Kilokiukuttelija

29.6.2014

Salaattisalaisuuksia

Tai ehkä ennemmin salaatinkastikesalaisuuksia!

Tunnustan suoraan, olen jäänyt koukkuun jo vuosikausia sitten näihin salaattimaustepussikoihin.
Löysin ne ensimmäisen kerran jo 1990-luvun loppupuolella ihan kotimaisessa kaupassa, mutta sitten ne katosivat vuosikausiksi meidän kaupoista.

Joten meikälikkahan osti niitä sitten aina ulkomailla :-D
Tykkään muutenkin käydä ulkomailla ollessa nimenomaan ruokakaupoissa ja tämä oli halpa ja kevyt tuote tuoda kotiin. Varsinkin kun tein kaikki reissut aina carry-on -laukulla, joka tarkoittaa, että tilaa ei ole pahemmin eikä mikään saa painaa mitään.

Pusseja on ostettu Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Belgiassa ja Kreikassa, ainakin. Kuvassa on jäljellä osa maiden eri pusseista.
Siivoilin tänään keittiön kaappeja ja noita olikin sitten eri paikoissa piilossa vähän enemmänkin.
Mutta ne toimii yhä vähän vanhoinakin. ..

Käytän noita siis pääasiallisesti salaatissa oliiviöljyn kanssa. Joskus, riippuen mausta, sekoitan yhden pussin kermaviiliin. Joskus olen heittänyt pussillisen esim. lihapullataikinaan antamaan vähän makua, tai ripottelen lohkoperunoiden päälle öljyn kera mausteeksi. Suosittelen - toimii siinäkin!

*
Kävin perjantaina noin neljän kilsan hölkkälenkin - jei!
Polvi ei sanonut mitään kummempaa (silloin), tosin eilen se vähän kolotti, mutta ei yhtään enempää kuin muulloinkaan.
Sykkeet ei pysyneet tietenkään siinä Zone 2, ja Zone 3 oli myös kiven takana: heti kun lenkki eteni pidemmälle, sykkeet nousi Zone 4 asti..
Mutta, en välitä nyt tuosta enää. Ei vaan viitti.

Nyt on edessä muutama päivä kaverin mökillä, joten hölkät jää hetkeksi.
Koska mökillähän me ei tietenkään tehdä mitään muuta kuin löhöillään soffalla, grillataan, uidaan ja saunotaan (jos sää sallii), parannetaan maailmaa, haukutaan miehiä ja ehdottomasti syödään hyvin - ja paljon!!

25.6.2014

Sykkeiden sympatiaa

..or lack thereof.

Kuten aiemmin olen sivuhuomautuksena ehkä kiukutellut, tässä juoksuasiassa nimenomaan sykkeeni on se suuri mysteeri.
Koko juoksukoulun ajanhan syke heilui todella korkealla, mutta en siitä välittänyt. Koska jos olisin välittänyt, en olisi voinut koko hommaa edes aloittaa.

Nyt kun polvikin kremppaasi tässä viime ajat, olen siis kävellyt hiekkatiellä yrittäen silloin tällöin hölkätä jotain matkaa.
Ongelma on vain se, että sykkeet lähtee heti nousemaan yli rasvanpolttosykerajan.

Olen asiasta puhunut siis sen PT-kaverin ja fyssarinkin kanssa ja molemmat ovat (tietenkin) sitä mieltä, että pohja on rakennettava maltillisesti ja siten on vaan jaksettava kävellä ja siitä se se homma lähtee.
Mutta kun ei lähde?!
Olen nyt pari kuukautta kohta kävellyt, eikä mitään muutosta sykkeissä ole.
Vaikka hölkkäisin raahustamalla hitaammin kuin kävelen, sykkeet ampaisee heti liikkeelle. Hölkkä on siis kaiken pahan alku ja juuri! Ärsyttävää!

Googlailin tässä vähän näitä sykeasioita ja löysun mielenkiintoisen Syketohtorin sivun:
Siellä sanotaan rasvanpolttosykkeestä näin: "Laajalti levinneen käsityksen mukaan matalan intensiteetin harjoitus on parasta rasvanpolttoa. Todellisuudessa matalan intensiteetin suorituksessa on korkealla kuitenkin vain rasvan suhteellinen osuus kokonaisenergiankulutuksesta. Intensiteetin noustessa absoluuttinen palavan rasvan määrä ei suinkaan laske, mutta koska muiden energianlähteiden osuus kasvaa, pienenee rasvan suhteellinen osuus. Eniten energiaa aikayksikköä kohden kuluu harjoiteltaessa korkealla sykkeellä, mutta matalan intensiteetin etu tulee sitä, että sitä pystyy ylläpitämään pidempään. Painonhallinnan kannalta tällaisen ”rasvanpolttotreenin” hyöty suhteessa kovempaan lenkkiin toteutuu siis vain jos se on tarpeeksi pitkä.

Mietin, että ehkäpä jos en alkaisikaan tästä lähin yrittämään pakolla olemaan tuolla "Zone 2", joka siis on se rasvanpoltto (lue= alhainen) syke, vaan jospa kokeilisin hölkätä ja antaisin sykkeen nousta "Zone 3" asti. Jonne se siis hyppää nyt sillä hetkellä kun vedän lenkkarit jalkaan.. Polvi ei nyt sano juuta eikä jaata - se ei siis tunnu hölkätessä, eikä oireile sen jälkeenkään kotona. Jospa en vaan välitä siitä nyt.

Hiekkatiellä liikkuessa saa kaupan päälle aika huumaavan (kesä)tuoksun!
Niin, se Dajm minttu on nyt maisteltu. Oikein hyvä. Jos itse olisin tuotteen valmistaja, tekisin yhden muutoksen: nyt siis sitä mintun makua on vain siinä kuorrutuksessa. Sen kun nakertaa päältä pois, alla on se vanha tuttu krokantti (?). Mun mielestä hyvä idea olisi tehdä siitä kovasta osuudestakin mintun makuinen.

Huomasin muuten juuri, että ostamani Susu-minttua on vieläkin jäljellä! Sitähän ostin sen kaksi pussia pari kuukautta sitten ja nyt huomasin, että toinen pussi löytyi kaapista, johon laitoin sen jossakin vaiheessa talteen. Taitaa kohta jo härskiintyä, täytynee syödä pois..

18.6.2014

Krempasta kolmanteen

Kävin sunnuntaina  vähän pidemmän kävelylenkin, kun ilmakin oli oikein mukava, ei liian kuuma eikä satanut. Jos jompikumpi noista kriteereistä täyttyy, meikäläinen heiluu juoksumatolla.

Matolla (ja hiekkatiellä) olen vetänyt sellaisia 4-5 km lenkkejä (kun juoksumatolla tallustellessa yksi Law and Order -jakso kestää juuri sen 42 minuuttia, ja noin 4 km :D). Päätin sunnuntain kunniaksi kävellä vähän pidemmän. Pohdin ensin jopa 10 km lenkkiä, mutta päädyin sitten 7,5 km matkaan.

Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen
Kävely meni ihan mukavasti, tosin noin 4 km kohdalla vasenta jalkaa (joka siis ei ole ongelmajalkani) alkoi oudosta paikasta sattua. Tiedä sitten astuinko jotenkin vinoon tai jotain. Se ei kuitenkaan haitannut loppulenkkiä.

Mutta siis pääpointtini: myöhemmin samana päivänä sekä maanantaina olin aivan rikki! Kaikkia paikkoja kolotti ja jomotti ja tuntui kuin olisin juossut paljain jaloin tuon saman lenkin kantaen samalla keskikokoista elefanttia! Aivan käsittämättömän surkeassa kunnossa olin yhden tavallisen kävelyn jälkeen?!
En kyllä keksi miksi.. olen jospa siis saanut vedettyä lenkkejä melkein joka toinen päivä, joten ei ole kyse siitä, että olisi jotenkin rapakunnossa tauon jälkeen tai jotain... ehkä mä oon vaan rappeutunu koko eukko??

*
Eilen taidettiin saada koko maassa oikein mukavaa ilmaa - otin minäkin todisteen rakeita nakkelevasta sadepilvimassasta. Tosin ne näkyi paremmin kuvaa otettaessa kuin itse kuvassa :)

Niin ja Dajmista ette saa vieläkään rapsaa kun eilen piti syödä se minttujäde pois. Ai niin: testasin vielä siten, että otin molempia jäätelöitä eri kuppeihin, etteivät maut menisi sekaisin. Ja äyh, se Nocciola oli tooosi karseeta yksinään. Todella kitkerää! Mies saa niin syödä sen pois.

16.6.2014

Minttu maisteltu

Mutta ei vielä Dajm, vasta se VICIn jäätelö.
Ja arvio: ihan ok. Ei mitenkään maailmaa tärisyttävää, mutta ihan passelia.

Voi olla, että se kärsi siitä, että otin samaan kuppiin sitä Nocciolaa, joka oli.. pahaa. Se näyttää siltä, miltä se Aito Alkuperäinen (Ja Jo Kauan Sitten 90-luvulla Lopetettu) Mövenpick chocolate maistui.

Mutta tämä VICIn Nocciola oli kitkerää! Molemmat jädet on tosi herkullisen värisiä (mitälie E-aineita sisältävätkään sitten..), mutta tuon maku oli aika karsea.
Mietin, että pitäisikö molempia maistaa erikseen, jos niiden maut jotenkin sotkeutui (vaikka eri puolilla kuppia olivatkin) ja siksi elämys vähän lääpsähti.
Toinen, todennäköisempi vaihtoehto toki on, että ei noi kovin kaksisia maultaan ole.

Pitäisi päästä joskus maistamaan sitä Ben & Jerry'sin minttusuklaata. Niiden jädet kun on aina niin täyteläisiä, niin oletettavasti sekin olisi.
Toisaalta, nyt on nuo VICI-jädet kokeiltu (ja tokihan ne syödään pois pakkasesta homehtumasta), eipä tartte toiste enää ostaa.

Lauantaina etsin kuumeisesti sopivaa päällepantavaa bileisiin ja intouduin samalla siivoamaan vaatekaapit. Tai siis yhden. Tänään siivosin sitten loput.
Jessus sitä vaatteiden määrää!
En ole pahemmin mitään kaappisiivouksia tehnyt vuosisatoihin, ja se näkyi. 

Tuossa kuvassa on siis kolme tavallisen kokoista muovikassia ja kolme isoa, ja kaikki siis ihan täynnä 80-, 90-, 00, ja 10-luvun turhia vaatteita. Siis myönnettäköön, jos en ole käyttänyt vaatetta vuoden 1989 jälkeen, sen voi ehkä pitkin hampain laittaa eteenpäin..?

En ole hamsteri enkä haalija, mutta aina kun käyn vaatekaappia läpi, ajattelen tietyn rytkyn kohdalla joko a) jos mä joskus mahtuisin tähän tai b) tätä voin hyvin käyttää vaikka joskus jonkun paidan alla.
En koskaan mahdu enkä koskaan käytä.
Ehkä olen optimisti?

Nyt päätin olla aika tiukka, tosin huomasin, että jätin kaappeihin vielä monta tavallista siistiä eri väristä kauluspaitaa, joskin niiden käyttö edellyttää noin 5-6 kilon katoamista.
Löysin myös monet caprit, joiden olemassaolosta en ollut edes tietoinen :D  Ja ne on siis sellaisia, että voin käyttää niitä jo nyt.

Ai niin, toissa-aamuna vaaka näytti 72,8kg?!
En muista, milloin olen ollut tuossa lukemassa. Mieli sanoo, että vastahan se oli tuossa toissa viikolla ja järki sanoo, että siitä on oltava jo muutama vuosi.

No, vaatteet lähti nyt UFF:n laariin ja kaapin hyllyt ammottaa tyhjinä. Ja ei, en lähde ostoksille enää :D
Jätin muuten superüberhyperextraturbo-optimistina kaapin pohjalle yhdet sellaiset farkut, jotka ostin Andorrasta 1997 (taisi olla ainoa sen paikan "tavaratalo", muistutti Helsingin keskustan Anttilaa 80-90-luvun taitteesta).
Ne oli silloinkin sellaiset päällä, että "nyt pitää pudottaa pari kiloa, että mahtuu kunnolla" - enkä koskaan tietenkään pudottanut. Vaan keräsin vaan lisää.

Ne olis nyt taas muodissa - sellaiset kapeat lahkeet. Hyvän näköiset, kun ei katso kovin ylhäältä: tarvinnee lähteä 10 kiloa, että noihin mahtuisin. Mut jätetään ne sinne silti.. Eihänsitäkoskaantiedä..

13.6.2014

Mokomat minttusuklaamanipuloijat!

Että ne kehtaa!
Tietenkin ne tietää, että minttusuklaa on erinomaisen parhaan upean ihanaa ja tietenkin ne tietää, että jos ne tekee jonkin minttusuklaatuotteen, minun on se saatava. Törkeetä!
Ja tietenkin kaikki minttusuklaatuotteet on vain salaliitto meikäläistä vastaan!

Tänään kävin taas Cittarissa ja siellä kassojen luona (totta kai) kökötti uusi ihana minttusuklaa-Dajm! Limited edition! Joten tietysti sitä on ostettava heti - sehän voi loppua kohta!
Maku? En osaa sanoa, kun en ole vielä maistanut :D
Söin tänään ison lounaan ja jälkkäriksi oli MINTTU-Magnum, joten ei ole nyt illalla tehnyt mieli oikein syödä mitään.
Enköhän mä lähipäivinä tuohon pääse tutustumaan.

Kostoksi "niille" (eikö ole ihanaa, kun on olemassa Se Joku, joka on syypää aina kaikkeen?? :D) ostin vielä sitä aiemmin mainitsemaani italialaista jäätelöä, VICI nimeltään. Ja tietenkin ostin sekä sitä minttusuklaata että sitä Nocciolaa.
Niidenkään mausta en vielä osaa sanoa mitään, mutta ainakin ulkonäön osalta ne näyttää jumalaisen herkullisilta.
Huomenna on kaverin bileet, joten ei tule huomenna vielä herkuteltua, mutta jos sitten sunnuntaina pääsisi testaamaan. Voi tosin olla, että herkkupersemieheni ahnehtii tuon Nocciolan.. ja vähän huonohan mun on sitä estää, kun vieressä töröttää toinen kokonainen jädepakkaus (mulle), josta hän ei välitä (on minttusuklaaimmuuni) :D

Mutta joo. En hyväksy tätä minttusuklaan vallankumousta. Tekisivät vaan jotain tosi tylsiä ja tyhmiä makuja, niin ei olis pakko koko ajan tutustua uusiin herkkuihin!

11.6.2014

Mistä sitten kiukuttelisi?

Tänään on aurinko paistanut, sain nautiskeltua auringonotosta (juu ei melanooma ole mielessä) mukavaa kirjaa lukien, ajoin nurtsin ja nyt tuoksuu huumaavasti kesälle. Huolestuttavaa, asiat on ihan hyvin??

Voisi kai sitä jostain kiukutella. Mutta mistä?
Tänään vaaka näytti 73,1 kg! Se on ollut hitaassa laskusuunnassa nyt jonkin aikaa, mutta ei alle 73 ole mennyt.

Pakko se on myöntää, vaikka en sitä alunperin uskonut: meikäläiselle tuo jokapäiväinen Kekkos-punnitus toimii! Ehkä nimenomaan siksi, että jos kävisin vaa'alla vaikka kerran viikossa, saattaisin unohtaa punnituspäivän ja sitten se unohtuisi seuraavalla viikolla ja sitä seuraavalla - ja kappas, kohta olisi taas paino nousstu "ihan sillee itekseen salaa". Koska niinhän se paino tekee: kun emme katso, se hiipii kimppuun ja liimautuu rasvakerroksiin! Kuuluu siis samaan sarjaan kuin ne vaatteet, jotka itsepäisesti ja itsenäisesti pienenevät vaatekaapissa.

En nyt kyllä keksi mitään kiukuteltavaa.. tai siis hetkinen, keksinpä! Täällä päin riehunut ukonilma sai aikaiseksi salamat, jotka iski kahdesti meille. Kyllä - salama voi iskeä kahdesti samaan paikkaan!
Saatiin ajoissa irrotettua suurin osa laitteista, mutta ei ihan kaikkea. Meni kerralla sitten useampi härveli kun olivat kiinni samassa kokonaisuudessa. Nyt sitten odotellaan vastausta vakuutuusyhtiöltä laitteiden osalta.
Asiakaspalvelussa oli mukava neitokainen ja homma lähti liikkeelle hyvin sutjakkaasti, mutta sehän onkin sitten eri asia mitä korvataan ja minkä arvoisena mitäkin laitetta pidetään. Olisihan se hienoa jos kerrankin saisi takaisin jotain niistä kaikista maksetuista vakuutusmaksuista. Auton kohdalla olen tarvinnut kaskoa muutaman kerran (ei mun syy!!), mutta kotivakuutusta en ole tainnut ikinä hyödyntää.

10.6.2014

Paranemattomuuksia

Ahh.. nythän sitä saa kiukutella nimensä mukaisesti ihan kaksin käsin!
Ihanaa!!

Tällä kertaa rakkaat oppilaat keskitymme siihen, miksi elämässä on se(kin) epäreilua, että jokin rikki mennyt kropan osa paranee niin armottoman hitaasti?!

Ja esimerkkinä on tänään nimenomaan tuo polven ketku.
Eihän se mihinkään ole muuttunut.

En tainnut kertoa, että mies (pinttynyt superüberteknohärvelifriikki) osti TENS-laitteen. Olen sitä käyttänyt nyt polveen (ja hartoihin, ja olkapäähän) ja se auttoi kyllä alkuaikoina. Siis se vei pois sen kivun, joka tuli kun nousin/laskeuduin alas esim. tuolille tai sohvalle. Mutta kun testasin hiekkatiellä, heti tuntui polvessa kipu.

Tuo on ihan hauska laite: noita läpysköjä isketään minne lie itse katsoo sopivaksi kohdaksi ja sitten vaan laite päälle. Tuossa voi valita erilaisia sähköiskun muotoja: moduloiva, jatkuva, sykäys, purske, mikälie.. Se ei heti lähde päälle, joten tietenkin ekalla kerralla iskin läpsykkeet polveen ja väänsin laitteen päälle. Ja kun ei mitään tuntunut, lisää volyymia.. ja aahhhh.. se olikin sitten mukava kouristus mikä iski sähkön muodossa :D
Tyhmästä päästä kärsii koko polvii, juu tiedän..


En ole tuota nyt pariin päivään käyttänyt, ja taas tuntuu polvessa "tuntemuksia".

Siis se kiukuttelun aihe on se, että juttelin asiasta fyssarilla, ja hän totesi vaan sivuhuomautuksena, että kropan ehjäytyminen tällaisissa asioissa kestää noin kolme kuukautta.
WTF??!!??
Eihän meikäläisen kärsivällisyydellä odotella kolmea kuukautta mitään!
Tuon polvenhan pitää olla fiksattu huomenna! Siis samalla periaatteellahan tässä mennään kuin laihtumisessa, eli ne 30 vuotta kerätyt kilot pitää lähteä viikossa, korkeintaan kuukaudessa!

Johan nyt on markkinat kun ei asiat mene sillä aikataululla kuin minä päätän, hemmetti!

5.6.2014

Häikäilemätöntä tuotekehua

Tänään tuli mieleen yksi tuote, jota haluan aidosti kehua.
Ei, tämä ei ole maksettu puheenvuoro (I wish!), vaan kokemusperäistä tietoa. Ja minähän olen aina oikeassa.. :)

Sain muutamia vuosia sitten lahjaksi Detrian Natural Arbutin -pullollisen. (Huomasin muuten linkkiä ja kuvaa etsiessäni, että pullo on näköjään kokenut muodonmuutoksen ja faceliftin).
Itselläni on siis käytössä vielä tuo vanhan näköinen pullo.
Olen hyvin skeptinen aina kaikkien (kauneushoito)tuotteiden suhteen, enkä usko niiden yhtään vaikuttavan mihinkään.
Mutta koska olin saanut tuon pullon, käytin sitä sitten välillä.

Koska olen tällainen aurinkoahne, minulle tulee jo tällä iällä välillä maksaläiskiä kasvoihin (YÄK!).
Pari vuotta sitten minulle tuli otsaan molemmille puolille pieniä pisteitä, kuin Jadzia Daxin trill-pisteet konsanaan.
Käytin välillä tuotetta tehokkaammin ja välillä laiskemmin ja toissakesänä tajusin ällistyneenä, että otsassa ei ollut enää mitään läiskiä!!

Tänä kesänä aloitin auringon ahmimisen jo huhtikuussa ja sain toiseen poskeen (TUPLAYÄK!) aika ison läiskän. Nyt viisastuneena otin Arbutinin heti käyttöön ja nyt kesäkuun alussa läiskästä on enää aavistus jäljellä.

Eli pakko myöntää, tuo toimii! Harvoin niin voi todeta mistään tuotteesta, kun esim. ryppyvoiteet on sellaisia, joiden mahdollisen hyödyn tietää vasta sitten 139-vuotiaana, että tehosiko vai ei. Siksipä en siihin rahojani laita. 

2.6.2014

Kiittämättömyys kieltäytymisistä

Kävin tänään pitkästä aikaa Cittarissa täydentämässä kaapit. Aina silloin tällöin tarttee päästä hakemaan sellaista, mitä ei lähikaupasta saa ja nyt tuli muutenkin asioita tuolle suunnalle.

Kauppahaahuilun päätteeksi kävin tarkoituksella läpi jäätelölaarit, siis sen, jossa on niitä jäätelöpaketteja. Sieltä löytyi ihastuttava joku (uusi?) italialainen V:llä (?) alkava jäätelö, josta oli vielä kaksi houkuttelevaa makua jäljellä: hasselpähkinä(suklaa) ja minttusuklaa, jossa oli yllättävän vähän kaloreita, olikohan 217 kcal. Toisen kaloreita en katsonut.
Ja en siis ostanut.

Sitä pohdin kotiin ajaessa sitten, että miksi minä (tai kukaan meistä) ei saa jotenkin kiitosta/palkintoa/jotain kaikesta siitä, mitä me jätetään syömättä.

Pohdin tuossa jo aiemmin kiukuttelemaani asiaa, eli sitä, että miksi se, että olen jättänyt monia asioita syömättä, ei koskaan näy missään?
Muistelin nyt ihan konkreettisia esimerkkejäkin auttamaan kiukuttelussa:

Hampurilaiset kotona: siis sellainen kaupan sämpylä, mutta sisällä itse paistettu piffi ja kauheesti rehuja. Näitä söin 90-luvulla kolme (!) kerralla. Nyt jos tuollaista edes teen, syön yhden.
Opperavoileipä: Faijan reseptillä tehty, erinomainen leipä: ranskanleivän (tai muun vaalean leivän päälle) löysä vatkattu maustettu jauhelihataikina, paistetaan pannulla ja lisäksi paistettu kananmuna. Näitä söin 90-luvulla kuusi kerrallaan (ja se on iso annos se!). Nyt syön yleensä kaksi, kolme jos leivät ovat pieniä.
Fajitas: siis kotona itse tehtynä/kasattuna siten, että siihen tulee pariloitua broileria, avocadoa, salsaa, sipulia, paprikaa ja smetanaa/creme fraichea. Vielä viime vuonna söin niitä kerrallaan kolme. Nyt ei jaksa kahta enempää. 
Ruisleipä: sellaisia jälkiuunilimppuviipaleita meni ennen kerrallaan kuusi, nyt 3-4. Joku Vaasan Ruispala - ennen söin neljä, nyt kaksi.Kappaletta, ei paria siis.
Tacot: tacokuoria (täytettynä jauhelihalla, paistetulla sipulilla, kurkulla, tomaatilla, herkkukurkulla ja nykyisin joskus avocadolla) söin vuosikausia kuusi kpl. Nyt lopetan viiteen.

Niin ja siis tuolloin 90-luvulla kun lihoin oikein läskiksi, olin sen painoinen minkä nyt, 74 kg.
Haistakoon kohtalo/elämä/joku jossakin ison paskan.

Miksi kaikki ne kieltäytymiset ei lueta jollain tavalla eduksi? Pisteinä tai jonain muuna? Miksi siitä, että tekee oikeita valintoja ja jättää jäätelön/suklaan/herkun/karkin ostamatta ja syömättä ei siltikään sittenkään näy missään??
Kiittämättömyys on maailman palkka!


1.6.2014

Puhinaa pudotuksesta

Tai sen puutteesta, siis painon pudotuksen.

Tajusin juuri, että tämä noin 74 kg on se paino, jossa meikäläinen lepää hamaan tappiin asti, jollen ole (olisi) valmis tekemään jotain enemmän asian eteen.
Eli tähän asti pääsin sillä semi-tekemisellä: syömisten tarkkailua, jätetään herkkuja syömättä ja ollaan polteltu kaloreita.
Mutta tähän asti ne keinot siis vain riittää, ei tätä pidemmälle.
Koska sen näkee arjesta nyt: mitään ei tapahdu painon kohdalla. Ei se nouse eikä se laske. Eli kulutan sen minkä syön tai siis syön sen verran kuin kulutan.

Ja sitten tuleekin se kuuluisa tenkkapoo.
Jos tähän haluan alistua (EN!), silloin ei tarvitse tehdä mitään.
Mutta jos olen valmis tekemään jotain (EN!), voidaan ehkä (isolla työllä?!) saada jotain muutosta aikaan.

Syvä huokaus.

Enempää en jaksa enkä halua enkä viitsi tehdä. Käyn nyt noilla kävelyillä ja rajoitan jonkin verran elämän hyvien asioiden tekemistä, kuten herkkujen syömistä. (Muistanette rakkaat lukijat: minä elän syödäkseni, en syö elääkseni).

En ala kasvattaa liikuntamääriä, eikä näitä yksittäisiä herkkuja ole mitään tarvetta tai järkeä jättää pois, koska ne ei tässä konkurssissa tunnu missään.

Pitäisikö mun siis muka hyväksyä, että tää on tässä??
Ei tietenkään!

Mutta aionko tehdä asialle jotain?
En tietenkään!

Mites tämä yhtälö ratkaistaan??

*
Kävin tänään pitkästä aikaa kävelyn hiekkatiellä, 50 min, 5 km. Oli niin mukavaa: oli pilvistä, joten oli sopivan viileää, mutta ei satanut, eikä yhtään autoakaan näin sunnuntain kunniaksi mennyt ohi!

Yhden naapurin ohi kävelin ja heilautin kättä - eipä nainen reagoinut mitenkään.
Muistelin sitten vähän tarkemmin ja tajusin, että hän ei koskaan moikkaa, ei jos esim. autoilla tullaan vastakkain. Vaikka ollaan siis asuttu täällä samaan aikaan varmaan jotain 10 vuotta..

Stadilaisena (juu, 13 muualla asutun vuodenkin jälkeen olen näköjään sielultani pääkaupungista :D) olen tottunut siihen, että eihän sitä nyt ketään ikinä moikata, mutta täällä "maalla" kai on yleensä tapana tervehtiä saman hiekkatien kulkijoita. No, ei pakolla :D

Pidin huolta, että syke pysyi koko ajan tai siis mahdollisimman paljon oikealla alueella.
Polvi on tuntunut kotioloissa paljon paremmalta viime aikoina, joten uskaltauduin kokeilemaan muutamaa hölkkäaskelta (sorry fyssari, olen bad girl!), mutta ah ja voi, polvi ilmoittikin heti olemassaolostaan. Eli paskat, ei voi vielä kuvitella hölkkäävänsä ihan lähiaikoina.
Sain käveltyä ihan mukavaa tahtia, mutta nyt molemmat jalat ovat kipeänä - siis sellaista "oikeaa" (?) rasituskipua. Mielenkiintoista, että hiekkatiellä kävelyllä saan jalat väsymään, mutta juoksumatolla en..