Kilokiukuttelija

6.1.2016

Niin niitä laihtumisjuttuja

Pitäisikö jotain kertoa kiloista? Olen tosi jo kauan sitten päättänyt, että tämä ei ole laihdutusblogi, mutta ehkä kiloista pitää jotain kuitenkin kertoilla.

Joulun saldo on parisen kiloa, vaaka näytti 77,2kg.
Koska joulun lähtöpaino oli 75,4 kg, parisen kiloa on se sama joulun lopputulos kuin joka vuosi.

Joulua edelsi menoja (Bond, ja Star Wars, ja Bond Star Warsissa!!) ja epäterveellisiä syömisiä (Hesburger kerran ja mikäköhänsejokupaikkaolikaan..) ja siitä tuli tuo yksi "ylimääräinen" kilo ennen joulua. Kuten sanottu - kun käy ulkona syömässä, ihan mitä vain, AINA siitä tulee se kilo.

Olen pohtinut, oikeasti siis ihan jopa ajatellut, tuota juoksumattoa.

Mutta se jää vielä ajattelun asteelle koska polvet on yllättävän ilkeät olleet loppuvuoden. En käsitä miksi. Pakko olla rakennevika. Normaali metsälenkki ja tuloksena särkee polvia, molempia.

Ja ah niin ihanana uutuutena mun LONKAT on alkanu oireilla ihan itsekseen!! Hemmetti!
Siis en ole mitään tehnyt ja nyt on metsälenkkien tuloksena monena iltana lonkatkin kipeät.

Tuon toisen lonkan osalta olen osannut odottaa ongelmia, olen vähän valuvikainen ja toinen jalka on lyhyempi kuin toinen ja tuloksena saattaa kuulemma tulevaisuudessa olla tekonivel (no way, no how!).
Mutta yllätys olikin, että nimenomaan tuo "terve" lonkka on nyt ollut monesti kipeä. WTF??!! Mähän oon kuin joku ylijalostettu tanskandoggi!
Emmä vielä voi olla ihan hajalla, 50 v ei oos ees vielä menny rikki!

Odotan mielenkiinnolla (not), että milloinkohan ne viihdevuodet alkaa ja millaista se tulee olemaan. Sarahin blogissa käy hyvin ilmi, mitä kaikkea se voi tuodakaan tullessaan.. ei kiitos!

Sitä kai sanotaan, että omat viihdevuodet menee samalla tavalla kuin omalla äidillä. Meikäläisen mutsilla alkoi viihdevuodet kun se täytti 50v, joten ehkä mullakin alkaa sitten silloin. En kyllä yhtään tiedä, millaista sillä oli, eihän sitä teinixinä kiinnitä huomiota oman äidin vaihdevuosioireisiin.. tosin ei sillä varmaan mitään ihan hirveää ole ollut, koska olisi ehkä jäänyt mieleen sitten sen valitukset tms. Tai sitten olen ollut tyypillisen itsekäs kovakorvainen teini :D

Tätä odotellessa...

4 kommenttia:

  1. Joo, mitä kauemmin ne pysyvät poissa kannattaa olla tyytyväinen. Ihan karmeeta, täysin liioittelamatta. Enkä minä olen oikeasti mikään tuuliviirihormonihyrrä ollut koskaan aiemmin.

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa taas kuvioihin!
    Pitäisköhän alkaa miettä jotain Terminator-metallisia lisäosia itseensä ;)

    VastaaPoista
  3. Sitä sanotaan, että LIIKU niin pysyt terveenä. Alan olla vahvasti eri mieltä tästä väitteestä. Muuttaisin sen muotoon: LIIKU niin et tervettä päivää näe! Eikun, sellainenkin sanonta taitaa jo olla! :D Oli miten oli, vaivasta on liikkuvan ihmisen elämä. Aloitin vuoden juoksemalla/kävelemällä puolimaratonin - sillä seurauksella, että KAKSI kynttä irtosi varpaista! Hellurei, enhän minä niitä olisikaan tarvinnut... No, purnauksesta huolimatta kivaa alkanutta vuotta, toivottavasti oireet ja vaivat, ihan kaikenlaiset, pysyisi loitolla!

    VastaaPoista