Suuri rakkaus hävisi

Mies taas loisti älyllään ja tuli kaupasta kahden (!) ison (!!) sipsipussin kanssa kun "ne oli tarjouksessa". Eli "voitettiin" 1,5€ kun ostettiin kaksi. Kun huomautin, että olis voitettu enemmän jos pussit olisi jääneet kokonaan ostamatta, sain osakseni täysin hämmentyneen katseen - mistä ihmeestä puhuinkaan??
Niin.

Ja sipsit oli vielä niitä Parasta Ikinä, eli Taffelin sileitä sipsejä. Ne, jotka ovat olleet herkkuja lapsuudesta asti, niitä Ainoita Oikeita.
Joten olin pettynyt, koska tiesin, että enhän minä niitä halua jättää syömättä. Sanoin miehelle, että ei olisi ostanut noita, koska noi on parasta ikinä ikinä ikinä!

Leffa pyörimään ja sipsikulho käteen ja ROUSK... ja.. pläääh.

Niissä oli jotain vikaa.
Siis ei tuotannollisesti mitenkään, vaan meikäläisen päässä.
Suutuntuma, paksuus.. ne mätti.

Mies sanoi ihan osuvasti, että niistä tuli mieleen Pringlesit (jotka siis kai tehdään jostain massasta) vaikka nämä on oikeista perunoista tehty.

Ne tuntui liian paksuilta, mikä kuulostaa hassulta, koska yksi uusi lemppari on Estrellan Extra suola (vaimikälieniminonkaan). Ja ne on poimutettuja ja paksuja.
(EDIT: Ei todellakaan Estrella. Vaan Laysin deep ridge).

Tiedä sitten, että onko syynä myös Laysin sipsit, se punainen, jotka on tosi ohuita.

Eli suuri rakkaus romahti. Ei ne maistuneet enää kaksiselta.

Mutta sitten tulikin se "hauska" ongelmani taas: vaikka ne eivät niin pudonneet, söin kulhon loppuun vaikka koko ajan mietin, että miks ihmeessä.
Viikonlopun aikana "testasin" vielä kahdesti (!) pienillä satseilla josko sittenkin ne olisi hyviä. Ei ollu, söin kulhot silti loppuun.

MUTTA - tattadadadaddaddaddaa!

Heitin puoli pussia roskiin (mies sairastui eikä voinut syödä)!! Kyllä taas sattui sieluun, mutta VIHDOIN sain aikaiseksi olla testaamatta VIELÄ kerran josko se maku olisi sittenkin muuttunut.

Huvittavinta oli omat ajatukset. "Ei nää kyllä oikeen maistu miltään. Turhia kaloreita. Äh. No mut kokeillaan."
Pähkäilin pitkään mikä ajatusten takana on ja tulin tulokseen, että söin koska niitä oli tarjolla. Ja jos jotain on, sen syön. Maistui miltä maistui.
Huokaus.

Lumi laihduttaa

En taida olla sanonut sitä koskaan ääneen, mutta oikeasti, en ole mikään suuri kolauksen ystävä. Siis jos kolaaminen menee ihan liukuen, eli alla ei mikään tartu kiinni, lunta ei ole liikaa eikä se ole märkää, niin homma on "ihan ok".
Mutta jos kola tökkii koko ajan maahan (kuten tänä talvena), lunta on liikaa (kuten tänä viikonloppuna) tai jos se on märkää (kuten tänä viikonloppuna), niin se ei ole enää edes ihan kivaa. Se on ärsyttävää. Ja meillä kun on tuota pakollista kolattavaa aluetta vähän enemmän kuin lääkäri määrää.

Lisäksi tää mun Notre Damen kellonsoittaja-kehoni ei oikein tykkää kolaamisesta: selkä rasittuu joka kerta, olen varmaan jotenkin huonossa kulmassa tms. Mutta ei tuossa kovin moninaisia kulmia ole millä tuota hommaa tekisi.

MUTTA! Kaloreita se kuluttaa kyllä!
Eilen 42 minuutin sessio poltti 450 kaloria! Ei paha! Ja metsässä haahuilu raskaassa hangessa poltti toiset 420 kaloria!
Ja tämä tuli kyllä tarpeen, koska kaveri kävi kylässä ja (tietenkin) toi herkkuja. Mikäpä olisi niin tärkeää kuin saada herkutella ja juoruta teekupposen ääressä?

Kaloreista huolimatta en tällä kertaa valita, koska kaveri toi tuliaisena sitä (uusvanhaa) Pätkis-jäätelöä. Ja täytyy sanoa, että.. NAMMMMMM. Siis kerrankin onnistunut suklaatyyppinen jäätelö!
Hyvin on saatu Pätkiksen maku tuohon ja siellä on vähän suklaayllätystäkin. Jos Pätkis ei putoa, tuo saattaa olla liian suklaaminttumainen maku.

Onneksi pikari on pieni, joten ei sillä saa ihan hirveesti kaloreita lisää. Ja siinä mielessä tuo lumenluonti tuli ihan hyvään saumaan.

Heitin karkkia roskiin

Eikä tuntunu missään! :D

Ostin miehelle pari karkkipussia ja siellä on sitten sellaisia karkkeja, joista hän ei tykkää enkä minäkään. Yhden maistoin muistuttaakseni itseäni että eikös se ollutkin ihan blaah ja olihan se, eli sitten napsin huonot pois ja roskiin. Hyvä minä! ;)

Kattelin kaupassa tuossa viime viikolla niitä uusia Faxerin pienempiä makulevyjä, sitä Travel-sarjaa. En kuitenkaan kilttinä tyttönä ostanut, koska minullahan on tummaa suklaata kotona.
No, sitten kävi niin, että sainkin kaksi tuon sarjan suklaalevyä Ystävänpäivälahjaksi.
Toinen oli valkosuklaa/vadelma/lakritsa ja toinen suolatoffee.

Täytyy sanoa, että ei kannata tuhlata suklaakaloreitaan ainakaan tuohon suolaiseen toffeeseen. Siis on se ihan ok, mutta aika.. mitäänsanomaton.
Suolaisuutta en kyllä löydä vaikka pyyhkäisyelektronimikroskoopilla etsisin, eikä tuossa ole muutenkaan mitenkään vahvoja makuja. Tuo itse asiassa muistuttaa makuna aika lailla esim. belgialaisia suklaita, jotka meikäläisen makuun on huonohkoja. Mutta joka niistä tykkää, sille ehkä tämäkin maistuu!

Se valkosuklainen onkin parempi, joskin siinäkään ei kovin hirveän vahvat nuo maut ole. Valkosuklaan kanssa toimii marjat (ahh.. kun muistelen sitä ihanaa kokemusta kun dippailin mansikoita Kalev-suklaaseen..) eikä tuo lakritsakaan mikään huono idea ole. Eli noista kahdesta ehdottomasti parempi.
Se, mikä jäi testaamatta nyt oli se oletettavasti paras, eli minttusuklaa. No, ehkä joskus. Onhan mulla vieläkin se lakritsi-Kismetkin kokeilematta!

Nyt pitää lähteä jynssäämään vessaa. Mies romahdutti eilen hyllyn ja sieltä putosi yksi lemppari(!!!)hajuveteni ja valutti sisältöä reippaasti ulos. En tajunnut eilen illalla, että mies ei ollut huuhdellut lattiaa, oli vain pyyhkinyt (miehet...) ja sielläpä onkin nyt aika tymäkkä haju. Ja nimenomaan haju, koska ihanakin tuoksu on haju kun sitä on niin paljon talossa, että päätä alkaa särkeä. En vaan tiedä millä tuon saa lattiasta irti. 
Häviäsiköhän se haju jos vaan suljen oven ja unohdan asian? Tai häviääköhän se jos ja kun se kuivuu kunnolla?
Argh.

Huonoista osista surkeasti koottu

Taas on yllättävän pitkä aika edellisestä kirjoituksesta, eikä mitään erityistä syytä siihen.
Melkein joka päivä mielessä käy, että voisi kirjoittaa ja sitten tuleekin muka jotain ja se vaan jää.
Nyt odottelen padin teknisen päivityksen valmistumista eikä ole muuta tekemistä niin voisi vaikka... Kiukutella!!!

Kovien pakkasten aikaan uloshan ei voinut mennä, mutta niiden laannuttua oli ihan mukava laahustaa hangessa. Ajattelin, että sellainen 10-15 cm hento lumi on liikunnallisesti vähän sama kuin vedessä liikkuisi = hyvä nivelille.

Paskat.

Lonkat ei tykännyt YHTÄÄN! Tiesin joka ilta jos oli käyty kävelemässä: molempia lonkkia kolotti.

Istuin päivänä eräänä lääkäriasemalla (en itse asiakkaana vaan seurana) ja kuuntelin yhtä vuoroa odottavaa, joka kertoi kaverille kovaan ääneen omaa tilannettaan. Hänellä oli leikattu polvi ja kivut olivat silti jatkuneet. Joku guru oli sitten tutkinut lisää ja syy löytyikin lonkista.
Jäin miettimään, että olisko mulla ehkä sama. Mähän oon ihan eripariosista kasattu maanantaiversio ja toinen jalka lyhyempi kuin toinen (on sanottu, että saattaa joskus tulevaisuudessa johtaa tekoniveleen - no thanks!!). Eli voisko mun polvijutut tulla lonkista?
Ei sillä, että sillä olisi jotain merkitystä - mun Quasimodo-rakenteellehan ei ole mitään tehtävissä.

Paino? Ihan hitusen vain alaspäin koska on välillä taas käyny kaveria suklaakakun kera ja mies mankunu Mäkkiin. Joo, eiköhän tää taas tästä hiljalleen..