Kappas kiloja

Joulu on vietetty ja ihan mukavasti meni. Minulle erityisen tärkeää on se, että on valkoinen joulu ja tänä vuonna se onnistui. Viime vuonnahan oli märkää ja pimeää ja plussalla reippaasti, joten se ei oikein maistunut joululta.
Nyt ei lunta ollut niin paljon kuin joinakin vuosina, mutta ihan mukavasti.
Ja yhtenä päivänähän sitä tuli vielä lisää ja sai (joutui?-- sai!) kolata kahdesti saman päivän aikana. Siinä sai hyvin sulateltua pömppävatsaa vähän pienemmäksi.
Niin kuin se yhdestä tai kahdesta kolauskerrasta olisi pahemmin sulanut, pah :D

Kävin eilen vaa'alla tsekkaamassa mitä joulumässäily toi kiloja lisää. Ja toihan se! Aiemmin joka joulu tuli aina kaksi kiloa. Ja vuodesta riippuen niistä päästiin helpommin tai vaikeammin eroon. Mutta tänä vuonna kiloja tulikin neljä!! :O

Olen aika konservatiivi noissa joulusyömisissä, joten mietin pitkään mistä tuo lisämäärä johtuisi. Kun suht samat on syömiset vuodesta toiseen.
Ja tuloksena oli.. ta daa... sokerilimut!
Aiemmin jouluna olen herkuttellu Omenalimulla (tuo tuulahduksen lapsuudesta mieleen) ja tänä vuonna ostin sitä pari pulloa enemmän ja lisäksi vielä sorruin tarjoukseen aidosta Cokiksesta. Eli tämä Pepsi-Max -likka on nyt vetänyt viikon päivät sokerilimuja, joilla on taatusti seuraamuksia.

Lisäksi hemmetti, suklaasyömiseni ei mennyt ihan suunnitellusti: ostin vain ne kaksi suklaarasiaa, jotka aioinkin (Marabou Paradise ja Brunbergin kokoelma), mutta hemmetti, mies kävi aatonaattona kaupassa ja toi sieltä KOLME suklaarasiaa "kun oli tarjouksessa".. Hemmetti.
Ja sitten sain ystävältä vielä joululahjaksi (kaiken muun kivan lisäksi) KOLMEA eri suklaata.

Eli siis voin hyvällä omallatunnolla syyttää kaikkia muita paitsi itseäni noista kiloista, eikös niin??!

Mietin, että jos kokeilisin juoksumatolla kävelyä nyt vuodenvaihteen jälkeen. Oikea polvi on ollut nyt hiljaa jonkin aikaa, mutta vasen polvi ei ollenkaan tykkää nimenomaan epätasaisessa maastossa (metsä) liikkumisesta. Joten jos kokeilisi mitä se sanoo tasaisesta juoksumatosta.
Ja ei, en lintsaa vielä tarkoituksella kävelystä - ajatus oli aloittaa jo tässä eilen tai tänään tuo kokeilu, mutta iskikin flunssa. Ei ole pitkiin aikoihin ollut mitään ja nyt on nenä ihan tukossa ja kurkku karheana. Odotellaan siis vielä.
Ja täytyyhän noi kaikki satatsiljoonaa suklaatakin vielä syödä pois. Ja tortut! En ole niitä syönyt kuin muutaman joulun aikana.  Hirvee duuni vielä edessä! ;)

Joulurauhaa

Punnitse ja tuhlaa

Löysin sitten viime viikolla uuden hyvin vaarallisen kaupan.
Tiesin kyllä sen olemassaolosta, tai siis että sen niminen kauppa on, mutta sattumalta en ole koskaan sellaisen ohi mennyt siten, että olisin käväissyt sisällä. Mutta siis itselleni uusi kauppana.

Olin hengailemassa yhdessä kauppakeskuksessa ja ajauduin liikkeen lähelle.
Sitten huomasin Punnitse ja Säästä -liikkeen ikkunassa jotain kiinnostavaa ja piipahdin sisälle.. ja pah, olin ihan menetetty tapaus!
Haalin sitä ja tätä ja tuota kaksin käsin :D
Teetä joululahjaksi, aamiaismuroja, pähkinöitä, suolaista, toffeeta, nougaata.. ahh.. kori oli pullollaan tuon reissun jälkeen.

Huomasin kuitenkin sitten maisteltaessa, että eipä nuo kaikki herkut olekaan mulle niin herkkuja. Esim. nougaa ei oikein putoa. Ostin kolmea eri makua, eikä ne oikein maistu miltään. Pitää miettiä josko joku kaveri tykkäisi.
Toffeet oli oikein herkullisia, samoin murot. Suolaiset sekoituksetkin maistui.

Kaiken kaikkiaan siis erittäin vaarallinen kauppa meikäläiselle!
Onneksi yhtään tuollaista ei ole meikäläisen normaalireiteillä, joten ei hirvittävän suurta vaaraa ole.

*
Ekaa kertaa pitkästä aikaa on ihan mukavasti joulufiilis. Vuosikausiin ei ole ollut, ja olenkin jo alistunut siihen, että ei sitä saa.. Kuulemma sen voi saavuttaa jos on naperoita - niiden innon myötä itsellekin tulee.
No meikäläisellä ei ole jälkikasvua, joten se on saatava sitten muualta jos on tullakseen.
Ja tänä vuonna se onneksi hiipi jostain.
En tiedä miksi, kun ei edes sää mitenkään suosi joulufiilistä. Mutta en valita!
Nyt odotan jo innolla joulua ja kaikkia herkkuja. Koska kyllä, ehdottomasti, jouluna herkuttelen.
Vakiotulos on aina se +2 kiloa, joten se tapahtunee tänäkin vuonna. Mutta jos sen sitten saisi taas kurilla pois tammikuussa, vaikka matolle en pääsekään.
Juu, polvet oireilee yhä :( Yllättäen se vasen polvi, joka siis meni ihan itsekseen ilman mitään erityistä tapahtumaa, on useammin kipeä.
Mutta sitten vaan ruokavaliolla joulukilot pois, ei siinä muu auta.
Tässä vaiheessa keskityn kuitenkin vielä etukäteishehkuttelemaan kaikilla herkuilla, mitä joulupöytään tulee :)

Lunta odotellessa

Jaaha, joulukuu.
Ja jälleen, ei ole tullut käytyä täällä, kun ei jotenkin ole ollut mitään kerrottavaa. Juu tiedän, eihän sitä kukaan muukaan blogeissaan mitään maailmoja syleilevää ja Mielettömän Tärkeää juttua välttämättä kehittele, mutta siltikään ei vaan ole saanut tänne tultua.

Oon mä töitä tässä koko ajan tehnyt ja olen blogejakin naputellut, mutta ne on sellaisia virallisempia, bisnesjuttuja. Tämähän on sellaista kiukuttelua, tajunnanvirtaa Nutellasta ja muusta tärkeästä ;)

Tulispa jo lunta.
Kestän jopa (jonkin vertaa) lumitöitä, kun vaan olisi vähän kirkkaampi ilma. Marraskuussa on oikeasti ollut ihan supermasentavaa.. Hesarikin siitä kirjotti, joten sitten se onkin Virallinen Totuus :)

Mutta huomasinhan tuon itsekin jo - pidän omaa sääpäiväkirjaa huvikseni ja joka päivä voi kirjata samat asiat: pilvet roikkuu nenän korkeudella ja on pimeää..
Mutta kävihän meillä hetken lunta - 22.11 sitä tuli sen verran, että jouduin jopa kolaamaan. Olishan sen ehkä voinut jättää tekemmättä, mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että se loska jäätyy ja piha on sen jälkeen mahdottomassa kunnossa.

Teoria: jos olisin jättänyt kolaamatta, olisi tullut pakkaskelit ja lunta ja piha olisi ollut möykkyinen. Koska kolasin, tuli lämpimät kelit.

Mitä tästä opimme? Kun seuraavan kerran tulee lunta, jätän ne pihaan niin johan saadaan talvikelit!

Harvinainen hetki; näkyy jotain sinistä!

Joululahjat on jo hankittu, en edes osta kuin miehelle ja bestikselle. Onneksi ei ole enää sitä pakollista sukulaislapsilahjarumbaa niin kuin 1980-90 -luvuilla: kaikki sisarukset ja exän sisarukset olivat lisääntyneet ja tietenkin kaikille heidän muruilleen piti hankkia lahjat vaikka emme edes olleet tekemisissä... raivostuttavaa. Plus itsekin oli vähätuloinen, niin se rasitti kukkaroa. Mutta kun yritin ehdottaa, että jos emme ostaisikaan mitään, saatiin sitten raivari takaisin (niin ja kun meillä ei ollut lapsia, heidän ei vastaavasti tarvinnut ostaa meille mitään..). Jep jep. Onneksi tuo aika on ohi, enkä enää edes kyllä tuollaiseen alistuisi. Nyt olekin itsekäs eukko! :)

Mutta mitä olette mieltä - pitääkö kaikkia sukulaisenkumminkaimansiskon lapsia muistaa joululahjalla, vaikka ei oltaisi pahemmin edes tekemisissä??

PS: Osa seuraamistani blogaajista on näköjään tehnyt blogeistaan kutsulistallisia - ja en ole päässyt mukaan kutsuttujen joukkoon :( Joten osan vakiokommentoimistani blogeista jää nyt sitten unholaan, heippa!