Se ei ole oma tai lasten vanheneminen, ei vaatemuodin muuttuminen tai hiusten pidentyminen.
Se on oikeasti <drum roll> pakasteen sulattaminen!
Sulatan arkkupakastimen aina tammi-helmikuussa, riippuen pakkasista. Vaikka olen hionut tekniikan jo supernopeaksi, teen sen silti sellaisena pakkaspäivänä, että on vähintään -15⁰C mittarissa. Vaikka kunnon pakkastalvet alkaa jo kohta olla vähissä, aina joku pävä on ollut riittävän kylmä ja olen saanut homman hoidettua.
En muista nyt tarkalleen, teinkö viimeisimmän sulatuksen tammi- vai helmikuussa. mutta, ja nyt tulee se ajankulumisoivallus: Voin vannoa, käsi millä tahansa pyhällä tai epäpyhällä kirjalla, tai läpäistä heittämällä minkä tahansa high-tech valheenpaljastuskokeen kun sanon, että tein sen ihan vasta, tyyliin, pari viikkoa sitten.
Muistan kristallinkirkkaasti koko proseduurin, koska olen kehittänyt sen supernopeaksi hommaksi. Kuumaa vettä, sulatus, pyyhkiminen, kuivatus hetken ja kamat sisään. Ja tein sen siis eilen!! Tai siis mielestäni tein.
Kesälläkin kun käyn pakastearkulla ja huomaan, että siihen on seinämään tullut vähän jäätä, mietin, että miten se on niin nopeasti tullut kun vasta olen sulattanut sen.
Nyt kun on taas vuosi vaihtunut ja pakkasia odotellaan, ihmettelen, että miten näin usein pitää sulattaa mokoma kun sen on juuri ihan äsken tehnyt. Ja siitä on siis oikeasti vuosi. VUOSI??!!!
Mitään muuta todistetta ei ajan kulumisesta tarvita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti