Toivo tappaa

Pahoittelut tylystä otsikosta 😁
Palataan tuohon kohta, mutta ensin todetaan, että tämä on taas sellainen vuosikatsaus.

Viime vuoden koostepostauksen oleellisin asia oli ehkä koronan lisäsi Ozempic, joka oikeasti on muuttanut elämän kyllä. Jos sitä ei olis keksitty, se olis pitäny keksiä!

Tämä vuosi?
Hmm.. Toisaalta ei hirveästi tapahtunut, toisaalta paljon.
Korona piti alkuvuoden työkuviot tylsänä, mutta onneksi syksyllä sai paiskia hommia ihan kunnolla. 

Ja ehkä se oleellisin.. talo meni! Woohoo!
Ihan pyyntihintaa en saanu, mutta koska tarjous oli siedettävä, päätin myydä, niin ei sitten jää käteen. 
Nyt alkaakin sitten vuoden aluksi pakkausrumba.
Uutta hyvää ei ole löytynyt - kaikki muutkin hakemassa samaa kuin minä, eli pienehköä omakotitaloa, joten joutunen menemään vuokralle hetkeksi. Tai siis toivotaan, että hetkeksi.. Argh.. ei kyllä hotsittais asua kerrostalossa yhtään, saati sit pitkään. Talvikuukaudet vielä menee, mutta kun kevätaurinko alkaa pilkahdella, alkaa meikäläisellä tulla fyysinen tarve saada köllötellä pihalla auringossa.

Ja sekin on oma rumbansa, se vuokrakämpän löytyminen. Siis kyllähän sitä kämppiä on tarjolla, mutta useimmissa ei voi irtisanoa ennenkuin 11 kk päästä - ja mähän ikuisena optimistina oletan, että olen vaan nämä talvikuukaudet vuokralla... 
En kyllä todellakaan ala ottaa mitään kämppää tuollaisella sopparilla, mun tuurilla kun olen allekirjoittanut sen, tulee vapaana oleva talo, johon voin muuttaa heti...😣

Niin ja tuo otsikko?
Taustaksi hieman mentävä taaksepäin aiempiin postauksiin manifestoinnista.
Muistanette, että tuunasin listaa sisältämään sen ELOSSA ja SUOMESSA.

No, tuossa jokin aika taaksepäin kävin Ruotsin-risteilyllä ja hups, kohdalle tulikin aika mielenkiintoinen yksilö. Tietenkin svedupelle. 
Kun jälkikäteen kiukuttelin kaverille miten manifestointi meni ihan päin prinkkalaa, hänpä kysyikin: "Tapasitteko missä vaiheessa risteilyä?". No tietenkin sen alussa. Johon kaveri "niin eli Suomen aluevesillä eli SUOMESSA" 😂😆.

Pärkkele, tässä täytyy TAAS tuunata näitä listoja. Nyt siellä lukee ASUU SUOMESSA.
Olkaahan tarkkoina rakkaat (runsaslukuiset) lukijat, manifestointi on selvästi mitä eniten nimenomaan pilkunviilaushommaa!

Tämä yksilö olikin monin tavoin aika tärisyttävä kokemus. 
Illan juttelun aikana kävi nimittäin ilmi, että hän ajattelee monista asioista (ihmissuhteet, rakkaus, seksi, yksinolo jne) täsmälleen samoilla sanoilla kuin mitä itse käytän joko puhuessani muille tai itselleni asioista. Siis täysin samoja käsitteitä, ihan siis lauseita/sanoja 😳

Ja sitten se toivon tappaminen?
Näin tuon lauseen jokin aika sitten Ted Lasso -sarjassa (sarja, jonka löysin hiukan myöhäsyntyisenä ja ihastuin heti!) - eli "it's the hope that kills you".
Tuo istuu meikäläiselle kyllä niin hyvin. 
Koska universumi on aika lailla potkinut päähän eikä kannata uskoa mihinkään, eikä kannata toivoakaan oikeastaan mitään. 

Tämä siis kytkeytyy tuohon svedupellekuvioon siten, että hän vähän antoi ymmärtää olevansa kiinnostunut tapaamaan vielä uudelleen, mutta ei ole sitten pahemmin yhteyksiä pitänyt. Ei ole mikään somessa notkuja eikä harrasta viesteilyä ja meikäläiselle taas viestiminen tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut.
Ja koska toivo tappaa, en ole asettanut tähän kuvioon odotuksia enkä toiveita, niin ei myöskään tule pettymyksiä. 

Mutta pitänee lopettaa johonkin positiiviseen... Eli Ozempic? Nyt -19 kg. Olin yllättynyt kun näin luvun, koska ajattelin, että ei tuo enää voi pudota. En enää kehtaa sanoa, että tästä se ei enää voi pudota... mutta sanon silti 😁 Koska kiinteytyä voisi hyvinkin, mutta ei nää kilot tästä enää kovin vähene.

What happens, happens

Olen jättänyt postaamatta kesän aikana koska oikeastaan mitään kummempaa ei tapahtunut. Olin samalla mökillä kuin viime kesänä (se jälkimmäinen) ja kolme viikkoa meni todellakin vain olla öllötellessä. Luin kirjan per päivä ja kävin uimassa usein, mitäpä muuta sitä kesältä voi vaatia?

Syksyn tullen tuli muutoksia menetyksen muodossa - viimeinen karvakorva lähti nyt ja pitäisi keksiä oma uusi arki ilman tassuttelijoita. 
Koska omien ajatusten kanssa oleminen on ollut vähän liikaa, aloitin massiivisen puuhailun. Päätin pistää talon myyntiin ja sitä varten on pitänyt meikkailla paikkoja. Mihinkään isoon en ryhdy, ei mitään järkeä, mutta vähän paikkomaalausta siellä täällä. 
Saa nähdä onko ottajia. Itse suhtaudun skeptisesti tilanteeseen, edellistä kertaa ajatellen, mutta toki maailma makaa eri tavalla nyt ja koronakin lisäsi maaseututalojen kiinnostavuutta. 
Se, mihin lähden ja lähdenkö, onkin täysin ns. herrassa. 
Toki jos tästä ei tule tarjouksia, tai hyviä sellaisia, en myy. Jos tulee, lähden. 
Mutta minne.. se onkin sitten ihan toinen juttu. Joku pienempi talo lienee mulle se oikea. En oikein voi asua kerrostalossa tai rivarissa, sen olen oppinut. Tartten omaa rauhaa ja luontoa. 

Toki samalla sitten tulee vähän pelkoa persiiseen siitä, että työpaikan tilanne vähän heikkenee kun tukirahoja leikellään (niin kai monella alalla). Eli entäs jos jään työttämäksi enkä saa tätä myytyä.. silloin tulee rahaongelmia nopeasti. Jos saan tän myytyä ja lainat pois, pärjään hetken työttömänä. Tällä iällä kun ei enää uusi työpaikkoja niin vaan ole tarjolla... enhän olen 25-vuotias 35 vuoden kokemuksella 😕

Viimeisin postaukseni oli manifestoinnista. Sainkin makeat naurut kun jatkoin manifestointia/visiointia. Ja huomasin, että hemmetti mun listalta puuttui pari oleellista määritelmää: elossa/terve sekä Suomessa 😁Universumi siis pottuili oikein kahden esimerkin voimin tuomalla tarjolle "täydellisen" henkilön.. joka olikin kuolemassa. Ja siitä vähän ajan päästä toisen, vielä paremman... rapakon takaa (ei nigerianhuijaus). Kirjoitin varmuudeksi vielä manifestointilistan uusiksi näiltä osin 😑

Tuo rapakon takainen kuvio oli monin tavoin ihan järjettömän hauska ja avartava kokemus. Opin itsestäni ja monesta asiasta uutta, jouduin haastamaan omia oletuksia ja rikkomaan stereotyyppilistaani useasti. Tuon koko jutun tiesi tietenkin päättyvän satasesta tiiliseinään ja niinhän siinä kävi. 
Ilotulitusta kun katsoo jonkin aikaa, sen jälkeen arki on jälleen ihan vähän harmaampaa. 

Kaikki nämä kuviot nyt kun on mielessä, olen valinnut selviytymisstrategiakseni "what happens, happens". En voi vaikuttaa oikeastaan mihinkään näistä asioista, joten joko ryhdyn hysterisoimaan ja juoksen hätääntyneenä ympyrää, tai valitsen hyväksynnän. What happens, happens. 

Viimeksi pohdin myös sitä, että pitäisikö haluta sitä mitä saa kun ei saa mitä haluaa? No, tämä ilotulituskuvio opetti sen, että maailmassa ON olemassa aika täydellisiä miehiä. Ei vaan mulle. Mutta opin siis myös sen, että en todellakaan ala mitään pertsapallipäätä ottamaan vaan, jotta olisi joku. Mieluummin oikeasti siis yksin. Eli jatkan Kuun hamuamista taivaalta.

Nigerianhuijareista sen verran, että vedätin yhtä aika pitkään. Pitkästä aikaa. Ne ei kyllä ole yhtään oppineet näinä vuosina uusia kikkakakkosia! Lopulta alkoi olla niin tylsää, että aloin keksiä omia sanoja keskusteluun ja ne meni läpi kuin häkä 😂

Ja tietenkin blogiteemaan liittyen - Ozempic ja kilot?
Nyt -18kg ja vähän yli vuosi takana. Mutta nyt aletaan oikeasti olemaan niissä mitoissa, että ei mulla enää ole mitä pudottaa. Kiinteytyä ehdottomasti voisi, mutta laiskana en jaksa vaivautua siihen. Nyt siis pidän tätä samaa annostusta ylläpitoannoksena. 

Visioinnin toimimattomuudesta

Luulin postanneeni jo aiemmin, mutta näköjään onkin tullut kolmen kuukauden tauko 😯
Ehkä siksi, että ei sinällään (taaskaan) ole ollut mitään kummempia tapahtumia elämässä. Milloinpa sitä olisi 😀

Tämän vuoden aikana olen kolme eri kertaa törmännyt eri kanavissa samanlaiseen "viestiin", eli "visioi Elämäsi mies niin saat sen". Viimeisin oli Me Naiset -lehden artikkeli, jossa rohkaisevasti kävi ilmi, että näköjään visioimalla saa mitä haluaa... Anteeksi manifestoimalla. 
Tämä artikkeli oli siis kolmas kerta, kun törmäsin tämän tyyppiseen ajatteluun.

Skeptikkokyynikkona päätin itse asiassa testata samaa.

Kahdella ekalla kerralla pelkästään ajattelin, visioin, ja kolmannella kerralla naputtelin kännykän notepadille ominaisuuksia.

Tulos?
No, sinällään huvittavaa, että jokaisella kerralla tarjolle tuli joku (harvinaista kun ollut niin hiljaista), mutta joka kerralla kävi niin, että ei mennyt osittain tai lainkaan vähäisiin kriteereihin. 😁
Vähän tällainen "Date Mr. Wrong to find Mr. Right" -tilanne. 

Eli se siitä manifestoinnista. Pitäkää tunkkinne. 😑

Tosin tässä yhteydessä viimeisimmällä kerralla tuli tarjolle vaihtoehto, joka ei ole millään mittarilla sopiva, paitsi ehkä seksin.  Ja sitä tarjousta pohtiessani jäin miettimään, että jos (näköjään kun) ei saa mitä haluaa, pitäisikö alkaa haluta sitä mitä saa? 
Tätä ajatuskulkua en ole vielä saanut vietyä pidemmälle. Pitää vielä pähkäillä. 

Ozempic-päivitys!

Tänään -16 kg. 
Tuossa oli aika pitkä tasankoaika, lähes pari kuukautta. Toki johtui näköjään siitä, että en nostanut annostusta riittävästi, nostin vähän kerrallaan. Nyt nytkähti sitten alaspäin kun nostin riittävästi annosta.

Mutta nyt alan jo odotella sitä todellisuutta, että ei tästä enää kovin paljon voi paino pudota. Olen kohta siinä tilanteessa, että syön sen minkä kulutan, joten ei paino yksinkertaisesti voi enempää tippua. 
Ehkä pari kiloa voisi vielä tiristää pois, ehkä ihan psykologisesti, mutta jos tämä tähän jää, olen ihan tyytyväinen.

Eturessuhan mulla on, on aina ollut, ja sitä kai pitäisi yrittää saada pois jumpalla, ja siihen olen liian laiska ja haluton. 
SiksiKIN tämä Ozempic toimii mulle.. ei tartte harrastaa liikuntaa! Jee!

Kummituksia

Kävipä sitten kerrankin (taas) niin, että Aikuinen Mies osoittautuikin Pelkuriluuseriksi ja ghostasi totaalisesti täydessä vauhdissa. 
Tuli kyllä täysin yllätyksenä, mutta niinhän nämä yleensä tulee, eihän sitä muuten ghostaukseksi kutsuttaisi. 

Hänen menetyksensä, en jää selkärangattomia luusereita kaipaamaan. Vaihtoi varmaan mielestään parempaan (todellisuudessa ei tokikaan voi vaihtaa meikäläistä parempaan), joten good riddance. 

Se, mikä tässä jää vähän "ongelmaksi" itselle on se, että tämän jälkeenhän ei oikein voi luottaa lainkaan omaan arvostelukykyyn eikä myöskään toiseen ihmiseen. Koska tässä ei tullut mitään negaviboja, ei mitään playerviboja, ei mitään epäjohdonmukaisuuksia eikä outouksia ennen ghostausta. Eli kun ei ollut mitään "punaisia lippuja", tulee toki mieleen, että miten hemmetissä sitä voi uskoa yhtään omiin vaikutelmiinsa tai oletuksiin toisesta ihmisestä. Tai uskoa yhtään mihinkään mitä toinen sanoo.

Kirjoitin tuolla alussa"taas" lähinnä siksi, että onhan näitä ghostauksia ollut ennenkin, mutta ei toki koskaan vähän yhtään pidemmälle edenneissä jutuissa. Lähinnä siis olen tottunut siihen, että voidaan parikin iltaa viesteillä tiheästi ja keskustella syvällisemmin ja kun aamulla herään, olen Whatsapissa blokattuna 😊. Nämä useammin kuin kerran tapahtuneet nyt ei erityisemmin ole tunnepuolella hätkähdyttäneet, lähinnä naurattaneet. 

Pohdiskelin tässä asiaa ja tajusin, että lähden näihin kaikkiin vähän syvemmälle edenneisiin juttuihin aina omana itsenäni, rehellisenä ja luottavaisena. Ei ehkä kannattaisi 😀Mähän lähtökohtaisesti oletan, että kaikki ihmiset on rehellisiä - mutta eihän ne ole! Monikaan ei ole! 
Saa nähdä miten tässä mahdollisissa uusissa kontakteissa osaisi olla ihan helvetin varovainen ja epäluottava.. se kun ei ole yhtään mua. Mutta toisaalta ei kyllä kauheasti innosta olla avoin ja luottava ja tulla petetyksi/huijatuksi. Koska ei nämä kovin kaksisen luotettavia ole olleet nämä kontaktit. Lienee nykypäivää, mutta aika hankala yhtälö olla avoin ja epäileväinen samaan aikaan. 

Ei tuo kyllä mikään superosaava player ollu, kun kävin sen luonakin eli tiedän missä se asuu. Ihan helvetin tyhmä se on kun ghostaa eikä hoitanut asiaa vaikka "sori, ei tästä tule mitään" -viestillä. Eihän se voi tietää millainen kaninkeittäjäpsykopaatti saattaisin olla! 😂Ehkä se tulevien tilanteiden kohdalla osaa jo varoa ettei ota ketään kotiinsa jos ei aio sitä pitää. 
En ole mikään kostoa hautova, hän ei ansaitse ajatuksiani sen vertaa, mutta toisaalta olisi hauska saada se pelkäämään potentiaalista kostoa 😎

Mutta se siitä. Hän menetti minut, mä menetin vain hetken aikaani. 

Ozempic-rapsa!!
Nyt on taas vatsa tai siis suolisto alkanut temppuilla. Eli mun luumu+vehnälese -combo ei enää toimi. Tai siis toimii sillä lailla, että onneksi vatsa ei ole kovana, mutta nytkin on edellisestä täysistunnosta kolme päivää. 
Ozempicin vaikutus siis aika vahva tuossa ummetuksessa ja siten nyt ei ole painossa muutosta tapahtunut. Tai siis miinusta on nyt -13 kiloa. 
Pitää taas hakea Laxoberonia ja käyttää sitä pari kertaa viikossa, se mennee vielä ok. 

Ozempic on muuten nyt saanu mediassa viime aikoina huomiota vähän enemmänkin ja kaveri vitsaili, että pitäiskö sitä käydä ostamassa varastoon nyt kun "kaikki" innostuu siitä 😄
Laskin muuten, että oman Ozempicin aloituksen jälkeen viisi muuta ihmistä on aloittanut tämän saman käyttämisen meikäläisen esimerkin innostamana. Saiskohan tästä joltain lääkeyhtiöltä provikkaa..? 

Aikuinen Mies

Not so fast!
Ei mennä otsikon sisältämään asiaan ennen sitä todennäköisesti eniten niitä muutamaa blogin lukijaa kiinnostavaa päivitystä - eli Ozempicia 😎
Tällä hetkellä, kun takana viisi kuukautta, miinusta on 12,5 kiloa. Muutama viikko sitten meni rikki uusi luku - olen nyt ekaa kertaa 15 vuoteen näissä luvuissa 😲 Tuntuu absurdilta...
Senttejä on lähtenyt vyötäröltä 10 ja kun tuijotan mittanauhan laajempaa, vain 5 kk takaista ympärysmittaa, se näyttää järkyttävän isolta. Olen vain hetki sitten ollut niin leveä 😳.

Ummetusongelma on jatkunut vieläkin, mutta olen keksinyt siihen toimivan kikkakakkosen, eli vedän aamuisin muutaman (kuivatun) luumun ja vehnäleseitä ruokalusikallisen. Näitä käyttämällä ei ole tarvinnut käyttää Laxoberonia. 
Uutena keinona keksin jokin aika sitten juoda pienen kupillisen kahvia ihan ekaksi aamulla. Moni tupakoitsija todennut, että vatsa toimii erinomaisesti kun aamulla ottaa ekaksi kupillisen ja röökin 😁 En kyllä polta, enkä oikein juo kahviakaan, mutta päätin kokeilla tuota puolikasta kahvikupillista aamulla ennen mitään muuta. Ja toimii se ihan hyvin. Ei ehkä yhtä tehokkaana liukuhihnatuotteena kuin tupakoitsijalla, mutta pienellä viiveellä. 

Sitten otsikon aiheeseen... 

Aivan tuore kuvio vielä, mutta huolestuttavan hyvältä tuntuva 😶
Facebook Datingista löytynyt, eli skeptisyyteni näitä äppejä ja sivustoja kohtaan ei ihan toiminut. 
Jo viesteissä oli jonkinlainen pohjaväre, vaikka ne olivat ihan perussettiä ja kun nähtiin, oli kemia tapissaan ihan heti. Oli joku sellainen vahva fiilis heti.
Keskustelujen ja tutustumisen kautta on pakko todeta kaverin sanoin, että "sulla taitaa olla käsissäs Aikuinen Mies". 😳Iiik.. eka kokemus sellaisesta. 
Aiemmat pitkät suhteet eivät olleet aikuisen miehen kanssa, erinäisistä taustoista ja menneisyyksistä riippuen. 
Tällainen tuntuu oudolta ja mielenkiintoiselta. Miten tuollaisen kanssa ollaan? 😛

Ihan alussahan tämä vasta on, joten ei oikeasti uskalla yhtään pidemmälle miettiä. Mutta ärsyttää olla ihastunut ja tykästynyt JO NYT, ikävöidä ja haluta olla koko ajan yhdessä.  Argh. En toki Aikuiselle Miehelle näitä juttuja kerro, eihän sen pidä nähdä miten sekaisin olen, mutta onneksi voin kavereiden kanssa pureskella asiaa... ja saada vastaukseksi "hei tuo on normaalia, tervetuloa ihmisyyteen, koita kestää!"