Syssyttelyä

Ei ole oikein tapahtunut mitään, joten en ole edes käynyt täällä. Arki jotenkin vaan menee omalla painollaan.
Kaikkee sitä tulee päivät pitkät tehtyä, mutta samalla tuntuu, että päivät vaan kuluu issekseen..

Kyllä, joskus näkyy se outo ilmiö!

Onneksi marraskuu alkaa olla kohta selätetty.
Olen ennen aina inhonnut juuri tätä kuuta, kun aina töihin lähtiessä ja sieltä palattaessa oli pimeää. Nyt kun tekee töitä kotona ja pääsee näkemään (tosin olematonta) päivänvaloa, se varmaankin auttaa. Ei jotenkin potuta tää marraskuu samalla tavalla kuin aiemmin.

Muistelen joskus vuosituhannen alussa tarvinneeni kirkasvalolamppua. Tai en tiedä tarvitsinko, mutta aloitin silloisessa työpaikassa aamun lukemalla Hesarin sen ääressä.
Kyllähän se suklaa taisi silloinkin kelvata, kuten nytkin kelpaisi.
Onneksi sitä ei ole nyt.

Tai melkein on. Nimittäin sorruin nyt ekaa kertaa koskaan ikinä täällä kotimaassa ostamaan Nutellaa.

Sehän kuului aina ulkomailla työmatkoilla aamiaiseen croissantin kanssa, mutta täällä olen onnistunut olemaan ostamatta sitä.

Käytiin miehen kanssa kaupassa ja hän päätti haluta ostaa jotain ihme marmeladia. Sanoin, että jos mennään sille hyllylle, ostan Nutellaa, eli saan sen hankinnan hänen syykseen. Kun päästiin hyllylle, siellä oli vain jotain Eurishopperin epämääräistä mössöä, joten sanoin, että hyvä, eipä tartte sortua.
Jolloin mies avuliaana ja reippaana löysi sen toisesta kohtaa hyllyä ja ojensi sen tyytyväisenä meikäläiselle. Joten pakkohan se oli sit ostaa... .D
Syön sitä lusikallisen päivässä, jotta ei tulisi ahmittua. Tosin tuo on onneksi aika äkkiällömakeaa, joten hirveen paljon enempä sitä ei voisikaan syödä.

Mietin muuten, että jos teen miehille pikkujoulutorttuja, voisko laittaa yhteen täytteeksi Nutellaa? Onko kukaan kokeillut? Siis ei sen luumun paikalle tähden muotoisena (palaa ehkä?) mutta jos tekis vaikka sellaisen puolikuun muotoisen ja laittaisi sen täytteeksi sinne sisään..

Jouluun on enää kuukausi. Kauhean nopeasti aika menee. Samalla kun se matelee... 

Pakkosuklaa

Jouduin äskettäin (taas) hirveän hankalan eettisen dilemman eteen: lähi-Cittarista tuli markkinointikirje, jossa oli kuponkeja sitä varten, että sai erilaisia tuoteitta ilmaiseksi/halvalla. Ilmaiseksi oli sekä Fazerin uusi mustikkasuklaa sekä joku saippua.

Ja tietenkin jouduin sitten tiukasti miettimään, että mitä tehdä.
Olen tuota suklaata aiemminkin kaupassa katsonut, mutta en ole ostanut, koska a) olen olettanut, että maku ei välttämättä ole ihan mikään ylimaallisen ihana ja b) maistamista varten firmojen pitäisi muutenkin tehdä tuotteistaan pienempiä versioita, vaikka patukoita, joiden kautta voisi tutustua tuotteeseen.

No, nyt siis piti päättää, että otanko tuotteen, kun ilmaiseksi saan?
Mikä kysymys se sellainen on?? Jos saa SUKLAATA ilmaiseksi, eikös se pidä tietenkin ottaa?

Ja otinhan minä. Kun kerran ilmaiseksi sain.Otin sen saippuankin vaimikälieseolikaan. 

Olin oikeassa siinä, että ei tuo maku nyt meikäläiselle kovin kolahtanut. Siis ei se huonoa ole. Hyvää siinä on se, että se tuo mieleen Fazerin Sinisen (maailman parhaan suklaan), mutta huonohkoa on se, että ei se oikein maistu millekään.
Suutuntumana tuossa on jotain rapeaa (niitä jotain crisps?), mutta blaah.. jälleen tuli fiilis, että tuhlaan vähäisiä herkkuihin varattuja kaloreita "turhaan" tuotteeseen.

Mutta jälleen kerran; kun se kotona on, tietenkin se syödään. Eikä heitetä pois. Eihän suklaata voi heittää pois.

Olen siis tuhonnut tuota yhden rivin 1-2 päivässä ja vieläkin tuota taitaa olla jäljellä yksi rivi. 

Tuo vähän... sellainen .. vähämakuinen.. bland, kuten englanniksi sanotaan.

Vihdoin se löytyi!

Olen jo varmaan vuosikausia narissut miehelle, että miksi ei ole olemassa "lämpimiä pirtelöitä". Eli kylmistä juomista saa helposti ihana paksuja ja täyteläisiä, mutta esim.kaakaosta ei. Keitot on asia erikseen, mutta nimenomaan jos haluaisi vaikka lämmintä pirtelöä, se ei vaan rakenteellisesti onnistu.

Kunnes!

Törmäsin italialaiseen kaakaoon, jonka luvataan muuttuvan paksuksi keitettäessä. Tuossa
valmiskaakaopakkauksessa on siis yksittäispakattuja pusseja, jotka sekoitetaan maitoon.

Testasin sitä tänään. 

Ohjeessa sanotaan, että maitoa laitetaan 100 ml (!!) ja yksi pussillinen sekoitetaan siihen.

Meikähän reteenä päätti, että eihän 100 ml määrästä tule kuin vihaiseksi! Laitoin siis 2 dl maitoa ja kaksi pussillista.

Eipä tuota kauaa tarvinnut sekoitella, kun ah - se alkoi sakeentua!

Ja sitten siinä sitä oli, kuumaa suklaata, todella täyteläistä ja paksua!

Yritin ottaa siitä pari kuvaa näytille, jotta se paksuus näkyisi - ei kovin korkealaatuisia, mutta ehkä niistä saa selville, mitä tarkoitan. Eli tuo mainoskuva pitää kerrankin paikkansa.

Ja maku?

Makea, supersellainen. Niin täyteläinen, että valehtelematta tuo 2 dl on liikaa! Erinomainen laihduttajalle siis - ei voi nauttia kuin vähän kerrallaan? ;)

 

Mutta ihan ok maku.. tietenkin vähän sellainen teollinen. Mutta siis tuota söin hitaasti lusikoiden kun ei vaan pystynyt syömään kaikkea kerralla. Ja nimenomaan lusikoin - tuo ei ole juotavassa muodossa!

Niin ja en ole yli viikkoon blogannut siksi, että a) ei ole mitään kummempaa tapahtunut ja b) työhommia on ollut enemmän kuin lääkäri määrää. Huvittavaa, että välillä on niin suvantovaihetta, ja sitten äkkiä pitä tehdä kahdeksan asiaa tyyliin "eilen". No, 12 tuntia päivässä koneella on ihan mukavaa ;)