Helle, mikä ihana tekosyy!

Kokeillaanpa nyt kerrankin blogaamista kännykän kautta.
Yleensä naputtelen tekstit läppärillä, mutta eihän hellepäivänä voi konetta avata, kun pitää maata riippukeinutuolissa ja lukea lehtiä ja kirjoja!

Niin, helteet. En valita, en todellakaan. On tämä niin harvinaisen ihanaa herkkua.
Ja mikä parasta, helteistä saa erinomaisen syyn olla harrastamatta liikuntaa!

Kun sisä- ja ulkolämpötilat alkaa olla lähes sama, se on tietenkin täysin validi syy olla tekemättä mitään. Eikö niin??

Toisaalta, jotain epämääräistä on tullut tehtyä. Saatiin kaverilta lähes iskemätön Wii, jota olen kokeillut.
Wii Fitin alla näyttää olevan vaikka ja mitä, mutta en ole niitä tarkemmin tutkinut.
Yhtenä aamuna vedin Sport -ohjelmasta nyrkkeilysession ja puh ja pah, se oli rankkaa,  vaikka huidonkin vain ilmaa kaksin käsin  :-D
Tein sitä sellaiset 17 minuuttia, ja tässä kuumuudessa se riitti oikein hyvin.
Laitoin sykemittarin päälle, ja näki, että sykkeet oli vähän kaikkea kaikille -periaatteella.

Koska hartiat on aina jumissa ja muulloin kun helteellä istun aina sohvalla käsittämättömän surkeassa asennossa, tuo nyrkkeily voisi olla oikein hyvä treeni rentouttamaan hartioita.
Testattiin miehen kanssa jotain muitakin ihme sport-pelejä, joiden tuloksena onkin nyt sit yläselkä ja hartiat ollu kipeenä monta päivää :-D Liikunta on todellakin epäterveellistä!

Nyt kun on saanut haettua vattuja ja mustikoita naposteltavaksi, huomasin juuri, että se minttu-Dajm on yhä jääkaapissa koskemattomana.. :-)

Ja, vaikka tää blogaaminen onnistui kännykällä ihan ok, taidan jatkossa tehä tän läppärillä.. Tähän väliin ehti tulla puhelukin, jonka luulin katkaisseeni kun näyttö teki omiaan..

Raihinaisen raahustelua

On se kumma, miten hetkessä kaikki hankittu kunto katoaa.
Kävin siis jo jokin aika sitten nuo pari lenkkiä, joista polvi äityi pottuilemaan.
Nyt kävin sitten toissapäivänä kävelylenkin hiekkatiellä.
Ja huh - olipa tuskaista!
Siis sykkeet alkoi heti nousta Zone 3:een (se no-no-zone), vaikka vain kävelin. Nyt piti pitkin lenkkiä toppuutella vauhtia, ettei nousisi liikaa.
Olin siis aivan rapakuntoinen raahustaja jälleen! Käsittämätöntä..
Tänään tein sitten juoksumatolla sen vakkari 42-minuuttisen ja jälleen sai olla tarkkana, ettei sykkeet karanneet Saharaan.
Parin viikon liikkumattomuuden takia nekö on nyt sit kadonneet kokonaan??

Polvi ei nyt sanonut näistä kävelyistä mitään uutta - edelleen se tuntuu (vain) istumasta noustessa tai istuttaessa.
Fyssarin mukaan kyse on jänteen pään tulehduksesta tjtn ja siinä ei auta kuin iisisti ottaminen.
Pah.
No, tällä rapakunnolla ei ehkä tartte pahemmin haaveillakaan mistään hölkkälenkeistä.

Niin ja juoksumatolla olin tänä aamuna siksi, että vaikka ulkona on ihana ilma, siellä on liian kuuma meikäläiselle: +25 ulkona saa aikaan sen, että happi loppuu kokonaan ja voimat katoaa. Joudun siis pähkäilemään sen välillä, että ulkoilmassa on kiva kävellä, mutta happi loppuu ja sen, että sisällä on tylsää, mutta yllättävän viileää.
Helteet kelpaa kyllä meikäläiselle auringonottoon, mutta ei lenkkien ajaksi!

Tuossa edellisessä postauksessani muuten kun puolustelin sitä suklaansyönnin hitautta: löysin eilen jääkaapista sen toisen DajmMintun, jonka ostin siis joskus .. hups, yli kuukausi sitten! Hah. No, säästän sitä johonkin iltaan, jolloin olen tuhonnut mustikat ja vadelmat eikä muuta herkkua löydy.

Nyt onkin ihanaa kun on saanut herkutella tuoreilla marjoilla; yritän käydä joka tai joka toinen ilta hakemassa satsin mustikkaa ja vadelmaa. Suurin osa menee pakkaseen tulevia aamiaisia varten, mutta joka illalle ja aamulle jätän kulhollisen syötävää.
En poimi marjoja veren maku suusssa poimurilla, vaan ihan vanhanvaikaisesti sormilla. Eikä niitä siis tule kerralla kerättyä kuin noin litran verran - mulla on sellainen näppärä olkapäällä kannettava astia, johon mahtuu juuri se litra.

Inhosin ennen marjojen poimintaa, mutta näköjään näin vanhetessa siitä on tullut jonkinlainen meditaatioharrastus - onnistun (joten kuten) jopa sulkemaan pois metsässä vellovan mielettömän hyttys/kärpäs/paarmakakofonian. Toki niitä tapetaan kun ne kiinni käy, mutta muuten en anna  niiden häiritä rauhallista laiduntamistani.

Laiskurin löpinöitä

Loma, heinäkuu ja aurinko tekee tepposensa: ei sitä jaksa notkua koneella pahemmin tai saati sitten kirjoittaa. Kun ei mitään kummempaa edes kuulu.
Tai no, voihan sitä tehdä vaikka tikusta asiaa, tai jälleen tällä kertaa polvesta..

Mökkireissu tehty, miehet haukuttu ja herkut syöty - mukavaa oli, vaikka kelit eivät todellakaan hemmotelleet.
Reissun jälkeen olen käynyt kahdesti lenkillä. Ekalla kerralla tein 4 km hölkän hiekkatiellä enkä välittänyt, vaikka sykkeet nousi välillä sinne Zone 4:een.
Toinen lenkki oli sitten sellainen, että kävelin muuten ja vedin pelkät ylämäet spurtilla.
Ja siitähän polvi riemastu!
Ei siis itse siitä juoksusta, mutta sen jälkeen.. Polvi on nyt ollut siitä asti kipeä :-(

Juu, se kipu ei estäisi kävelyillä käyntiä, mutta laiskuus estää!
Eilenkin aamulla mieleen tupsahti hetkellinen mielenhäiriöajatus, eli "voisihan sitä käydä pienen mutkan kävelemässä". Tukahdutin moisen anarkistiajatuksen heti alkutekijöihinsä.

Periaatteessa lupa laiskotteluun olisi, kun polvea potee, mutta eipä se kipu kyllä oikeasti noita kävelylenkkejä estäisi.

Olen kuitenkin rasittanut sekä polvea että selkää marjastamisella: kävin poimimassa itsepoimintatilalla mansikoita ja sitten olen jo alkanut ratsata lähimetsää mustikoiden osalta.

Olen edellisen kerran poiminut noita "poimi ite!"-marjoja joskus 1990-luvulla ja jostain syystä sain jälleen ihme ajatuksen, että voisi käydä hakemassa satsin.
Ja onhan se kyllä aika raskasta tällaiselle toimistotyöhön tottuneelle sohvaperunalle! Täytyy ihan hattua nostaa niille, jota tuota jaksaa kesän ajan tehdä!
Yhteensä 8 kg niitä sitten vahingossa tulikin, vaikka ei varattu astia edes tullut täyteen :-D Nyt ei sitten tartte miettiä mitä ottaa partaäijän kanssa aamiaiseksi syksyn ja talven ajan!

Kaupassa sitten käteen osui jälleen uusia herkkuja.

Tiedän, eikös blogin pitäisi sisältää aina terveellisiä valintoja ja hyviä suositeltavia painonhallintaa edistäviä tuotteita?
No ei tämä blogi!

Noista kolmesta tuo Crunchy Corn ei ole mitenkään ihmeellisen ihanaa, kaksi muuta on sellaisia ihania suuhun sulavia, vähän kuin Guld Nougat.
Tuo Dukat ei taida olla uutuus, mutta en ole sitä muistaakseni ennen maistanut.
Miehen mielestä nuo on ällömakeita :-D

Päätinkin, että taidan hyödyntää tuon Crunchy Cornin mansikoiden dippaussuklaana.
Kesääni nimittäin kuuluu aina muutaman kerran mansikkasuklaadippaussessio.
Teen siis niin, että sulatan suklaan ja dippaan mansikat siihen ja laitan jääkaappiin kylmenemään voipaperin päälle (tuleepahan vahingossa ostettua voipaperiakin joskus käytettyä johonkin!). Sitten illalla vaikka jollekin leffalle on hyvä noita nautiskella.
Tosin tuossa suklaata menee helposti aika paljon enemmän kuin vain palastellen syödessä.

Mutta vinkkivitonen: kaikki suklaat lienee oikein hyviä käytettynä mansikoiden dippaukseen, mutta muistan pari vuotta sitten jonkun virolaisen valko-marjasuklaan olleen e r i n o m a i s t a. Sain levyn joltain tuttavalta ja se maistui ällömakealta kun yritti syödä palana. Mutta sitten keksin sulattaa suklaan ja yhdistää mansikoihin. Se oli todella onnistunut valinta: mansikat kumosi valkosuklaan liian makeuden. Ja mukana olleet marjapalat oli jotenkin ihanan rapeita.
Googletin ja ainoa Kalevin valkosuklaa jonka löysin, oli mustikkamaku. Tuo ei näytä tutulta, mutta voihan olla, että se ei ollut Kalev-suklaata. 
Taisi muuten alkaa tämä mansikkasuklaadippaustraditio siitä suklaalevystä..

Suklaansyöntitahtini ei kuitenkaan ole mikään päätä huimaava - nytkin pari päivää ostamisen jälkeen noista on kaikista maistettu 1-2 riviä (huomaattehan puolustelevan äänensävyn?). 

Aamulla vedin kyllä oikein terveellisen ja ihanan aamiaisen: kirsikoita ja mansikoita ja muussattua banaania. Tuo bansku ja mansikat muussattuna oli lapsuuden herkku, jota ei usein muista itse enää tehdä ja syödä.
Ainoa huono puoli tuollaisessa marja-aamiaisessa on, että nyt pitää juosta vessassa koko ajan :-D