Skeptinen kyynikko

Reissu takana ja oli oikein onnistunut!
Säät eivät suosineet, mutta vain yhtenä päivänä satoi hetken enemmän, muuten oli vähän viileää, mutta poutaa.
Ja kun lähdin sillä asenteella, että ihan sama millainen sää, tämä likka menee ja tekee!
Käveltyä tuli niin paljon, että sain rakkoja jalkaan, vaikka kolmantena reissupäivänä kävin ostamassa hyvät memory foam -pohjaiset kengät.
Mietiskelin jo, että jos ens kesänä (siis ens vuoden kesällä) uudelleen..

Salilla olen edelleen käynyt, tuloksia ei tokikaan pahemmin :D
Viime viikolla teetätin uuden ohjelman ja jessus mikä rääkki tuo nyt on!
Se on sellainen patteritreeni, eli vedän (apinanraivolla) nopeaan tahtiin settejä ilman taukoja. Ja olen ihan dööööd! Mutta, vaikka en välttämättä flow-tilaan pääse, ei tuossa ehdi miettiä paljon muuta kuin sitä mitä tekee, eli sinälläään hyvä.
Reissut ja synttärit ja mitäliet kaikki pitää silti huolen siitä, että ei pahemmin muodot muutu. No, eipä se nyt ole pääasia, vaan se, että pysyn ehkä tämän avulla 5 min. pidempään hengissä.

Mutta otsikkoon..

Tässähän on 1,5 v aikana törmännyt jos minkälaiseen (miespuoliseen) kengänkuluttajaan, ghostaajiin ja jopa huijareihinkin.
Olen aina ollut hyvin varovainen enkä sinällään ole (tunnetasolla) lähtenyt mukaan, joten vahingot ovat olleet pieniä - lähinnä ihmetystä, että "WTF???"
Nyt on yksi kuvio vähän erilainen, mutta huomaan olevani todella kyynisen skeptinen hänestä ja hänen ajatuksistaan.
Siis lähinnä sillä lailla, että jos hänestä ei ole kuulunut hetkeen mitään, mulla EI tule mieleen "voi ei, se ei tykkää musta" VAAN tulee ajatus "okei, tää oli tässä, se oli huijari/ghostaaja". Eli vaikka nämä pelurit ei päässy ns. ihon alle, enkä koskaan paljastanut kiinnostustani, jäi siitä sellainen muistijälki, että kaikki on samanlaisia ja kaikki tulevat tekemään samalla lailla.

Vaikka tässä onkin toki todella alkuvaihe meneillään, olen saanut jos minkälaista kehuvaa ja "olen todella kiinnostunut" viestiä, mutta en siltikään usko. En siis toki sano mitään, juttelen tavallisesti, mutta en myöskään millään lailla sano mitään vastaavaa takaisin.
Tosin tämä on oikeasti niiiiin alussa, että eihän tästä voi sanoa mitään, ei niin yhtään mitään. Mutta kyynikkona myös ajattelen, että ei tästä edes mitään tule.
Huoh. Onneksi osaan olla hiljaa enkä ajattele näitä ääneen kuin ystävän kanssa.