Kilokiukuttelija

18.12.2016

Sinkun ei parane läskistyä

Kohta tulee puoli vuotta Siitä Päivästä ja kuten aiemmin totesin, elämä jatkuu, no matter what.

Itse asiassa olen mennyt ja tehnyt sen treffi-ilmon. Hyöty nolla. Tai siis pokasin sieltä yhden puolen illan jutun - palveli tarkoitustaan eikä sillä ollut sen enempää merkitystä.

Mutta hyvä naiset - ei tuolla kovin kaksista materiaalia ole tarjolla. Vai mitä olette mieltä tällaisesta lähestymisestä:
"Moi mamitsu bamitsu....yeah...kiinnostaako nuori kolli....yeah? Me like....MAGE..Kuis paukuu...."

Huokaus.
Siis oikeesti. Jos unohdetaan hetkeksi nuo kielioppivirheet ja muuta ärsyttävyydet, tehoaako tuollainen johonkuhun?? Ja jos kyllä, kehen??

Mut joo... kyllähän tässä sitten on päässyt pohtimaan myös näitä ulkonäköasioita. Vaikka Tinderiin en ole mennyt, enkä usko meneväni (tosin jos on riittävän tylsää ehkä siihenkin vielä sorrun), onhan tämä deittimaailma ulkonäkökeskeinen. Läskit (siis kilot) eivät tässä pelissä ole kovin kovaa valuuttaa.

Jostain syystä kiloja on vielä syksyllä lähtenyt ilman, että olisin asialle mitään tehnyt ja nyt mennään 71,4 kg. Yli 10 kg siitä maksimista! En valita. Mutta onhan tuota vararengasta vielä tuossa ja koska en mihinkään salitreeneihin ryhdy, saanen pitää tämän keskiruhon edelleen löysänä lihana. No, onhan sitä sentään vähemmän kuin ennen. mutta ei musta mitään fitfarmilaista kyllä saa :D

Siltikin.. kun kaupassa mietin herkkuja ja niiden ostamista, jätän ostamatta. Koska ne lihottaa. Enkä halua lihoa. En potentiaalisen miehen vuoksi, mutta siltikin... siis onhan se todella ristiriitaista. Sinkku (olenko sinkku? mikä olen??) ei ehkä voi läskistyä noin vain..? Juu juu luonne ratkaisee blaa blaa.. mutta siltikin, olen satavarma, että olen kiinnostavampi (ulkonäöllisesti) 71 kiloisena kuin 81 kiloisena. Ja tämä siksi, että en itsekään pidä itseäni hottina yli 80-kiloisena. Eikä sillä ole mitään tekemistä itsetunnon kanssa, joka meikäläisellä on puhdasta terästä, vaan ihan esteettisestikin. Mä vaan en ole hyvännäköinen läski, se vaan on niin.
Jotkut on pyöreinä söpöjä tai suloisia. Minä en.


22.11.2016

Elämä kai menee eteenpäin

..halusi tai ei.

Ei sitä olisi uskonut ehkä sittenkään. Eli aurinko ja risukasa ja kaikkee. Tai no, ei ehkä pidä liioitella. Ei vielä ehkä olla auringossa, mutta ehkä se massiivinen musta myrskysade on ehkä siirtynyt vähän kauemmas.

Jokin aika taaksepäin oli ollut aivan hirvittävän paska viikko. Itketti joka päivä ja kiukuttelin koko ajan, surren ja ikävoiden.
Sitten istuin ja pohdin asiaa ihan perusteellisesti - ja sen tuloksena tajusin sen ikävän, mutta peruuttamattoman tosiseikan: menneeseen ei ole paluuta. Sinne ei ole ovea, tai porttia. Menneisyyden ja meikäläisen välissä on täysin sileä seinä, eikä sitä pysty mitenkään ylittämään tai ohittamaan.
Siitä sitten tulikin seuraava oivallus: koska sinne menneisyyteen ei ole paluuta, pakko kai se on mennä eteenpäin. Toki voisin jäädä paikoilleen, jähmettyä, iskeä juuret maahan ja jäädä siihen.
Se ei kuitenkaan ole meikäläiselle luontevin tapa reagoida asiaan, joten sitten jäljelle jää vain se eteneminen.

Ei se käytännössä mitään vielä tarkoita. En siis ole menossa Tinderiin tai laittamassa treffi-ilmoitusta. Kun en tietyllä tavalla ole hakemassa (vielä?) yhtään mitään. Olen ehkä ajatuksen tasolla avoin sille, että jos joku tulisi sopivaan kohtaan, en sulje ovea. Tosin samalla tiedän, että eihän kukaan ovelle tule hakemaan, varsinkaan Prinssi valkoisella hevosella... Tosin ajatus suhteesta ei tunnu luontevalta. Mutta ihon ikävä on tosiseikka. Ja olisihan se kiva olla jonkun kainalossa viettämässä hämärän hyssykkää.
Mahdoton yhtälö siis :D
Kun en mitään missään mitenkään hae, mahdollisuudet törmätä johonkuhun lienee noin 0.000000000001% - erinomaiset kertoimet siis!

16.10.2016

Kappas, prioriteetit muuttuu

Tai siis välinpitämättömyys iskee. Mitä väliä kiloilla on? Ketä kiinnostaa?
No, jos rehellisiä ollaan, edelleen ne vaatteet ei mahdu päälle jos kilot tästä nousee. Nyt mahtuu ihan ok, vaikka syy laihtumiselle vituttaakin.
Mutta että pitäisikö jotenkin laihduttaa, laihtua, olla kapeampi, että kelpaisi? Juu ei.

Tämä kelpaaminen siis ei ole oma ajatus. Törmäsin muutamassa eri keskusteluketjussa tällaiseen ajatteluun, ja jokainen oli naislesken kirjoittama. Miehet ei joko pohdi asiaa, ei kirjoita asiasta tai eivät koe asiaa samalla tavalla.

Mutta naiset tuntui pohtivan. "Kelpaanko enää kenellekään?"
Äää.. Siis jotain meikäläisessä lienee vikana, koska oma ajatuskulku menee juuri päinvastoin: "kuka muka kelpaisi meikäläiselle??"

Ei sillä, että asia olisi mitenkään ajankohtainen, mutta kun näin noita kelpaavuuskommentteja, keitti heti yli. En toki sanonut mitään, eihän se meikäläisen ongelma ole jos jollakulla on huono itsetunto. En vaan tunnista itseäni tuosta lainkaan. Että minä en muka kelpaisi jollekulle??

Pah.

Mitä siitä, että olen vanha läski leski. Ärsyttävä, hankala, kova kuin kivi. Mähän olen palkinto! The best of the best of the best!

Ehkä kyseessä on ikäongelma.. pitkässä parisuhteessa olleet ovat hukassa nykyajan Tinder-viidakossa ja kova peli Bostonissa vaikuttaa tosi pelottavalta. Vaikea kuvitella, että 20+ ikäinen toteaisi samaa. Tiedä sitten onko tuo kelpaavuusongelma enemmän nimenomaan ikä kuin siviilisäätyasia. eli pitkästä parisuhteesta eronnut 40+ saattaa pohtia sitä samalla tavalla kuin leskeytynyt 40+.
En tiedä.

9.10.2016

Suorittamista

Tuntuu toisaalta hassulta ja toisaalta toki herkältä kun ystävät kysyvät säännöllisesti miten menee. Herkältä siksi, että olenkin näköjään ihanien ihmisten ympäröimä - olen saanut apua ja tukea jopa hiukan yllättäviltä tahoilta. Hassulta siksi, että yritän keksiä jotain uutta vastattavaa. Kun ei mikään ole muuttunut edellisen kysymyskerran jälkeen, niin "tässäpä tämä" tai "arkea eletään" alkaa hiljalleen olla liiallista toistoa.
Mutta mitä muuta voisi sanoa? "Paska fiilis, elämän epäreiluus vituttaa, suoritan elämää". No, olen tuonkin tainnut sanoa. Mutta kun, toistan, mikään ei nyt muutu.
Olen edelleen läski leski (toi on niiiiiin hyvä termi!), edelleen mies kuollut, edelleen se ei ole tulossa takaisin, edelleen ei ole vain unta, josta herätään. 

Joten elän arkea.  Herään, käyn töissä, tulen kotiin. Syön. Joskus saunon. Katon sarjoja. Mietin pitäiskö vaihtaa tapetti yhdestä seinästä. Mietin myisinkö jotain miehen tavaroita netissä. 
Eipä tuossa nyt mitään huikean moninaista raportoitavaa ole. 

Syömisen osalta päätin, että syön päiväruoan nyt töissä - ihan ok ruokala ja hinnatkin ok. Viikonloppuisin sitten teen ruokaa. Tosin sen huomaa, että kun on alkanut syödä päivän pääruoan 11-12 maissa, viikonloppunakin tulee jo aikaisemmin nälkä kuin aiemmin. 

Ja paino? Ei muutosta. Ihan hitusen ehkä pudonnut, mutta ystävien kanssa vieteyt viikonloput grillauksineen ja herkkuineen pitä huolen, että ei paino kovin nopeaa vauhtia ainakaan alaspäin lähde. Tosin vaikuttaa siltä, että syön hitusen vähemmän herkkuja kuin ennen. Eli olin oikeassa kun syytin miestä lihomisesta - ne sen sipsiherkkumussutuspussit oli syyllisiä mun kiloihin!
Silti, mieluummin mies ja kilot kuin vähemmän kiloja ilman miestä..


6.9.2016

Läski leski

Maailman nopein laihdutuskeino, jota en suosittele kuitenkaan kenellekään: menetä puolisosi.
Alkuvaiheessa eipä pahemmin ruoka maistu, tosin ei sitä liikuntaakaan harrasta. Ehkä itkeminen kuluttaa kaloreita?

Lehdistä kun lukee leskien selviytymistarinoita niin kaikki tuntuu menettävän huikeasti kiloja.
Kiukuttelua tästäkin voisi siis harrastaa: itsellä lähti vain viisi kiloa. Hemmetti kun menetys näin massiivinen niin olisi siitä 'palkinnoksi' pitänyt olla saada kymmeniä kiloja pois.
Vaan ei.

Läheiset piti huolta, että alkuaikoina söin ja noin kuukausi kun oli mennyt aloin syödä vanhaan malliin. Paitsi paskempi juttu ostaa karkkipussi X kun mies ei ole syömässä niitä huonoja sieltä pois. Joten en osta ollenkaan.

Nyt sitten kokkaa yhdelle ja ostaa yhdelle. Eipä toisaalta voi enää syyttää miestä lihottamisesta,  nyt kaikki mahdolliset tulevat kilot on omaa syytä. Sekin vielä.

23.6.2016

En ehkä hajoakaan palasiksi

Olen aiemmin kiukutellut miten olen järjettömän surkeassa kunnossa ja miten paikat prakaa hiljalleen.

No, sain nyt sitten vihdoin, vain vaivaiset 10 kk ongelman alkamisen jälkeen, aikaiseksi mennä lääkäriin. Eihän siinä edes mennyt pitkä aika!
Ja siis sain tämän aikaiseksi siksi, että kolotus oli jokapäiväistä, valvotti/herätti öisin, Burana ei auttanut ja alkoi tulla niin polviin kuin lonkkiin kipukohtauksia. Näitä siis kestin sellaiset 3 kk ennen kuin menin kysymään viisaammalta...

Olin siis jo täysin vakuuttunut siitä, että polvissa on nivelrikkoa ja lonkkien osalta tarvitaan tekonivelet asap. Niin ja kävelykepit, rollaattori sekä avustaja tukemaan kyynärpäästä.

Lääkäri tutki ja kuvattiin - ja tsädäm - EI MITÄÄN! Tai ei siis ei mitään vakavaa! Huh!
Ei nivelrikkoa (joskin lääkäri pohti kohteliaasti ääneen, että eihän se sitä tarkoita, etteikö sitä joskus voisi tulla. No tietenkin voi, ja varmaan tuleekin!).

Vika itse asiassa kumpuaa nilkoista, kun minulla on se ihme lättäjalkasisäänpäinkääntymisasento aina. Eli tartten esim. lenkkareissa pronaatiotuen. Näköjään juu tarttisin sitä aina ja kaikkialla :/

Ja kun nilkat pettää, se heijastuu siitä polviin (check), lonkkiin (check) ja selkään (check).

Nyt sitten sain fyssarilta ohjeet jumppaan - naurettavan helppoja liikkeitä, niin helppoja, että lintsaan niistä melkein joka päivä. Onneksi lonkat ja polvi muistuttelee asiasta säännöllisesti ja sitten teen jotain. Sen verran tajuan kuitenkin, että tämä(kin) asia on omassa vallassa muuttaa - jos haluan elää kivuttomana, voin siihen toistaiseksi jotenkin vähän jopa vaikuttaa.

Olenkin vähän edistystä saanut aikaiseksi. Polvi ei samalla tavalla ongelmoi, ja öiset valvottavat lonkkakivut huumataan Buranalla. En ollutkaan törmännyt ennen Burana 800 mg SLOW:n. Se toimii 86%, eli joinakin öinä aamuyöstä herään kolotukseen hetkellisesti, sillee unen läpi sen tuntien, mutta sitten saan unen päästä taas kiinni.

Se, mikä onkin ongelmallisempi - en tiedä oletteko törmänneet tai miten mahdollisesti ratkaisseet - eli sen pronaatiotuen käyttö. Nythän on jo olemassa sellaisia muotoiltuja pohjallisia, joissa on tuki oikeassa paikassa. MUTTA (there's always a but(t)!). Ne ei ole mitään 1 mm paksuisia vaan melkein 1 cm paksuja. Laita nyt sellainen omaan, normaalikokoiseen kenkään ja jalka sinne. Juu ei onnistu.
Mun jalka on 37 ja kaikki kengät on 37. Enhän mä nyt ala ostaa 38-39 kenkiä tuollaista varten! Eihän siinä ole mitään järkeä!

Nyt olen ratkaissut asian siten, että olen laittanut kenkään korotuksen, joka menee kantapään alle (auttaa toiseen ongelmaan). Ehkä sitten niitä pronaatiotuella olevia lenkkareita pitäisi sitten käyttää metsälenkeillä enemmän.. olen vaan välttänyt sitä kun siellä kengät kastuu ja menee aika mutaisiksi/märiksi useimmiten.
Ehkä mennään toistaiseksi nyt sillä jumpalla ja noilla osa-aputuilla kengissä.

Hei nythän on juhannusviikko.. Kun vielä saisi hyvät säät!
No, pari viime juhannusta on ollut niiiin surkeat säät, että ehkä paljon huonompaa ei voi tälle kesälle tulla (kuuluisat viimeiset sanat?).
Rauhallista ja ihanaa juhannusta!


18.6.2016

Kävin sitten jäätelöllä

On erinomaisen hyvä ja tärkeää paasata hiilarihimosta ja sen selättämisestä (?) ja sen jälkeen tietoisesti mennä nautiskelemaan. Mutta mikäs sen parempaa?!

Jäätelötytti, joten menin jädelle. Kaunis päivä, lämmin, aurinko paistaa - jos sellaiseen päivään ei sovi jäätelö, niin mihin sitten??

Fazer Salmiakkijäätelö
Päätin lähteä ihmisten ilmoille ja marssin ensimmäisen kohdalle osuneen jädekioskin luo.

Olin alunperin päättänyt, että jos sitä ihanaa mustaa Fazerin salmiakkijädeä vielä on, se on valintani. En tiedä oliko se kausituote, mutta ainakaan tuolla kioskilla sitä ei ollut. Täytyy sanoa, että tuo on yksi erinomaisimmista jäätelöistä ikinä. Vaikka Pappagallon Lakritsi ja Wanhan Ajan Lakritsi (jota en ole nähnyt ekan kesän jälkeen enää) ovat erinomaisia. Mutta Pappagallon kioskia (jos niitä enää on), ei ole missään omien reittien varrella, ja tuota WAL:a ei enää tosiaankaan taida tehdä enää.
Mutta kun ei ollut salmiakkijädeä niin ei ollut.

Sekunnin sadasosan ajan leikin naurettavalla idealla, että jos ottaisi pehmistä, mutta herranjestas, eihän sitä nyt sellaista voi ottaa jos päätöksenä on PALLO vohvelilla.

Mietin myös, että jos menisin katsomaan vähän matkan päähän olisiko aiempina kesinä ollut jädekioski edelleen paikallaan (sieltä ostin nimenomaan tuota ihanaa salmiakkijäätelöä), mutta kun löytyi muuta hyvää, luovuin tästä ideasta.

Kioskilla oli tarjolla nimittäin erinomainen kakkonen, Wanhan Ajan Suklaa! Se on suklaajäätelöistä ihan top kahdessa, ellei peräti ykkönen. Suklainen, hippuja, täyteläinen maku - nammmmm.

Kuulun siihen ehdottomaan koulukuntaan, jonka mielestä kaikki jädet, joihin sekoitetaan marjoja tai hedelmiä, tulisi kasata ja räjäyttää taivaan tuuliin.
Ja niiden valmistajat ladon taakse ja..

Jäätelö ja marjat/hedelmät ei vaan toimi - paitsi pirtelössä.
Suklaa, pähkinät, salmiakki, minttu - niistä on ainoat oikeat jäätelöt tehty!

17.6.2016

Kun mopo karkaa käsistä

Otsikko on ehkä ennenaikainen, koska sinällään mopo ei (vielä) ole karannut käsistä, mutta kyllä se jo tuossa pihamaalla keulii aika lailla. Ja siis mopo = tämä painonhallinta (mikä hallinta??) ja kilot.

Tämä tuli eilen mieleen ihan käytännön esimerkkinä.

Lounaaksi söin kaksi (itse tehtyä) lihapullaa (teollisten "liha"pullien kohdallahan liha on joskus kävellyt 3 km päästä ohi, sitä lähemmäksi lihaahan ne ei pääse), kurkkua, herkkukurkkua, tomaattia ja aurinkokuivattua tomaatteja (sen öljy vähän sujuvoitti annosta).
Tämä siis joskus puolen päivän maissa.

Illemmalla sitten oli ruoaksi (pasta) bolognesea, meikäläisen annos kukkakaalilla. Huomaattehan, että yritän muka-karpata reippaasti. Ja onnistunkin siinä välillä 100%, välillä 31%.
Mutta... EN JAKSANUT. Ei vaan pudonnut. Söin pari lusikallista ja ei vaan jaksanut.

Keittiössä sitten myöhemmin piti laittaa ylimääräinen pasta pois, ja päätin, että otan loput lounasevääksi (niin, tämä on se 31%).
Annoksen tehtyäni pastaa jäi vielä ehkä sellainen 1 dl.
Eihän sitä pois voi heittää (muistattehan?), mutta sen lisäksi meikäläiselle iski HIMO.
Hiilarihimo.
Joten - heitin kasan mikroon, päälle voita (! - karppauksessahan rasva on tärkeää ;) ja vetelin tyytyväisenä. Ja siis JAKSOIN syödä tuon pienen kasan vaikka kukkakaali ei jotenkin mennyt.

Niin ja arvatkaa oliko ihana lounas.. pastaa naama täyteen - nammmmmmmm...

Lisäksi kävin eilen kotimatkalla kaupassa ja hain vesimelonia - ja jostain syystä sitten hain pakkaseen parit jädet. Huokaus. Oli hellepäivä ja halusin jädeä, en kuitenkaan syönyt sitä sitten eilen. Odottelevat siellä vienosti huhuillen jotain iltaa, jolloin sitten nautiskellaan taas epäteerveellisesti. Viime ajat kun mun iltaherkut on ollut nimenomaan tuo vesimeloni.

Mutta siis mopon karkailu tuli mieleen erityisesti siksi, miten paljon ajatukset nyt pyörii herkkujen, hiilareiden tms ympärillä, En siis välttämättä edes OSTA tai SYÖ, mutta mieli tekisi ah niin paljon. Eli jotain mainosta mukaillen: "Aina se on mielessä" (syöminen, hiilarit, herkut, take your pick).

Vaa'alla en ole tainnut pariin viikkoon käydä, mutta sen tiedän, että en ole laihtunut, joskaan en ehkä lihonutkaan noropaluukilojen jälkeen. Tosin, mistä sitä tietää kun ei käy - ja ainakaan housut ei muuta lupaile.

13.6.2016

Kun ei jaksa syödä

Meikäläinenhän vetää aina massiivisia annoksia. Tai siis aika massiivisia. Sellaisia rekkakuskeille sopivia.
Mulla ei ole mitään ongelmaa vetää kokonainen pizza, ja vaikka sitä salaattia siihen lisäksi. Ja limua. Jälkkäri ehkä, sitä en ole testannut pitkiin aikoihin.

Sushien kohdalla kannattaa mennä buffettiin, kun eihän nuo isotkaan sushilounaat tee meikäläistä kuin kiukkuiseksi, eli kyllähän niitä paloja pitää ainakin parikymmentä olla!

Tämä siis taustafaktaksi.

Silti olen huomannut, että välillä mahaan ei vaan mahdu!
Ja nyt en tarkoita sitä, että olisin syönyt jo jotain ja menisin lounaalle/päivälliselle tms.

Esim. yksi aamiaistapaaminen oli jokin aika sitten.
Seisova pöytä, erilaisia aamiaistarpeita. En ollut syönyt mitään ennen.
Keräsin vähän erilaisia asioita ja smoothietakin.
Yllätyksekseni olin ekan lautasen jälkeen jo sillee suht kivasti täynnä, mutta siten, että vielä yksi kierros oli looginen. Mutta sitten ei.
Ja oikeasti kun listaan mitä söin, ja määriä, mitä söin, niin huomaan, että eihän muhun mahtunut mitään!

Ja kerran kävin aasialaisessa buffetissa, jossa otin muutaman (!, ja juu, oikeasti kolme palaa) sushipalan, vähän keittoa ja sitten jotain lihariisi/juttuja, nekin annokset pienet. Ja olin ihan ähky! Olisin mielelläni syönyt enemmän, mutta ei vaan pystynyt!

Eikä siinä vielä kaikki: jokin aika sitten kävin ravintolassa, ja otin ruoaksi kanakorin. Ei alkupaloja, mutta salaattipöydästä kaikkea kivaa kyllä.
Yllätys yllätys - en jaksanut syödä kanakoriannosta kokonaan! Ja se siis oikeasti ei ollut edes mikään iso annos, jo kun se tuotiin, mietin, että no eipä ole koolla pilattu! Mutta niin vaan kävi - jäi pari kanapalaa ja ranskalaisiakin syömättä!

Ajattelin, että josko se johtuisi housuista, mutta ei, samoilla housuilla on käyty pizzalla ja jaksettu vetää iso annos.
Jos se olisi se alkusalaatti, joka täyttää? Ei, sitä ei vedetä aamiaisella tai aasialaisessa buffetissa.

Mulla on valikoivaa jaksamista syömisten suhteen??
Tämähän alkaa olla ihan X-files -tasoinen mysteeri...

8.6.2016

Norovirus haussa

Eipä kestänyt tuokaan vatsataudin vaikutus kauan. Mitä siihen sitten tarvittiin?
Työlounaita, työaamiaisia, läksiäisiä, valmistujaisia, tuliaisia ja mitävielälie. Niin ja kesä.
Eli ne menneet kaksi kiloa tuli kavereiden kera takaisin. Ei nyt huikeasti, mutta kilon verran.

Nyt vois miettiä lyhyttä pikaristeilylä Siljalla niin voisi päästä (hetkellisesti) eroon näistä makkaroista. Tai no eipä ne makkarat nyt niin hirveesti pienentyneet.. mutta.. Every little bit helps! ;)

Jotenkin tuntuu, että kesä on muka vaikeampaa syömisten suhteen. Uusia perunoita, jäätelöä... Tosin joulun aika on vaikeaa, keväällä on jotain kivaa ja syksyllä taas jotain masennuksenestosyötävää - kaikki ajat vuodesta on hankalia!

Jotenkin ei nyt taas ole yhtään intressiä mihinkään painon osalta, muuhun kuin kiukutteluun! Housut, siis kesähousut, vielä mahtuu päälle sillee suht ok, talvihousujen kanssa ei välttämättä oliskaan sama tilanne.. Siksikin ehkä tässä ei ole muka "mitään kiirettä" tehdä asialle jotain.

Mutta mikä sen parempi kuin kiukutella ja samalla olla tekemättä yhtään mitään asialle??

Koska enköhän mä hetken pohdinnalla saa tämän jonkun toisen syyksi. Ja saanhan mä. Kaverin, joka halusi pizzalle (tietenkin mennään pizzalle!), miehen, joka tuo sipsejä kotiin (olenhan sanonut sata kertaa, että jos tuot, mä syön!), toisen kaverin, joka tuo tuliaisina leivoksia ja suklaata. Hei leivoksia. Ja suklaata. Oikeesti. Eihän niitä voi jättää syömättä mitenkään.

Jotenkin on nyt viime ajat pukannut "pakollisia" tilanteita päälle, jossa TOKI olisin voinut olla syömättä kaikkea tarjolla olevaa, mutta miksi ihmeessä kieltäytyisin (no siksi, että ne mee vyötärölle?!). No mutku ne EI SAIS mennä vyötärölle => lakisääteistä ja sallittua kiukuttelua.

Periaatteessa mulla on kaksi vaihtoehtoa.
Joko syön enkä ota ongelmaa läskeistä.
Tai en syö.

Mutta kun olenkin nokkela, ja syön ja kiukuttelen.

Tuli testattua yksi uutuus - Mariannejäde. Oli hyvä! Marianne-karkit sinällään nyt ei ole mikään sellainen, minkä takia lähtisin kauppaan, mutta se Marianna-suklaapatukka (onkohan sitä vielä?) oli erinomaisen ihanaa. Ja tämä jäätelö on sille sukua.
Tosin tuossa, ja muutamassa muussa jäätelössä oli jotenkin nyt sellainen "lääps" -fiilis. En tiedä onko se minä, jäätelö vai mikä, mutta jotenkin noi ei maistu riittävästi oikein miltään. Siis joku sitruunajäde tai lakritsijäde on ihan hyvää, mutta maku on jotenkin... riittämätön. Saisivat tehdä niistä vahvempia! Ehkä mä alan olla menettänyt makunystyröitä tai jotain...

3.5.2016

Maailman nopein ja helpoin laihdutuskikka

...hanki vatsatauti!

Iski pöpö äskettäin ja meni aika monta päivää, että pystyi mitään syömään. Ja senkin jälkeen ei jotenkin huvittanut syödä mitään raskasta, joten vedin hedelmiä ja vaaleaa paahtoleipää.
Kaksi kiloa lähti pois - nyt vaan pitää pitää huoli, että ne ei tule takaisin. Kun ennen vatsatautia tuo lihominen vaan jatkui, niin nytkin ollaan vielä ihan liian isoissa luvuissa, viimeksi vaaka näytti 77,4 kg.

Jotenkin aika nyt menee kauheeta vauhtia enkä ole muka ehtinyt blogailla. Kyllä sitä kai ehtis, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Kuukausi melkein edellisestä kerrasta! Olenpa laiska!

Vappuna en vanhaan malliin edes herkutellut sipseillä tms, mutta yhden tippaleivän ja munkin söin, so sue me. Ja vuoden ekan jäden. Olen tyytyväinen kun ei edes tehnyt mieli ostaa noita suolaisia herkkuja - "onneksi" tuo vatsataudin muisto kantaa vielä herkkuhyllylläkin.

Mutta eiköhän sitä taas kohta palata vähän epäterveellisempiä tapoja... Tosin kesän tullessa odotaan taas into piukeena mansikka- ja herneaikaa! Ja sitten pääsee marjametsäänkin! Pakkasesta olen sopivalla tahdilla tuhonnut marjoja, vielä loput pussit pitää käyttää pois ennen heinäkuuta.

Unettomuus vaivaa yhä, mutta eipä se edelleenkään hirveesti haittaa. Googlailin jossakin vaiheessa tuota unettomuusjuttua ja löysin tiedon, että se olisi vaihdevuosioire?!!??
Eihän mulla vielä voi alkaa viihdevuodet????
Alan hiljalleen lähestyä sitä ikää, jolloin ne alkoi äidillä ja muistelen lukeneeni, että nämä jutut saattaa mennä saman kaavan mukaan äidillä ja tyttärillä.
Mut emmä kyllä vielä haluaisi..
Tosin tässä vaiheessa tuo on ainoa oire, jos siis edes on oire.. Voihan olla, että mä oon vaan tästä eteenpäin vähäunisempi??



7.4.2016

Uneton möhömaha

Ei ole taas tullut kirjoiteltua pitkiin aikoihin jostain syystä. Ei vaan ole muistanut tai on ollut muka jotain muuta. Onhan tuossa työkiireitäkin ollut, mutta eipä tämä naputtelu nyt niin kauaa vie, etteikö tätä voisi vähän useammin tehdä.

Otsikon mukaisesti kiukuttelen tällä kertaa möhömahasta!

En ihan ymmärrä, mutta jostain syystä olen nyt viime viikkoina lihonut. Ei paljoa, mutta siis suunta on ollut totaalisen väärä. Jotain herkutteluja oli pääsiäisenä ja oli tuossa maaliskuussa jotain synttäripäivällisiä, mutta isossa kuvassa (anglismi jota vihaanylikaiken) ei meikäläisen olis pitänyt lihoa. Ei välttämättä huikeasti laihtuakaan, mutta ei lihoa. Argh!
Inhoan tuota housujen päälle jäävää mahamakkaraa, joka näkyy ja tuntuu kaikkialla. Ei se tuollainen ollut aiemmin. Hemmetti.

Tiedä sitten liittyiskö tämä siihen, että en nuku. Olen aina ollut suht hyvä nukkuja, mutta nyt viimeisimpien kuukausien aikana en vaan nuku. Herään aamulla tosi aikaisin, välillä väsyneenä, välillä ei. Ja välillä jo keskellä yötä (en katso kelloa, jolloin voin psyykata itseni uskomaan, että kello on tosi vähän ja pitää nyt heti nukahtaa uudelleen). Ei ole mitään stressiä, ei mitään erityistä asiaa
mielen päällä, eikä mikään asia pidä hereillä, en vaan nuku!
En tiedä olisko se tämä lisääntyvä valo..? Yleensä mulle on tämä kesäaikaan siirtyminen ollut todella tuskaista ja kestänyt kauan - nyt ei mitään. Aiemmin talviaikaan siirtyminen oli helppoa ja ihanaa - viime syksynä olin nuutunut ruusu melkein kolme viikkoa! Olisko ikä?

Sitten voisin kiukutella lonkista. Jostain syystä niitä särkee nyt koko ajan. Jopa niin, että olen parina yönä herännyt siihen, että särkee??! Mitä mä muka oon, 97v???

Mietin, että pitäiskö kokeilla jotain tuollaisia sisäisiä voiteluaineita. Onhan koirillekin erilaisia lisäravinteita ja olen niitä yhdelle edesmenneellekin nivelongelmaiselle hauvalle menestyksellisesti syöttänyt.
Kai niitä on ihmisillekin?

Olen aika skeptikkotyyppi enkä ihan heti jotain kukkatippa-juttuja aio testata, mutta oliskohan kalaöljystä hyötyä. Ei sen syömisestä varmaan haittaakaan ole.

Mun piti tänne joku uusi testattu tuote taas mainostaa, mutta siitä on jo jokin aika, enkä muista mikä se oli?! Joku suklaa? Ehkä. Ei ainakaan jäätelö. Salmiakki? Hmmm. Ehkä. Ei kun hetkinen, olisko se ollut se smoothie-kakku?
Tuli kaveri kylään ja sattumalta näin Pirkan ohjeen smoothie-kakusta. En tosin tehnyt lainkaan samaa, edes pohjaa, mutta hyvää tuli. Siihen tuli manoga ja banaania, päätin jättää tällä kertaa mansikat pois. Ja oli hyvää. Tosi raikas ja taatusti vähäkalorinen kakku! Tein sen kuten juustokakun, eli muusasin medelmät, liivatetta ja jääkaappiin muutamaksi tunniksi.Ja oli hyvää!


29.2.2016

Suuri rakkaus hävisi

Mies taas loisti älyllään ja tuli kaupasta kahden (!) ison (!!) sipsipussin kanssa kun "ne oli tarjouksessa". Eli "voitettiin" 1,5€ kun ostettiin kaksi. Kun huomautin, että olis voitettu enemmän jos pussit olisi jääneet kokonaan ostamatta, sain osakseni täysin hämmentyneen katseen - mistä ihmeestä puhuinkaan??
Niin.

Ja sipsit oli vielä niitä Parasta Ikinä, eli Taffelin sileitä sipsejä. Ne, jotka ovat olleet herkkuja lapsuudesta asti, niitä Ainoita Oikeita.
Joten olin pettynyt, koska tiesin, että enhän minä niitä halua jättää syömättä. Sanoin miehelle, että ei olisi ostanut noita, koska noi on parasta ikinä ikinä ikinä!

Leffa pyörimään ja sipsikulho käteen ja ROUSK... ja.. pläääh.

Niissä oli jotain vikaa.
Siis ei tuotannollisesti mitenkään, vaan meikäläisen päässä.
Suutuntuma, paksuus.. ne mätti.

Mies sanoi ihan osuvasti, että niistä tuli mieleen Pringlesit (jotka siis kai tehdään jostain massasta) vaikka nämä on oikeista perunoista tehty.

Ne tuntui liian paksuilta, mikä kuulostaa hassulta, koska yksi uusi lemppari on Estrellan Extra suola (vaimikälieniminonkaan). Ja ne on poimutettuja ja paksuja.
(EDIT: Ei todellakaan Estrella. Vaan Laysin deep ridge).

Tiedä sitten, että onko syynä myös Laysin sipsit, se punainen, jotka on tosi ohuita.

Eli suuri rakkaus romahti. Ei ne maistuneet enää kaksiselta.

Mutta sitten tulikin se "hauska" ongelmani taas: vaikka ne eivät niin pudonneet, söin kulhon loppuun vaikka koko ajan mietin, että miks ihmeessä.
Viikonlopun aikana "testasin" vielä kahdesti (!) pienillä satseilla josko sittenkin ne olisi hyviä. Ei ollu, söin kulhot silti loppuun.

MUTTA - tattadadadaddaddaddaa!

Heitin puoli pussia roskiin (mies sairastui eikä voinut syödä)!! Kyllä taas sattui sieluun, mutta VIHDOIN sain aikaiseksi olla testaamatta VIELÄ kerran josko se maku olisi sittenkin muuttunut.

Huvittavinta oli omat ajatukset. "Ei nää kyllä oikeen maistu miltään. Turhia kaloreita. Äh. No mut kokeillaan."
Pähkäilin pitkään mikä ajatusten takana on ja tulin tulokseen, että söin koska niitä oli tarjolla. Ja jos jotain on, sen syön. Maistui miltä maistui.
Huokaus.

22.2.2016

Lumi laihduttaa

En taida olla sanonut sitä koskaan ääneen, mutta oikeasti, en ole mikään suuri kolauksen ystävä. Siis jos kolaaminen menee ihan liukuen, eli alla ei mikään tartu kiinni, lunta ei ole liikaa eikä se ole märkää, niin homma on "ihan ok".
Mutta jos kola tökkii koko ajan maahan (kuten tänä talvena), lunta on liikaa (kuten tänä viikonloppuna) tai jos se on märkää (kuten tänä viikonloppuna), niin se ei ole enää edes ihan kivaa. Se on ärsyttävää. Ja meillä kun on tuota pakollista kolattavaa aluetta vähän enemmän kuin lääkäri määrää.

Lisäksi tää mun Notre Damen kellonsoittaja-kehoni ei oikein tykkää kolaamisesta: selkä rasittuu joka kerta, olen varmaan jotenkin huonossa kulmassa tms. Mutta ei tuossa kovin moninaisia kulmia ole millä tuota hommaa tekisi.

MUTTA! Kaloreita se kuluttaa kyllä!
Eilen 42 minuutin sessio poltti 450 kaloria! Ei paha! Ja metsässä haahuilu raskaassa hangessa poltti toiset 420 kaloria!
Ja tämä tuli kyllä tarpeen, koska kaveri kävi kylässä ja (tietenkin) toi herkkuja. Mikäpä olisi niin tärkeää kuin saada herkutella ja juoruta teekupposen ääressä?

Kaloreista huolimatta en tällä kertaa valita, koska kaveri toi tuliaisena sitä (uusvanhaa) Pätkis-jäätelöä. Ja täytyy sanoa, että.. NAMMMMMM. Siis kerrankin onnistunut suklaatyyppinen jäätelö!
Hyvin on saatu Pätkiksen maku tuohon ja siellä on vähän suklaayllätystäkin. Jos Pätkis ei putoa, tuo saattaa olla liian suklaaminttumainen maku.

Onneksi pikari on pieni, joten ei sillä saa ihan hirveesti kaloreita lisää. Ja siinä mielessä tuo lumenluonti tuli ihan hyvään saumaan.


17.2.2016

Heitin karkkia roskiin

Eikä tuntunu missään! :D

Ostin miehelle pari karkkipussia ja siellä on sitten sellaisia karkkeja, joista hän ei tykkää enkä minäkään. Yhden maistoin muistuttaakseni itseäni että eikös se ollutkin ihan blaah ja olihan se, eli sitten napsin huonot pois ja roskiin. Hyvä minä! ;)

Kattelin kaupassa tuossa viime viikolla niitä uusia Faxerin pienempiä makulevyjä, sitä Travel-sarjaa. En kuitenkaan kilttinä tyttönä ostanut, koska minullahan on tummaa suklaata kotona.
No, sitten kävi niin, että sainkin kaksi tuon sarjan suklaalevyä Ystävänpäivälahjaksi.
Toinen oli valkosuklaa/vadelma/lakritsa ja toinen suolatoffee.

Täytyy sanoa, että ei kannata tuhlata suklaakaloreitaan ainakaan tuohon suolaiseen toffeeseen. Siis on se ihan ok, mutta aika.. mitäänsanomaton.
Suolaisuutta en kyllä löydä vaikka pyyhkäisyelektronimikroskoopilla etsisin, eikä tuossa ole muutenkaan mitenkään vahvoja makuja. Tuo itse asiassa muistuttaa makuna aika lailla esim. belgialaisia suklaita, jotka meikäläisen makuun on huonohkoja. Mutta joka niistä tykkää, sille ehkä tämäkin maistuu!

Se valkosuklainen onkin parempi, joskin siinäkään ei kovin hirveän vahvat nuo maut ole. Valkosuklaan kanssa toimii marjat (ahh.. kun muistelen sitä ihanaa kokemusta kun dippailin mansikoita Kalev-suklaaseen..) eikä tuo lakritsakaan mikään huono idea ole. Eli noista kahdesta ehdottomasti parempi.
Se, mikä jäi testaamatta nyt oli se oletettavasti paras, eli minttusuklaa. No, ehkä joskus. Onhan mulla vieläkin se lakritsi-Kismetkin kokeilematta!

Nyt pitää lähteä jynssäämään vessaa. Mies romahdutti eilen hyllyn ja sieltä putosi yksi lemppari(!!!)hajuveteni ja valutti sisältöä reippaasti ulos. En tajunnut eilen illalla, että mies ei ollut huuhdellut lattiaa, oli vain pyyhkinyt (miehet...) ja sielläpä onkin nyt aika tymäkkä haju. Ja nimenomaan haju, koska ihanakin tuoksu on haju kun sitä on niin paljon talossa, että päätä alkaa särkeä. En vaan tiedä millä tuon saa lattiasta irti. 
Häviäsiköhän se haju jos vaan suljen oven ja unohdan asian? Tai häviääköhän se jos ja kun se kuivuu kunnolla?
Argh.

6.2.2016

Huonoista osista surkeasti koottu

Taas on yllättävän pitkä aika edellisestä kirjoituksesta, eikä mitään erityistä syytä siihen.
Melkein joka päivä mielessä käy, että voisi kirjoittaa ja sitten tuleekin muka jotain ja se vaan jää.
Nyt odottelen padin teknisen päivityksen valmistumista eikä ole muuta tekemistä niin voisi vaikka... Kiukutella!!!

Kovien pakkasten aikaan uloshan ei voinut mennä, mutta niiden laannuttua oli ihan mukava laahustaa hangessa. Ajattelin, että sellainen 10-15 cm hento lumi on liikunnallisesti vähän sama kuin vedessä liikkuisi = hyvä nivelille.

Paskat.

Lonkat ei tykännyt YHTÄÄN! Tiesin joka ilta jos oli käyty kävelemässä: molempia lonkkia kolotti.

Istuin päivänä eräänä lääkäriasemalla (en itse asiakkaana vaan seurana) ja kuuntelin yhtä vuoroa odottavaa, joka kertoi kaverille kovaan ääneen omaa tilannettaan. Hänellä oli leikattu polvi ja kivut olivat silti jatkuneet. Joku guru oli sitten tutkinut lisää ja syy löytyikin lonkista.
Jäin miettimään, että olisko mulla ehkä sama. Mähän oon ihan eripariosista kasattu maanantaiversio ja toinen jalka lyhyempi kuin toinen (on sanottu, että saattaa joskus tulevaisuudessa johtaa tekoniveleen - no thanks!!). Eli voisko mun polvijutut tulla lonkista?
Ei sillä, että sillä olisi jotain merkitystä - mun Quasimodo-rakenteellehan ei ole mitään tehtävissä.

Paino? Ihan hitusen vain alaspäin koska on välillä taas käyny kaveria suklaakakun kera ja mies mankunu Mäkkiin. Joo, eiköhän tää taas tästä hiljalleen..

11.1.2016

Tuotteista ja korvaavuuksista

Pakkasen kestäessä koko viime viikon päädyin sitten tekemään sitä leivinuunipizzaa. Syytän asiasta toki muita kuin itseäni; pakkasta sekä Puolista. Mitäs keskutelututti meikäläistä asiasta, jolloin se oli koko ajan mielen päällä ja tietenkin sitä oli sitten pakko tehdä. Women.

Ja hyvää oli!

Jäin kuitenkin pohtimaan sitten näitä korvaavuuksia: Puolis ehdotti yhdenlaista erilaista pohjaa ja Sarah myös.
Taitaa jäädä meikäläiseltä kokeilematta ehkä ihan vaan perinteisestä jääräpäisestä syystä: pizza on pizzaa ja siihen kuuluu tietyt aineet, joista se koostetaan. Ja jos en jotain ainesosaa syö (tässä tapauksessa vehnjäjauhoja), jätän mieluummin syömättä tai teen joskus harvakseltaan herkuna.
Koska siis välillä pitää ja saa herkutella :)

Mutta ei ehkä saisi jäädä sitten päälle kuten joulun jälkeen on monesti vaarana.

Korvaavuuden osalta muistelin myös kaikkia näitä soijamakkaroita tms joita alkaa olla aika paljon. Vaikka siis olen vankasti sitä mieltä, että kasvissyönti on erittäin suositeltavaa ja vegaanisuus tulisi olla melkein jopa pakollista, ei meikäläiselle silti ihan aukene noi "makkarat". Kun siis jos ja kun on olemassa makkara, miksi siitä pitää tehdä kasvisversio? Siis tarkoitan sanana. Kasvismakkara on mielestäni oksymoron: makkara on lähtökohtaisesti eläinperäisiä tuotteita sisältävä.. ei kasvismakkaraa voi siis olla olemassa.  Se on joku kasvispatukka tms.. mutta ei "kyljys" tai "makkara" tms.

Viime viikon tulipalopakkasten kestäessä tein myös pakastimen sulatuksen ja ja ah ja voi, sieltä löytyi vielä leipää reippaasti. Ja koska minähän en ruokaa heitä pois, käytän ne hiljakseen pois. Löytyi pari lihakeittoakin, joiden kanssa ruisleipä menee hyvin.
Eli seminakarppausta siihen asti, että pakasteesta on syöty leivät pois.
Niin ja ne tortut.. ne hemmetin tortut. Niitä on vieläkin, tietenkin niitä on, kun niitä on tehty roppakaupalla!

6.1.2016

Niin niitä laihtumisjuttuja

Pitäisikö jotain kertoa kiloista? Olen tosi jo kauan sitten päättänyt, että tämä ei ole laihdutusblogi, mutta ehkä kiloista pitää jotain kuitenkin kertoilla.

Joulun saldo on parisen kiloa, vaaka näytti 77,2kg.
Koska joulun lähtöpaino oli 75,4 kg, parisen kiloa on se sama joulun lopputulos kuin joka vuosi.

Joulua edelsi menoja (Bond, ja Star Wars, ja Bond Star Warsissa!!) ja epäterveellisiä syömisiä (Hesburger kerran ja mikäköhänsejokupaikkaolikaan..) ja siitä tuli tuo yksi "ylimääräinen" kilo ennen joulua. Kuten sanottu - kun käy ulkona syömässä, ihan mitä vain, AINA siitä tulee se kilo.

Olen pohtinut, oikeasti siis ihan jopa ajatellut, tuota juoksumattoa.

Mutta se jää vielä ajattelun asteelle koska polvet on yllättävän ilkeät olleet loppuvuoden. En käsitä miksi. Pakko olla rakennevika. Normaali metsälenkki ja tuloksena särkee polvia, molempia.

Ja ah niin ihanana uutuutena mun LONKAT on alkanu oireilla ihan itsekseen!! Hemmetti!
Siis en ole mitään tehnyt ja nyt on metsälenkkien tuloksena monena iltana lonkatkin kipeät.

Tuon toisen lonkan osalta olen osannut odottaa ongelmia, olen vähän valuvikainen ja toinen jalka on lyhyempi kuin toinen ja tuloksena saattaa kuulemma tulevaisuudessa olla tekonivel (no way, no how!).
Mutta yllätys olikin, että nimenomaan tuo "terve" lonkka on nyt ollut monesti kipeä. WTF??!! Mähän oon kuin joku ylijalostettu tanskandoggi!
Emmä vielä voi olla ihan hajalla, 50 v ei oos ees vielä menny rikki!

Odotan mielenkiinnolla (not), että milloinkohan ne viihdevuodet alkaa ja millaista se tulee olemaan. Sarahin blogissa käy hyvin ilmi, mitä kaikkea se voi tuodakaan tullessaan.. ei kiitos!

Sitä kai sanotaan, että omat viihdevuodet menee samalla tavalla kuin omalla äidillä. Meikäläisen mutsilla alkoi viihdevuodet kun se täytti 50v, joten ehkä mullakin alkaa sitten silloin. En kyllä yhtään tiedä, millaista sillä oli, eihän sitä teinixinä kiinnitä huomiota oman äidin vaihdevuosioireisiin.. tosin ei sillä varmaan mitään ihan hirveää ole ollut, koska olisi ehkä jäänyt mieleen sitten sen valitukset tms. Tai sitten olen ollut tyypillisen itsekäs kovakorvainen teini :D

Tätä odotellessa...

5.1.2016

Jouluherkkujen loppuminen

Hiljalleen alkaa olla jouluherkut tuhottu.
Ja kyllä, päädyin heittämään sen testisuklaapähkinähössäkän roskikseen. Ei se niin herkullista ollut, että olisi viitsinyt pakolla vetää naamaan. Hyvä minä!
Tuntuihan se vähän tuskalliselta, niin kuin minkä tahansa ruoan pois heittäminen, mutta sinne meni!
Toki napsin ne päälle laitetut pähkinät talteen - niissä ei ollut mitään vikaa...

Muutama Paradise-konvehti on vielä jäljellä, ne mennee tänään illemmalla leffaa katsoessa.
Sitten on enää pakkasessa tortut ja Nutella-"tortut".

Jouluksi leivoin sekä vaaleaa että ruisleipää, ja ne pitäisi olla kaikki syöty. Ainakin valkoinen leipä on, ja oletan, että tänään söin aamiaisella viimeiset ruislimpun palaset.
Ajattelin huomenna sulattaa ja putsata pakastimen, joten siinä yhteydessä saattaa tulla vielä jotain löytöjä.
Jos ruisleipää vielä on, syön ne pois, jos ei, alkaa karppaus aamiaisen osalta sitten jo.

Pääruoan osalta olen jo palannut karppiannoksiin, mutta kyllä se vaan on niin, että semikarppaus ei onnistu. Parhaiten homma toimii kun ei sotke hiilareita hommaan lainkaan. Kunnon karppiaamiainen pitää nälkää iltapäivään asti, jolloin on sitten päivällinen. Nyt kun olen syönyt leipää aamiaiseksi, on kahden maissa taas nälkä. Juu juu, kaikki aina hokee noita välipalojen merkityksiä, mutta se ei toimi mulla.
Meikäläisellä toimii se, että en syö niin paljon. Ja vain karppauksella se ainoastaan toimii niin, että syön riittävän vähän.
Eli karppaus alkanee tässä joko jo lähipäivinä tai lähiaikoina, riippuen tuosta ruisleivästä. Ja sitten pitää vielä ratkaista ne tortut. Jos ne söisi ns. alta pois..

Ja sitten mietin, että kun on kovat pakkaset, voisi käyttää leivinuunia ja vaikka tehdä pitkästä aikaa pizzaa! Mutta se taas ei ole karppia. Huokaus. Vaikka meikäläisen pizza on siis ns. terveellistä kun siinä ei ole juustoa, mutta ei se myöskään ole karppia.
Huomaan, miten oma mieli alkaa etsiä syitä tehdä mitä haluaa: en ole saanut leivinuunia käytettyä moneen talveen kun ei ole ollut kylmä ja olisihan se hauskaa jne jne... Mielenkiintoista, miten ajatukset kampittaa itseään!


Ai niin ja kynsilakka? Aivan paskaa. Tämä lakka alkoi irtoilla jo vuorokaudessa - nuo halpislakat sentään kestää pari päivää. Eli tässä(kin) tuotteessa on maine suurempi kuin laatu. Käytän toki nuo pois, mutta enpä todellakaan aio ostaa noita. 

4.1.2016

Kynsikaunistautumisia

Ostin kummitytölle joululahjaksi EBayn kautta erilaisia ESSIEn kynsilakkoja. Goottivaihetta elävälle neitokaiselle erilaiset tummat sävyt tuntuivat parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta.
Tai siis yritin ostaa.

Sivuhuomautuksena pitänee kertoa, että ostan netistä lähes kaiken ruokaa lukuunottamatta. Ebay on yksi parhaista ystävistäni, mutta lähes kaikki muukin ostetaan nykyisin netin kautta.
Joulun alla hajonnut pesukonekin sai seuraajan netin kautta.

Olen siis tottunut ostaja ja osaan varata aikaa pitkillekin toimitusajoille USAsta ja Kiinasta tuleville paketeille.
Niin luulin tälläkin kertaa tapahtuvan.
Kyseiset kynsilakat oli kolme kertaa halvempia kuin Suomessa ja tilasin ne jo lokakuussa. Toimituspäivä piti olla joulukuun 9, joten hyvissä ajoin ennen joulua olisivat olleet perillä. 

Eipä tulleet perille ei.
Laitoin 14.12 valituksen EBayn kautta (siellä on erinomainen rahat takaisin - takuu -tsydeemi) ja muutamien päivien jälkeen asia eteni valmiiksi ja sain rahat takaisin yhdestä putelista (olin tehnyt valituksen yhdestä). 
No, viime viikolla sitten tuli paketti, ja siinähän ne olivat, tilatut kynsilakat.
Katsoin lähetyslistaa ja postimerkintää ja myyjä oli laittanut ne liikkeelle 15.12, eli päivä valitukseni teon jälkeen.

Eka kerta meikäläisellä, kun näin petti järjestelmä, mutta ei tuossa nyt lopullista vahinkoa tullut. Kummityttö sai kotimaasta ostetut lakat ja itselläni on nyt kolme räyheän väristä lakkaa.
Tai no, mietin, että olikohan sittenkin onni onnettomuudessa, että lakat eivät ehtineet perille ajoissa: vain yksi väreistä on luvatun tumma, nuo kaksi muuta on paljon vaaleampia kuin kuvissa. Kunnon goottihan saa sydärin noin pliisuista väreistä!
Tuossa ottamassani kuvassa tuo vihreä näyttää tosi tummalta, mutta ei se oikeasti ole noin tumma. Tuo vaaleanpunainenkin piti olla joku tosi tumma..
No, nyt tämä täti käyttää nuo!

Tänään on testissä tuo vasemman puoleinen, tumma luumu.
Levittyi hyvin, mutta sitä tarvittiin yllättävän monta kerrosta verrattuna omiin halpistummalakkoihin, joita tarvitaan vain kaksi kerrosta, ja tulos on peittävä.
Nyt jää sitten nähtäväksi, että kuinka hyvin nämä ESSIEt pysyy - halpislakat pysyy hyvinä pari päivää ennen kuin alkavat lähteä.

3.1.2016

Uusi vuosi uudet vammat

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Itselläni uusi vuosi on alkanut hiukan huolestuttavissa merkeissä: jostain syystä olen onnistunut melkein joka päivä ongelmoimaan itselleni (pieniä) vammoja tai muuten hajoittanut paikkoja tai pudotellut tavaroita.
Olen polttanut kädet kolmesti, kaksi kertaa uuniin ja kerran uunista ottamaani astiaan (joka lipashti kädestä ja meni lattialla tuhannen p...n päreiksi - en edelleenkään ole samaa mieltä miehen kanssa siitä, että koko sotku piti siivota pois ja heittää roskikseen.. siitähän olisi voinut yrittää nirppailla lasinsirut pois..).
Lisäksi olen onnistunut kääntymään vessassa siten, että huitasin yhden hyllyn alas (?!!) ja kerran verhoja sulkemalla vedin alas pöydällä olevat kamat. Ei henkilövahinkoja.

Mies muistuttaa (vain puolileikillään) kaiken em. olevan Alzheimerin yksi ensioire, mutta toivotaan, että jos nyt ei vielä kuitenkaan..

Joulu meni mukavasti, joskin kiukuttelua aiheutti tuo lumettomuus. Mutta minkäs teet, kun ei pakottamalla siitä valkoista taivaalta alas saada niin ei saada.
NYT sitä sitten on, kun ei enää tarvita.

Kiloja on karttunut toki myös luvatusti, se parisen kiloa. Taidan tehdä huomenna vasta Virallisen Punnituksen, jotta nähdään mistä taas lähdetään.

Huomasin muuten mielenkiintoisen seikan: meikäläinen ei niinkään syö paljon herkkuja joulupyhinä (koska on koko ajan niin täynnä ruoasta) vaan sen jälkeen. Eli jouluaikana on paljon kaikkea, joten kaikkea syö vähän. Sen jälkeen kun jouluruoat on loppuneet, edelleen riittää torttuja (joita tein tänä vuonna sekä perinteisiä sekä luumun loputtua Nutella-versioita -NAM!!) ja suklaata.

Niin, suklaa.
Sain joululahjaksi Paradisen ja olin ostanut itse itselleni yhden Paradisen. Tuossa askissa on konventehja, joita en voi yksinkertaisesti sietää. Ja toisin kuin ehkä aiemmin, en viitsi syödä suklaata, josta en pidä.
No, mietin, että ne on sitten heitettävä roskiin, koska mies ei myöskään niitä syö. Roskiin heittäminen tuntuu järjettömältä, mutta kai se on järjettömämpää syödä pahaa suklaata?
Keksinpä sitten kokeilun: koska nämä konvehdit ovat joka tapauksessa menossa roskiin, voisin testata sulattaa ne yhdeksi massaksi ja katsoa, miltä makujen kakofonia maistuu. Jos ei hyvä, roskiin, jonne ne olisivat olleet menossa siis kuitenkin.

Sulatin siis sössöksi ja laitoin voipaperille. Mies oli ostanut jotain chilisuolapähkinöitä, joita ripottelin sitten päälle.

Maku ei ole itse asiassa mitenkään huono, mutta ei myöskään mitenkään maata kaatavan upenahinanamassivisenherkullinen.
Siksi olen tämän aamun pohtinut jälleen samaa ongelmaa: syönkö "ihan ok" makuista suklaata (ja otan siitä tulevat kalorit) vai heitänkö pois?