta herkkua.
En edes ajattele asiaa, en vaan ota niitä.

Siinä apuna lienee se, että minulla ei ole nälkä. Nälässähän sitä kaikki sortumiset tapahtuu. Jostain syystä syömiseni riittävät pitämään nälän loitolla eikä sortumisia ole tapahtunut. Ei sillä, että luulisin mitenkään olöevani "turvassa": yhtenä päivänä söin vähän enemmän hiilihydraatteja sisältäviä tuotteiota, ja seurauksena huomasi heti, että jo saman päivänä, ja erityisesti seuraavana, nälkä oli suurempi ja mieliteot kurkki mielen laitamilla.
Tämä semikarppaus siis toimii meikäläiselle parhaiten.

Kyllähän tämä painon putoamisvauhti varmastikin hidastuu tästä alkuhuumasta. Mutta kunhan suunta olisi edes oikea...