Jätetään juoksumatto

Pannahinen, eipä polvi tykännyt yhtään matosta tänään.

Sain siis itsestäni vihdoin irti tehdä kävely matolla enkä kuunnellut laiskuuden kuiskutuksia väliin jättämisestä. Itse kävelyn aikana ei tuntunut missään, mutta nyt muutama tunti myöhemmin molemmat polvet huutaa hoosiannaa, vasempi enemmän, mutta ei oikeakaan ihan hiljaa ole.

Harmittaa, koska aiemminhan matolla käynti ei ollut ongelma, vaan epätasainen maasto.

Pah. Hemmetti.

No, ei voi mitään, vielä pidettävä taukoa.. tai no, ei tuo kovin tauolta tunnu vaan enemmänkin lopetukselta. Kallis ja lähes käyttämätön juoksumatto myydään??!
En kyllä siihen haluaisi vielä lähteä. Vaikka tuo vie ihan jumalattomasti tilaa :)

Vähän vähiin jää nää liikkumismahdollisuudet.
Ja juu, en lähde nivelystävälliseen uintiin, koska lähin uimahalli on kaaaukana enkä ala laittaa siihen aikaa ja rahaa, että sinne asti ajaisin. Plus, jostain syystä saan aina uimahallissa uimisesta nuhan. AINA. Tykkään kyllä vedessä läträtä ja jos olisi uimahalli lähellä, taatusti kävisin, mutta joka kerta olen (aikuisiällä siis) saanut uintikerralta tuliaisiksi nuhan. Ärsyttävää.

Eli jäljelle jää <rummun pärinää> tattadadaa.....kiukuttelu! Jeeee!!!

Selkäkipu selätetty!

Meni siinä se noin viikko, mutta sitten se kipu katosi kokonaan :)

Viikonloppu meni muiden (ei-karppi)ruoissa, joten olen odottanut, mitä paino sanoo. Mutta kappas, se on tuo sama 76,1 kg vieläkin.
Nyt kun selkäkipu on poissa ja lääkkeetkin taas kaapin perällä, alkaakin odotus, että alkaako jotain muutosta tapahtua alaspäin.
Olishan se hauska nähdä vaikka 75 alkava luku :D

Huomasi muuten viikonloppuna, että kun oli hiilaripitoisempi ruoka (yritin ottaa niin karppipitoista kuin tarjolla olevasta pystyi - ei pahemmin pystynyt), oli  jotenkin iltaisin heti raskaampi ja täydempi olo. Siis sillee niinku huonolla tavalla täydempi olo.
Onneksi se oli vaan muutama päivä ja nyt ollaan taas itse päätettävissä ruoissa.

Lokakuussa pukkaa sitten joka viikonloppu jotain menoa/syömistä, joihin ei itse voi vaikuttaa, mutta en ota siitä ressiä. Yksi päivä viikossa ei maailmaa kaada, jos ruokana ei silloin sattuisi olemaan karppia. Muina päivinä sitten mennään karpisti.  

Tänään meinasin vahingossa melkein mennä juoksumatolle! :D
Polvi tosin kiukuttelee vieläkin, mutta olisihan sitä voinut testata. Mutta väsytti jotenkin niiiiin armottomasti, että lusmuilin tuosta jälleen pois. Jos nyt sit jonakin päivänä ehkä jossakin vaiheessa... ;)

Kipu lisää kiloja?

Ehti tässä jo nyt pikku nytkähdys alaspäin tapahtua painossa, ja lopputulemana oli 76,1 kg -jee!
Senttejä oli lähtenyt vyötärön kohdalta viisi ja pömpön vararenkaan kohdalta  neljä.

Mutta sitten viikonloppuna nitkautin selän kun jalka lipsahti ja siitä asti olen potenut alaselkäkipua aika lailla.
Mielenkiintoista oli, että vaikka syömiseni eivät muuttuneet viikonloppuna, paino nousi yhdessä päivässä kilon (!?!).
Onkohan kyseessä vain jokin nesteiden kertyminen tms vai voiko kipu asettaa kroppaa johonkin stressitilaan ja kerryttää painoa?
Stressihän meikäläisellä saa aikaan ummetusta eikä painon pudotus onnistu, mutta ennen ei ole kipu ollut mitenkään vaikuttava tekijä - tuo polvihan kiukuttelee joka päivä. Ja stressiä ei ole mitään ihmeempää, samat ratkaisemattomat asiat ne on edelleen ratkaisematta. Ainakaan en tunne olos stressaantuneeksi.
Vai onkohan kyseessä kivun määrä ja tabujen nappaamisen tarve?

No, ainakin voi riemuita siitä, että vielä viime viikolla paino oli uudessa alakohdassa :D Jospa se tästä nyt laskee sitten jos ja kun tuo selkä helpottaisi.

Jotenkin on olo nyt jos ei tyyni, niin ehkä alistunut, mutta ei supernegatiivinen. Edelleenkään asiat, joiden edistymistä on tässä odoteltu, eivät ole edistyneet, ja välillä ahdistikin ihan täysillä. Nyt pyrin, ja onnistun olemaan ajattelematta asiaa sen enempää.
What happens, happens, when it happens. Ei kai sitä muuta voi toivoa ja olettaa.