Kilokiukuttelija

31.3.2014

Pretty in pink

Oli kiva ja ikävä eilinen.
Kivaa oli se, että sain ystävältä synttärilahjaksi tätä juoksuharrastusta tukevan lahjan, ikävää oli se, että eilen alkoi säären etuosia särkeä, eli hemmetin penikkatauti taisi sittenkin iskeä taas.

Vituttaa kuin pientä oravaa. Juuri siksihän tein tämän juoksukoulun, että tällä kertaa en mokaisi mitään tekemällä liikaa liian nopeasti ja tuttuun tyyliin saamalla penikat kipeäksi.
Eilen en edes vielä tajunnut, että kyseessä oli penikat. Mietin vaan, että miten ihmeessä keksin hyviä venytyksiä säären etuosalle. Kävin fyssarilla muutama vuonna ja sain hyviä ohjeita juuri juoksujalkojen venytykseen. Ja tietenkin olen unohtanut kaiken..

Illalla juttelin sitten toisen kaverin kanssa (joka asianmukaisesti ihmetteli ja hehkutteli 10 km aikaansaannostani :D ), jolle kipuja päivitellessäni tokaisi, että "ai penikathan ne". Arrgghh.. Tietenkin penikat..

En nyt oikein tiedä mitä tehdä. Kuinka kauan pitää ottaa iisisti, ja pitääkö? Vai alanko kävellä (matolla) kipua vasten? Ja hölkkäänkö (hiekkatiellä) kipua vasten?

Aiempina vuosina homma on sitten loppunut tähän. Olen ottanut iisisti muutaman päivän, viikon, kuukauden ja kappas, onkin syksy ja talvi, ja juoksut voi loogisesti unohtaa.
Nyt en haluaisi sitä tehdä.

Varsinkaan kun sain tosi kivan synttärilahjan, eli räyheet pinkit lenkkarit!
Ystävä haluaa tukea tätä uutta saavutustani ja sain itse valita lahjakengät.
Käytiin Stadiumissa, jossa ei ollut kovin laaja valikoima kun piti olla pronaatiotuki. 

Ihastuin ensin sellaisiin sinisiin (tai no, baby blue/baby pink -sekoitus) lenkkareihin, mutta nämä tuntuivat sitten ihan unelmalta jalassa.
Miesten lenkkareissa oli enemmän mun värejä, sellaista ihanan sähkönsinistä ja -vihreää, naisten lenkkareissa oli hempeitä värejä tai kahta inhokkiväriäni, eli oranssia ja lilaa. Harmi, että ei voi valita miesten lenkkareita itselle sopivia.
Miksiköhän oletetaan kaikkien naisten tykkäävän pastelliväreistä..?

En ole kyllä yhtään pinkki tyttö, en taida omistaa yhtä ainutta vaaleanpunaista vaatetta. Ja nyt sit vedetään noilla pinkeillä hiekkatietä ees taas :D
Tai siis jos vedetään.
Just nyt on sellainen maansa myynyt -fiilis.. Kun olin iloinen ja ylpeä tuosta juoksusta ja nyt sitten vanha tuttu paska kipu on taas valloillaan.

29.3.2014

Vanha kapinallinen

Tattadatattattattaa!! <insert drumming and fanfares>
Se oli siinä! Ei tuntunu missään!

10 km? Suoritettu!
Minä, keski-ikäinen fatsopallo sohvaperuna, joka ei ole yleensä muuta liikuntaa harrastanut kuin sohvalta autoon ja kauppaan. 

Juoksukoulun Virallisen Ohjeen mukaan tänään oli rauhallinen kävely ja huomenna sitten rutistus. Olin alun perin päättänyt, että katson huomenaamulla millainen ilma on, ja jos on kaunis aamu, lähden juoksemaan hiekkatielle. Ja jos on huono ilma, vietän ajan Hunger Gamesin parissa.

Aamulla oli ihana ilma ja päätinkin sitten, että tänään on Se Päivä, eli lähden juoksemaan hiekkatielle tuon 10 kilsaa.
Muutama syykin löytyi: aamun ilma oli ihana. Huomenna on menoa koko päivän, enkä ehtisi välttämättä sittenkään juosta. Ja siihen liittyen: huomenna alkaa kesäaika, joten "menetän" aamusta tunnin enkä ehtisi välttämättä olleenkaan huomenna juosta.

Mietin hetken sitä, että kuinka järkevää on lähteä vetämään 10 kilsaa heti suoraan hiekkatielle kun olen tähän asti vetänyt matolla.

Mutta: se oli yllättävän helppoa. Ällistyttävän helpohkoa loppujen lopuksi.
Nauratti, kun noin kilometri oli vasta takana niin aivoissa alkoi pyöriä: "hei vähän mä oon hyvä! Tää menee tosi helposti! Eihän tää oo mitään! Mä juoksen 10 kilsaa!". Ja siis nuo lauseet eivät olleet sellaisia kannustavia ja nostattavia luonteeltaan, vaan ne oli jo toteavia päätettyjä asioita :D

Ja 1,5 km kohdalla oli jo blogikirjoituksen otsikkokin keksitty :)

Päätin, että en välitä pätkääkään sykkeestä, koska jos sitä tuijottaisin, olisin voinut jättää koko juoksukoulun väliin. Syke olikin korkealla - keskiarvo oli 88% ja maksimi 101%.

Juoksin mielestäni aika rauhallisesti lönköttäen, joten olin yllättynyt, että keskituntinopeuteni oli 6,9 km/h! Jos olisin juossut matkan tänään matolla, olisin pitänyt nopeuden 6,3 km/h varmuudeksi, että jaksaisin. Kaloreita paloi 1130 ja aikaa meni juoksuosuuteen 87 minuuttia. Alkuun ja loppuun 5 min kävelyt.

Yllättäen ei oikein tuntunut missään tuo juoksu, siis juostessa. Jostain syystä paluumatkalla noin 6 km kohdalla olin kai ajatuksissani kun huomasin, että nopeus hidastui ja lähes kävelin. Siitä rykäisin sitten taas vauhtia. Sama tapahtui noin 8,5 km kohdalla, jolloin myös alkoi vähän tuntua polvissa ja hetken vasemmassa jalanpohjassa. Muuten ei tuntunut muuta kuin alkava nälkä tuossa noin 9 km kohdalla :D

Noin tunti kotiin paluun jälkeen vasemmassa jalassa alkoi tuntua jalkapohjassa ilkeä kipu. Tuli ehkä siitä, että käytin toisia lenkkareita kuin yleensä ja niissä on tuki jotenkin erilainen. 
Nyt kun päivää kulunut (ja piti käydä metsässä koirien kanssa kävelemässä) ja venyttelyt tehty, jalkapohjassa tuntuu yhä, mutta ei satu niin paljon. Myös jaloissa ja erityisesti polvissa tuntuu, että jotain on tehty :)

Tuo hiekkatie on suurimmaksi osaksi sellainen, että siellä saa olla ihan itsekseen, mutta niissä muutamissa kohdissa, joissa ohitin naapureiden taloja, tunsin itseni Gattaca-leffan päähenkilöksi, jonka pitää skarpata juoksumatolla, että ei jää kiinni väärästä henkilöllisyydestä, ja kun pääsee matolta omaan rauhaan, romahtaa ja hiki pursuaa. Meikä veti naapureidn ohi samalla tavalla selkä suorana reipasta tahtia ja kun olin mutkan takana, jatkoin puuskuttamista aiempaan malliin :D


27.3.2014

Massiivinen kyrsiintyminen

Tänään vituttaa vain kaikki. Tai siis mennyt aikamuoto, vitutti kaikki.

Aamu alkoi ihan lupaavasti kun aurinko paistoi kerrankin. Mutta sitten tuli posti ja siitä alkoi sitten alamäki. Tuli outo lähes tonnin (!) lasku, jota ei mielestäni pitäisi tulla. En saanut laskun lähettäneen firman taloustyyppiä kiinni, joten en voinut kuin kiukutella itsekseni.

Sitten tuli sellaisia pieniä mitättömiä raivojuttuja, jotka oikeesti eivät olleet mitään, mutta nostivat raivokäyrän noin 110 %:iin.

Jo raivotessani ääneen tajusin, että olen vihainen ihan muusta, mutta piti silti saada karjua.
Tiedän, että tämä kiukku johtuu siitä, että asiat eivät etene niin kuin haluan, enkä mahda asialle mitään. Siis oman toiminnan tavoittamattomissa olevia asioita.
Koska kuitenkin olen minä, en näköjään ihan koko aikaa pysty pitämään itseäni positiivisena ja hyväksymään sitä, että en voi tilanteelle mitään.

Sitten soitin yhdelle auttavaiselle sielulle, jonka kanssa juteltuani sain taas raivon taltutettua ja rauhan mieleen.
ASIAT MENEE NIIN KUIN NE ON TARKOITETTU MENEVÄKSI.
Oma motto, jota en vaan jaksa aina muistaa.
Muttakunhaluanettäasiatmeneeniinkuinminähaluan!!
 Argh!!



25.3.2014

Mitä sitten?

Viime päivät onkin mennyt kaiken pakollisen sälän merkeissä eikä ole pahemmin ehtinyt koneelle istua. Tai ehkä olisi ehtinyt, mutta piti tehdä kaikkea muuta mukatärkeää, kuten katsoa Walking Deadia ja pelata HayDayta :D

Juoksukoulun viimeinen viikko alkoi eilen!! Tuntuu ihan käsittämättömältä - 11 viikkoa on mennyt todella nopeasti. Tai siis 10 viikkoa.. Sunnuntaina tulee siis 11 viikkoa juoksukoulua täyteen. Ja 10 km pitäisi jaksaa..

Viime viikolla oli jälleen tuskaista juosta noita 5 km sessioita kun oli äärimmäisen hidas leffa käsillä. The Counselor on määritelty trilleriksi, joten odotin nopeita juonenkäänteitä, ehkä ampumisia, tappamisia ja actionia ruudun täydeltä.
Ja pyh! Sen sijaan leffa oli keskusteluja, keskusteluja ja keskusteluja. Siis leffana olisi voinut olla ihan ok, ehkä vähän hidas omaan makuun ja aika raadollinen, mutta herranjestas miten puuduttava juoksumattokatsottava!

10 km lenkille olenkin säästellyt uusinta Hunger Gamesia. Leffa ei varmaan nyt mikään huikean kaksinen ole, mutta voisin kuvitella, että siinä riittää koko ajan menoa ja meininkiä tuon varmaankin lähemmäs kaksi tuntia kestävän lenkin ajaksi.

Ja sitten tuleekin se oleellinen kysymys: mitä sitten? Eli mitä tuon 10 km jälkeen?
Selvästi minulle näyttääkin toimivan hyvin tällainen strukturoitu ohjelma, jota noudatan tunnollisesti. Mutta mitä teen ensi maanantaina? Niin siis sen jälkeen kun raavin itseni juoksumatosta irti kun olen muuttunut sen osaksi pitkän lenkin päätteeksi :D (Siis jos edes pystyn siihen 10 km;iin?!)

Jonkinlainen juoksukolun-jälkeinen-ohjelma pitäisi olla. Tiedän ja tunnen itseni niin hyvin, että jos ei ole jotain "pakollista" ohjelmassa, meikähän lintsaa..

Tie ei ole vielä sula, mutta ehkä jo ensi viikolla sinne pääsisi juoksemaan. Jos vaikka tekisi pari 5 km lenkkiä viikossa? Riittääkö se johonkin/mihinkään? Ja välillä matolla kävelyä ja sitten vaikka punttitreenit..?
Äh, miksi tällaiseen ongelmaan ei ole ohjelmaa??


17.3.2014

(Itse)kehu kielletty

Ystävä hehkutti tuossa eräänä päivänä miten oli hyvä fiilis onnistuneen koulutuksen jälkeen. Sanoi, että oli todella ihanaa vetää koulutus isolle joukolle ja että hän todella tykkää, kun saa porukat mukaan nauramaan/itkemään/pohtimaan/puhumaan oikeissa kohdissa.
Lopuksi hän sitten totesi, että ei kerrota kenellekään, että hän on mielestään hyvä tällaisessa ja että hän tykkää tuosta työstä. Kuulostaisi kuulemma itsekehulta tai narsistiselta.

Osittain siis vitsi, mutta totta toinen puoli, tuo, että ei kerrota laajemmin.

Ja jäin taas pohtimaan: miksi ihmeessä (me suomalaiset?) ajattelemme näin? Onko vaarana heti leimautuminen itsehehkutus-sarasvuoksi jos vähän kertoo, että tietää missä on hyvä ja vielä tykkää siitä, että on hyvä?!
Miksi oman hännän nostaminen jätetään vain kissoille? 
Onko se pelko kateudesta, Koiviston "ei tehrä täst ny numeroo" -asenne vai mikä ihme mättää?

En kyllä itsekään ihan helposti kehuisi itseäni tai saavutuksiani julkisesti. Lähinnä siksi, että tiedän, milloin olen tehnyt hyvää työtä ja siihen ei sitten ulkopuolisia tarvita sitä minulle kertomaan.
Ja ehkä se, että sanoisin jossakin, että "menipä X juttu hyvin, sain kiitosta osallistujilta" tuntuisi vieraalta. Miksi? Tätä pitääkin vähän pohtia.
*pohtii*

Ehkä siksi, että se ei vaan ole suomalaista kulttuuria, ja omakehu tuntuisi oudolta. Mutta jos en kerro olevani hyvä, mistä muut saa sen sitten tietää? Tartteeko niiden tietää?
Työntekijän ollessa kyseessä, työnantajan on hyvä tietää, että olen hyvä. Yrittäjän ollessa kyseessä asiakkaiden on hyvä tietää, että olen osaava.
Mutta eikö sitä saa kuitenkaan sanoa ääneen..?

Phew.
No, vähemmän lennokkaisiin ajatuksiin. Tai no, lennokas juoksuhan se on jatkunut tunnollisesti!

Kaksi viikkoa, ja olisi edessä 10 km. Huomenna on taas vähän pidempi rutistus: 5 km + 10 min + 10 min.
Eilen oli 30 min "rauhallinen juoksu" ja olipa taas niiiiiin tahmeaa jotenkin. En tiedä miksi, olin tehnyt kaikki venytyksetkin ihan oikein.

Tein eilen pitkästä aikaa gazpachoa päivälliseksi. Tällä kertaa tuli tuollaista.. hmm.. vauvanripulin (sorry!!) väristä. Yleensä tuo on ollut oranssisempaa tai punaista, kun olen käyttänyt punaista paprikaa. Nyt käytin keltaista. 
Jälleen laitoin ehkä ripauksen liikaa valkosipulia, teen aina saman virheen. Ei se haitannut, mutta oli aika vahva maku suussa. Niin ja huomaa: vakioannokseni tuota keittoa on juuri oikean kokoinen siihen uuteen keittokulhoon!

14.3.2014

Ei tunnu missää!

Juoksukoulussa oli jälleen vähän ärsyttävämpi sessio: juokse 5 km (ihan ok) vaihtaen tempoa minuutin välein (!). Jälleen kerran voisin kiukutella hiukan: Miten paljon tempoa vaihdellen, siis isoja muutoksia, pieniä, ylös/alas.. ja tärkein, miten mittaan minuutin järkevimmin??

En halunnut tuijottaa juoksumaton kelloa, koska se jos jokin on puuduttavaa huomata, miten matka ei vaan etene.
Kaivoin sitten munakellon laatikosta. Ei siis tuo kuvassa oleva, mutta saman kaltainen. Eli ei tartte vääntää aikaa (olisi matolla mahdotonta) vaan kun minutti meni täyteen, napautin kahdesti ja ajanotto alkoi alusta.

Olihan se vähän ärsyttävää juosta muna kädessä (hmm.. tästä melkein saisi jonkin pervon mielikuvan vilauttelijoista puistossa ;-), mutta tuo ei paina paljon, enkä halunnut laittaa sitä mihinkään, josta joutuisin sitä hamuilemaan.

Vaihtelin sitten nopeutta välillä kunnolla ylös/alas ja välillä asteittain.
Hauskaa oli huomata, että eihän tuo 5 km muka tuntunut missään :-D Siis kun nyt viime ajat on aina ollut vähän päälle tuon matkan ja se on tuntunut muka kauhean pitkältä. Nyt oli vain 5 km..
Tällä kertaa kävelin "takaisin" melkein kahden kilometrin ajan kun piti katsoa se leffa loppuun.

Nyt onkin sitten kunnon venyttelyn tarve. Vaikka siis juostessa/sen jälkeen ei tuntunut missään, nyt kolottaa sopivasti. Mutta polvet ei onneksi sano mitään! Selkää vähän kolottaa, mutta se voi tulla myös tästä epäergonomisesta istuma-asennosta, jossa näppäilen läppäriä.

12.3.2014

Epävarmuuden kestämättömyys

Olen sellainen mutkan-kautta-melkein-kontrollifriikki. Eli kontrolloinnin tarve näkyy melkein kaikessa, mutta ei esim. ole koskaan näkynyt tuossa lihavuus/laihdutusasiassa. Ei siis vaaraa anoreksiasta, bulimiasta tai ortoreksiasta. Sinänsä hassua, koska melkein kaikessa muussa haluankin, että asiat menee niin kuin minä haluan. Ei sinne päin, vaan niin kuin minä sanon tai miten minä haluan.

Juu, onhan tässä elämä opettanut, että ei ne asiat mene läheskään aina niin kuin haluan, mutta selvästi se ei ole kuitenkaan kokonaan tuota kontrolloinnin tarvetta kadottanut.

Olen oppinut toki jo paljon: parisuhteen osalta esim. kun alkaa suuresti ärsyttää jokin asia, mitä mies tekee/jättää tekemättä, otan nykyisin tuumaustauon ja pohdin hetken, että ennen kuin heitän jätkän alas parvekkeelta, voisiko kyseessä olla minun tarpeeni kontrolloida. Ja ainahan se on :D Joten sitten hengähdän syvään ja annan asian olla.

Nyt kun elämässä on avoimena muutamia sellaisia isoja juttuja, joihin en mitenkään voi vaikuttaa, on tämä kontrolliasia enemmän mielen päällä. Raivostuttaa. kun en voi päättää toisten puolesta, toimia toisten puolesta, ratkaista asioita nyt ja heti oman mielen mukaan. Koska toisten toiminta vaikuttaa myös minuun ja olen siis riippuvainen toisten toiminnasta/toimimattomuudesta, haluaisin potkia muita perseelle ja pakottaa heitä tekemään jotain, joka heijastuisi minun asioihini positiivisesti.

Koska en voi tehdä asioille mitään, ne eivät mitenkään ole vallassani, olen yrittänyt viime päivät tankata ajatusta "positive thinking!" - eli en lähde jossittelemaan, miettimään, suunnittelemaan etukäteen asioita, joihin en voi vaikuttaa.
En osaa sanoa onko se vielä auttanut, mutta ainakin olen katkaissut tehokkaasti kaikki alkaneet huolestumiset, "what if's" -ajatukset ja "argh helvetti kun turhauttaa!!" -puuskat.

11.3.2014

Hakusessa häiriötekijä

Juoksukoulussa oli tänään 5 km + 5 min + 5 min. Tunnollisesti tein taas kaikki juoksuosuudet, mutta siinä lintsaan, että "kävelisin kotiin" saman matkan kuin mitä tuli juostua. Tuohonkin sessioon meni yli tunti, joten jos pitäisi toinen tunti kävellä "kotiin päin", menisi koko päivä juoksumatolla. Ehei.. ei meikäläistä varten!

Huomasin, että hyvin oleellista tuossa juoksumatolla hölkätessä on nimenomaan se, että se (leffa), mitä katson, tulisi olla hyvin nopea käänteissään.
Tänään vuorossa oli Hereafter, josta vähän arvelinkin, että voisi olla liian rauhallinen.

Alussa oli tsunamia ja muuta meinikiä, ja huomasin, että hölkkäsin ensimmäiset 2 km todella vaivatta ja matka sekä aika meni nopeasti!
Sitten kun leffassa oli keskusteluja ja pohdintoja, alkoi silmä hakeutua heti koneen näytölle.

Päätös: juoksumaton pitkille juoksuille tarvitsen ehdottomasti jotain räiske/mäiske/meno/ammunta/räjäytys/rähinä -leffaa.
Ja siis sellaisia, joita en ole jo nähnyt. Koska silloin muistan liian hyvin, mitä tapahtuu ja johan lähtee katse harhailemaan..

Menee hankalaksi, koska katson hyvin paljon leffoja. Mutta siis mitä rauhallisempi leffa, sitä huonompi juttu juoksun kannalta :D

Tie ei ole vielä lähelläkään juoksukunnossa, ja jos nyt tulee perjantaina viilenevää ja räntää/lunta/pakkasta, voi tielle meno venyä sinne huhtikuulle. No, niin oletinkin talven alunperin menevän, joten eipä tuo haittaa.

9.3.2014

Oivallusten ohittamisia

Helmikuun alun Me naiset -lehdessä oli juttu, josta piti kirjoittamani jo aiemmin. (Sivuhuomautuksena vaan se, että minulle tulee sekä Anna- että Me Naiset -lehti, mutta luen niitä vähän hitaassa tahdissa :-)..).

Lehdessä Katri "Kutri" Manninen sanoi erinomaisen lauseen: "Tajusin, että jos aion saada pysyviä tuloksia, minun pitää saman tien alkaa syödä kuin ihannepainoinen itseni."

Kymmenen vuotta sitten siis kutrasin itseni aika mukavan timmiin kuntoon. Ei haitannut, vaikka tuli ero, koska en ole koskaan ollut surusyöjä, ja nimenomaan vastoinkäymisten aikoihin ruokahalu katoaa.
Vastaavasti sitten uusi suhde lihotti takaisin ne kaikki kilot. Vaikka onhan se toki mukavaa syyttää kaikesta miestä, joka kantaa kaksin käsin herkkuja kotiin, itsehän toki olen ne herkut suusta sisään ahtanut.

Eli, jos alkaisin noudattaa tuota Kutrin ajatusta, pitäisi tuunata jokapäiväisestä kalorimäärästä parisataa pois.
Nyt aamulla paino oli 77,1, jolloin kalorikulutus päivässä on 1716 kcal.
Nyt kun tarkoituksena olisi päästä 65 kiloon, pitäisi syödä 1589 kcal/päivä. Mielenkiintoista on se, miten pieni ero on sitten siinä, jos haluaisin syödä 63 kg tavoitteen mukaan: 1568 kcal. Eli kahden kilon ero painossa tarkoittaa päivässä vain 21 kcal eroa?!

Tuo Noom, jota käytän kännykässä, antaa huomattavasti alhaisemmat kaloritavoitteet päivälle, mutta siinä luvussa lienee mukana se -500 kcal/pvä - kyseessähän on kuitenkin ns. laihduutsappsi. Vaikka käytänkin sitä lähinnä tähän kekkosmaiseen painon kirjaamiseen, olen kirjannut siihen myös päivittäiset syönnit ja liikunnan.

Juoksukoulu on edennyt kuuliaisesti - tänään on tasan kolme viikkoa siihen 10 km juoksuun.
Tie ei ole vielä sula, joten saattaa olla, että suoritan koko juoksukoulun matolla. Toisaalta nyt on niin lämmintä ollut, että ehkä tuonkin tien jäät sulaa pian.. Tosin tuo hiekkatie on aina aika pitkään myös tosi löysä ja märkä, enkä kyllä lähde ravan keskelle väistelemään mutaa..
Nyt olen siis jo kolme kertaa juossut yli 5 km.. jee! En kyllä olisi uskonut.
Se, missä olen todella huono, on venyttely. Eilenkin unohdin tehdä sen, vaikka koko päivän suunnittelin, että "joo pitäisi ihan nyt niinku mennä venyttelemään.."

Toissapäivänä käytiin kaupassa ja päätin tietoisesti ostaa jotain herkkujäätelöä. (Sinä päivänä kului liikunnalla yli 1000 kcal, joten ajattelin, että voin sen tehdä).
Ja olihan kauhea tilanne: meidän omassa pikkukaupassa oli vierekkäin kolme überherkkua!!
Siis siellä oli Mövenpickin Swiss Chocolate, Pappagallon Lakritsi ja sitten, hemmetti, sitä uutta Ben & Jerry'sin parasta Nutella-sydämistä jäätelöä.  Argh!
Mövarin jätin heti hyllyyn, ja hypistelin pitkään sitä uutta kiusausta... Mutta: Pappagallon jädessä on 177 kcal/100 g ja Ben & Jerry'ssä oli 270 kcal/100 g,
Jätin siis B&J:n kauppaan vielä toistaiseksi ja tein noista kahdesta fiksumman valinnan.
En jaksanut sitten sinä iltana kuitenkaan jädeä syödä, joten korkkasin paketin eilen. Ja ah olihan hyvää..
En kuitenkaan ole ihan hunningolla herkkujen suhteen - minulla on vielä yksi rivi sitä ystävänpäivä-minttusuklaatakin syömättä :)

5.3.2014

Säännöttömyyksiä

Viime päivät on taas pukannut kiirettä ja tekemistä sen verran, että blogaaminen sai jäädä. Kaipa tätä voisi iltaisin sängyssä tehdä, mutta yritän tehdä niin, että suljen koneen illaksi ellei ole pakko tehdä jotain duuneja.
Toisaalta ajankäyttöni iltaisin on todella Tärkeää ja Arvokasta juu.. tv-sarjojen kattelu ja irtsareiden napostelu.

Seitsemäs viikko juoksukoulussa alkoi maanantaina. Yhä enemmän mulle aiheuttaa vaikeuksia nimenomaan nuo ohjeet, kun haluaisin niiden olevan tarkempia.
EI kun hemmetti! Menin tarkistamaan tuosta lapusta jotain ja nyt onkin siis jo kahdeksas viikko menossa (!!??). Vastahan mä väänsin paria minuuttia niska hiessä..

Ylihuomenna olisi taas se 5 km + 5 min, sama joka oli sunnuntaina. Sunnuntaina en siis todellakaan kävellyt samaa matkaa "takaisin" vaikka kai periaatteessa pitäisi.
Ylihuomisen kohdalla ohjelmassa lukee "Juokse 5 km ja vielä 5 min päälle pitämättä taukoa välissä". Niin siis enhän minä mitään taukoja sunnuntain ohjelmassakaan tehnyt.. ei siinä mitään tauoista puhuttu eikä niitä silloin pidetä?!


1.3.2014

Lintsarijuoksija

Tarkoitus ei ole tehdä tästä mitään ruokailun esittelevää blogia, mutta nyt parina päivänä olen ottanut kuvia näytille huvikseni.

Toissapäivänä laitoin ruokaa vain itselleni ja päädyin tekemään pitkästä aikaa munakkaan.
Ei noista kuvista kovin kaksisia saa, mutta tuossa näkyy toinen lempparilisukeistani, eli "silppua". En tiedä mikä tuon nimi voisi paremmin olla, kun siihen silputaan kurkkua, herkkukurkkua, tomaattia ja sipulia pieneksi silpuksi, ja päälle vähän balsamicoa ja oliiviöljyä. Joskus käytän tuota bruschettan tapaan paahdetun vaalean leivän päällä.

Eilen vastaavasti päätin tehdä jotain ihan uutta illalliseksi. Yritän etsiä säännöllisesti uusia reseptejä käytettäväksi, koska muuten ajaudun tekemään samoja ruokia viikosta toiseen.

Surffailen vähän fiiliksen mukaan eri sivuilla ja eilen löysin sitten tacopiirakan Pirkan sivuilta.
Tuli näköjään suht esimerkkikuvan näköistäkin.. tosin jälleen tuo oma kuva on tosi pimeä..

Ujutin kuvaan myös eilen ostamani tulppaanit - pitihän niitä saada taas piristämään pöytää.

Tacopiirakka oli ihan ok, vähän kummallinen siinä mielessä, että suutuntuma oli outo kun pohja oli piirakkapohja (jonka tein itse, enkä ostanut valmiina) ja suu osottaa ehkä jotain rapsakampa, tacokuorta tms.
Tuossa lautasella oleva annos osoittautui liian suureksi (taas silmät söi enemmän..), koska tuo salaatti oli aika iso ja täytti vatsan.

Eilen siis käytiin miehen kanssa hakemassa isommasti ostoksia Cittarista, ja .. siellähän hän sitten löysi itsensä Ben & Jerry's -kaapin luota. Myönnettäköön, minä hänet sinne ohjasin kun menin katsomaan, onko niitä uusia makuja.
Ja olihan niitä. Tuolla kaupassa on kaksi isoa jääkaappia, joissa noita B&J -jäätelöitä on. Toinen oli nyt tyhjä, ja toisessa oli pelkästään noita uusia core-jäätelöitä.
Siellä ei ollut sitä mitä eniten ehkä olisin halunnut, se nutellamainen sisälmys, mutta mies halusi sitten kokeilla Karamel Sutraa. Olihan se ihan hyvää, sisälmys oli sulaa toffeeta, mutta en toiste tuhlaa kaloreita tuohon. Seuraava tuhlaus jäätelön osalta saa sitten luvan olla Sitä Oletettavasti Ihanaa..

Niin ja miksi lintsarijuoksija?
Huomenna on juoksukoulussa ohjelmassa 5 km + 5 min juoksu, sekä "kävele takaisin kotiin". Tämä tarkoittaisi sitä, että juoksen noin tunnin matolla "sinne" ja sitten kävelisin matolla yli tunnin "takaisin". Ehei.
Jos olisin tuolla hiekkatiellä viipottamassa, se olisi toki ok, mutta en kyllä mitenkään jaksa juoksulenkin päätteeksi tassutella tuossa matolla vielä tunnin verran.
Eli tiedoksi vaan jo nyt, tuosta kävelyosuudesta meikäläinen sitten lintsaa!