Kilokiukuttelija

26.4.2014

Taivutusmuotoja

Metsälenkillä tavattava "melken kaatuu" kokonaisuus 
Mietin juuri, että blogista on tullut kiukuttelun sijaan joku ihme juoksukilometrien selostusopas :D
Pah. Pitäisi siis keksiä jotain kiukuteltavaa.

Mutta sitä ennen pakolliset kuviot: aamulla kävin vetämässä taas 5 km setin. Se pääsiäisen 10 km on selvästi vielä kummittelemassa kropassa: pitää vaan uskoa, että 10 km matka (vaikka siis itse juoksu menisikin ok) vaikuttaa jalkoihin useamman päivän ajan. Maanantaina siis juoksin sen 10 km ja keskiviikkona kävelin reippaasti 4 km lenkin. Eilen vedin vuosikausiin ekan kerran kotona lyhyen Zumba-session.

Yhä tänään tuntui vähän jaloissa ja yllättäen nimenomaan polvissa.
Tuntuu vaan vähän hölmöltä, että 10 km juoksun jälkeen pitäisi levätä lähes viikko jalkojen takia?!?
Jälleen oli juoksu jotenkin raskasta ja tahmaista, eli vastaavasti jonkinkaanmoisen tauon jälkeen eka juoksukerta on näköjään aina yhtä hankalaa.. mikä lääkkeeksi? Ei taukoja?? ;)

Huomasin jälleen, että ne uudet juoksuliivit pitää kyllä saada. Varsinkin juoksun alussa noi olkaimet yrittää koko ajan lipua alas. Tiedä sitten muutanko asentoa sitten juoksun edetessä, kun ei myöhemmin kiusaa, mutta joka tapauksessa ne uudet liivit olisi paikallaan. Ne pitää vaan käydä hakemassa jostain kunnon kaupasta, eikä sellaiseen ole suunnitteilla menoa lähitulevaisuudessa.. Jos parin viikon sisällä pääsis vaikka Stockalle raahauduttua.

Niin ja Zumba? Meikäläinen siis ei vaan oikeasti taivu/kaarru/käänny/pysty/kykene noihin liikkeisiin. Olen täysin pönäkkätanakka tuosta keskikehosta ja vaikka kuinka yrittäisin ihan peilin edessä tehdä liikkeitä ohjeiden mukaan, ei kroppa vaan yksinkertaisesti taivu! Ei tämä lantio kaarru ja taivu yhtään mihinkään tai hartiat hetkutu pätkääkään!
Siis tykkään kyllä zumbasta, mutta meikäläinen on oikeasti taatusti salaa sukua Kanki-Kaikkoselle.

*

Ja sitten reaktio toisen kiukutteluun:
Hesarissa oli tänään kolumni, jossa surkuteltiin Facebookin muuttuneen rasittavaksi erityisesti mainosten takia.
Itse en siellä edes pahemmin oleskele, mutta suosittelen jokaista mainoksista ärtynyttä ottamaan käyttöön FB Purityn, jolla seinänsä saa täysin siistiksi mainoksista.

Nuo tuon firman sivut on aika karseat, nettiajan alun kotisivujen näköiset ja väriset, mutta itse homma toimii kuin se kuuluisa Pendolinon vessa. Tai siis paremmin.
Ohjelma vaan asennetaan koneeelle ja se on siinä - ei tartte enää välittää mainoksista pätkääkään.
En tosin tiedä missä vaiheessa Facebook ärsyyntyy asiaan ja kehittää tuon osalta jonkin kiellon tai eston.. mutta sitä odotellessa, enjoy!

21.4.2014

5 - 7,5 - 10

.. tämän pääsiäisen hölkkäsuunnitelma.
Eli pidennetään matkaa kerta kerralta ja kokeillaan, saadaanko 10 km juostua. Ja homma meni juuri niin kuin suunnittelin!

Torstaina oli 5 km lenkki, joka oli huomattavasti helpompi kuin aiempi juoksusessio. Lauantain 7,5 km meni ihan mukavasti ja tänä aamuna vedetty 10 km oli itse asiassa yllättävän lupsakka!

Muilla kerroilla tuo juoksumittari-mikälie-appsin naisääni ärsytti todella paljon, joten tän aamun lenkille pistin eukon hiljaiseksi. Ja se oli hyvä ajatus: aiemmin olen koko ajan kuunnellut ärtyneenä, kun ääni kertoo: "entering zone 4, entering zone 5, entering zone 4..". Ja siis 4 ja 5 ovat ne korkeimmat (epätoivottavat?) sykealueet.
Tänään päätin, että juoksen sen mukaan, mikä on fiilis enkä kuuntele naisen jorinoita matkasta, sykkeestä tai nopeudesta.

Yllättävää on, että a) juoksin 10 km tismalleen samaan aikaan kuin ekalla kerralla (88 min) ja että b) juoksen siis 10 km hitusen nopeammin kuin vastaavasti 5 km lenkin (45 min).
Juoksu rullasi mukavasti ja huomasin, että jos saan jonkun sopivan ajatuksen/haaveen/mielikuvaleikin päähän, matka menee vielä joutuisammin.

Appsi kertoo myös yllättävän uutisen siitä, että 10 km lenkillä olin enemmän zone 4- sykeellä kuin 5 km tai 7,5 km lenkeillä.. Hmm..  Päätin, että syytän siitä kaikesta sitä appsin naisääntä! :D Jos tästä lähin pidän eukon hiljaisena, ehkä sykkeetkin pysyy alempana?? ;)

*

Pääsiäinen on mennyt mukavasti auringosta nauttien. Ja tajusin eilen, että kaksi asiaa on eri lailla pääsiäisenä verrattuna muihin pääsiäisiin: Mignon-munien määrä ja sipsit/juustonaksut.
Yleensä mies kantaa kotiin helmikuusta alkaen Mignon-munia sellaisessa 4 kpl:n pakkauksessa. Normaaliin "pääsiäiseen" (pakko laittaa hipsuihin, koska Mignon-munia syötiin monta kuukautta) saattoi siis hyvin kuulua 12-16 Mignon munaa. Nyt kielsin miestä ostamasta noita megapakkauksia, ja hän osti viikolla sitten 2 kpl Mignoneita. Toisen söin lauantaina (7,5 km lenkin kalorivaje huomioonpttaen) ja toinen menee tänään.
Lisäksi jokaiseen juhlapyhään (paitsi jouluun) on aina kuulunut jokin sipsi/juustonaksupussi. Tietenkin. Tänä vuonna jätin sen vain ostamatta, eikä sitä siis ole tälle pääsiäiselle syöty.

Vastaavasti kuitenkin ostin torstaina kaupasta vihdoin sitä Susu-minttua. Hemmetin kauppiaat - olivat tehneet tarjouksen, jossa sai kaksi pussia yhden hinnalla, joten tietenkin piti ostaa kaksi pussia :D
Olen toisen pussin korkannut ja ihan jees. Mietin vaan, että mielikuva ja luulo nostatti odotukset ehkä korkeammalle kuin ne sitten olivatkaan. Siis ihan jees, mintun makuista Susu-suklaata, that's it.

Paino kävi pari päivää sitten 73,8 kg, mutta kuten tuolla yhdessä kommentissa kerroin, painoni tekee tuota mato-onkihyppelyä: nykäisy alas ja sitten pompitaan ees taas. 74,3 kg oli tänä aamuna.
ei tuosta juoksusta siis ainakaan haittaa ole painon putoamisen osalta :)

15.4.2014

Oppimisia

Tänään piti päästä hiekkatielle. Oli vaan pakko. En suostunut enää potemaan noita penikoita, varsinkaan kun ne eivät tunnu juoksussa.

Vedin nyt lyhyemmän lenkin, koska kai se on niin, että ei lähes viikon tauon jälkeen saa heti repiä täysillä, kait? :D

Päätin tehdä 4 km lenkin, eli olisi vähän lyhyempi. Aurinkokin paistoi herätessä, joten mikäpä tässä lähteä baanalle.

Ne oppimiskokemukset tältä aamulta:
1. Se, että aurinko paistaa herätessä, ei takaa lämmintä, kaunista ja aurinkoista juoksusäätä.
2. Se, että on viikon tauko ja oletat, että tietenkin niin pitkän tauon jälkeen vedät kuin gaselli, ei pidä paikkaansa.
3. Se, että juoksumatolla oli välillä raskaita lenkkejä, ei tarkoita, etteikö hiekkatielläkin voisi olla raskaita lenkkejä.

Oli siis jotenkin tosi "painava" lenkki. Olin oikeasti kuvitellut, että liihottelen tien päällä noissa räyheissä Pinkeissä ja vaikka vedän lyhyemmän lenkin, voisin vetää se nopeammin...
Juu ei.
Tuntui kuin painaisin 200 kiloa ja tahti oli sen mukainen. Penikat ei tuntuneet missään lainkaan, eikä muutenkaan kolottanut, mutta oli vaan armottoman raskas juoksu.

Mietin 1,8 km kohdalla, että josko siirtyisin kävelyyn, mutta päätin silti jatkaa (lähinnä siksi, että mietin, että mitä ne kaikki kyyläävät naapurit miettii, jos kävelen, enkä juokse).

Sykkeet huiteli kuitenkin koko ajan niin korkealla, että 2,2 km kohdalla päätin siirtyä kävelyyn testatakseni, että putoaako sykkeet. Plus päätin jättää naapurien mahdolliset ajatukset omaan arvoonsa. Paskaaks minä niistä, minähän siellä raahustan! :)
Ja ei, ei syke pudonnut vaikka kävelin.

Ohessa screen shot tämän päivän juoksusta. Kuten näkyy, sykkeet ovat täysin muualla kuin ideaalitasolla. Mutta, kuten aiemmin todettu, jos haluaisin olla tuolla zone 2:lla, voisin ryömiä lenkkini..

Eilen testasin sen uuden Pantteri-tuutin!
Ihan hyvää oli, mutta se lakritsin/salmiakin maku aika pliisu. Jos vertailukohtana pitää Pappagallon lakrsitsijädeä, tuo oli aika heikko esitys. Mutta ihan ok syötävä kuitenkin.

12.4.2014

Penikoita potemassa

Olen nyt sitten ollut kiltti tyttö ja pitänyt lepopäiviä liikunnasta, jotta saisin noi penikat kuntoon.
Tuo jomotus on jatkunut nyt edelleen, eikä venyttely ole auttanut. Joten otetaan iisisti hetken aikaa ja sen sijaan kiukutellaan soffan nurkassa, kun ei päästä lenkille.
Niin siis hetkinen, minä kiukuttelen siitä, että en pääse juoksemaan??!! WTF? Who am I and what have they done with the real me?? :D

No, ei voi mitään. Järki sanoo, että kannattaa ehkä nyt antaa penikoiden parantua, ettei taas mene koko vuosi hukkaan.

Täytyy muuten todeta, että on se totta, että ulkona juokseminen on huomattavasti antoisampaa kuin matolla tv:n tuijottaminen. Mutta - siihen liittyy olennaisesti kyllä sää. Tässä kun on pari päivää ollu huonot (pilviset tai jopa sateiset) aamut, ei ole tehnyt pahemmin mieli tien päälle. Mutta kun on kaunis aamu ja aurinko helottaa - ah, silloin pitäisi päästä Pinkkien kanssa taas baanalle :)

Ai niin vielä: tuossa joitakin viikoja sitten muistan, kun olin vaa'alla, ja se näytti 76,4 kg. Mietin, että milloinkohan se näyttää 74,6 - luku, jota en ole taas piiiitkiiiin aikoihin nähnyt. No, tänä aamuna näytti 74,5kg - ohitettiin se odotettu luku näköjään ohituskaistalta :D En muista milloin tuo luku oli silmien edessä. Ja siis kun se on aiemmin ollut, se oli "aivan liikaa", "hirveetä", "DO something".
Nyt se on hurrauksen aihe :)
Tuohon kuvaan liittyen: eilen kun lähdin liikekannalla käymään, en vetänyt tuttuun tyyliin verkkareita päälle, vaan yhdet sellaiset strech-farkut, joita käytin töissä vielä ehkä vuosi sitten. Ja meni ihan ok päälle! Vau - suuri osa vaatekomeroni vaatteista on jälleen käytettävissä!
Ei tietenkään kaikki, mutta jos niidenkin vuoro tulisi hiljalleen..

10.4.2014

Välineellistettyä urheilua

Eiliselle lenkille lähti mukaan testattavaksi synttärilahjaksi mieheltä saatu uusi sykemittari.
Omistan siis ihan hyvän toimivan sykemittarin, mutta miehen (joka siis on aivan armoton tekninenhärvelifriikki) mielestä se on täysin turha kapine, kun se mittaa vain aikaa, sykettä ja kaloreita.
Hän siis käytti tilaisuutta hyväkseen, ja osti Bluetoothilla varustetun sykemittarin, joka sitten tietenkin kirjaa älypuhelimen appsiin kaiken mahdollisen tiedon

Mittari toimi ihan ok, mutta alussa oli ongelmia tuon kotelon kanssa: en saanut sitä millään pysymään kädessä loogisesti. Hinasin sen sitten vasempaan hauikseen ja kiristin verenpainemittarimansetin tiukkuudelle - johan pysyi!
Mies fiksasi siihen nyt lisää tarranauhaa, joten ehkä viikonloppuna saan testattua tuon uudelleen.

Mittarin mukaan tuo "vakiomutkani" pituus hiekkatiellä oli 6,1 km, ei se 5km, jonka olen mitannut. Lähden lenkille pienen metsän kautta ja palaan tietä pitkin (jotta voin napata postin), ja teen ne pätkät alku- ja loppukävelynä. Mutta ei niistä tule 1,1 km missään nimessä - korkeintaan 500 m. Eli 5 km mutkani ovatkin olleet noin 5,5 km mittaisia!

Huomasin nyt, ja edellisellä kerralla, että tuohon matkaan menee 44 minuuttia. Sen 10 km juoksin 87 minuuttiin, eli juoksin 10 km suhteessa nopeammin kuin 5 km! Tai siis hetkinen, jos se matka onkin 5,5 km, ehkä se sitten täsmääkin.. :D

Tuo mittari muuten kertoi saman kuin aiempikin mittari: suurimman osan juoksusta olen ihan muissa sfääreissä kuin ideaalilla rasvanpolttosykealueella. Ainoat ajat, jolloin olen sillä tasolla, on alku- ja loppukävelyn aikana.. Mutta, kuten sanottu, en siihen kiinnitä nyt mitään huomiota.

Päätin myös, että täytyy ostaa uudet juoksuliivit. Kun tuo rintavarustus on kuitenkin runsaanpuoleinen (DD-kuppi), tarvitsen hyvät liivit. Ostin joskus 10 vuotta sitten kahdet hyvät liivit - niissä oli jopa sellainen "kanava" senaikaiselle Polarin sykemittarille. On nuo vieläkin ihan hyvät, mutta en mistään löydä toista paria, joten tuo on liian suurella kulutuksella tuo ainoa kappale.

Oikean jalan penikat kiukuttelee vieläkin aika reippaasti. Olin suunnitellut huomenna kävellä matolla ja sitten viikonloppuna taas hiekkatielle. Nyt en vaan tiedä, pitäisikö sittenkin levätä vielä pidempään vai ei..

9.4.2014

Ironian isku

Eilen illalla sohvalla löhötessäni tunsin äkkiä pienen pistoksen oikeassa jalassa. En kiinnittänyt siihen huomiota, ennen kuin kipu tuli uudelleen.
On meikäläisellä hiukan hidas sytytys, kun meni aika kauan, että tajusin, että penikathan ne taas siinä kiusaa!

Hieroin ja venyttelin jalkaa, mutta se ei pahemmin auttanut. Sängyssä illemmalla alkoi sitten särkeä vasentakin jalkaa. Vähän ihmetytti, että miten se nyt noin lepopäivänä alkaa juimia ilkeästi.

Näköjään piti nukkua yön yli, että tajusin, mistä oli kyse. Ei, en ole hidas hämäläinen, ellei äitimuori ole käynyt salaa vieraissa siellä päin Suomea. :D

Valaistus iski aamulla sängyssä maatessa: penikat iski turhamaisuuden takia!

Eilen olin koulutuspäivässä ja päällä tuttuun tyyliin sellainen business suit -kokonaisuus. Siihen kuuluu tähän aikaan vuodesta ihanat 10 cm koroilla varustetut puolisaappaat. Ostin ne Brysselistä pari vuotta sitten. Niissä on ihanaa asennetta, mutta ei ne ehkä kaikkein paras kävellä ole.
En siis hirveän pitkiä matkoja niillä eilen kävellyt, mutta menin yhtä sellaista pyörätuoliramppia pitkin kävellen alas ja se oli tosi hankalaa mennä - jotenkin korkkarit ja se ei sopineet yhtään yhteen!

Eli: koska piti olla hyvännäköinen, kärsi jalat! :D Tietenkin.
En kyllä muista milloin viimeksi penikat olisi korkkareista olleet moksiskaan, mutta ehkä nyt yhdistettynä tähän juoksuun ja muihin jalkaongelmiin, nekin aiheuttivat nyt vähän ongelmia.

Päätin siis, että koska penikat tuli noista koroista, en välitä tuntemuksista jalassa, ja kävin tekemässä 5 km lenkin. Ja hyvältä tuntui, ei siis jälleen tuntunut kummemmin missään.

Paitsi!
PPPP (Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta) - MY ASS!
Meikä on kyllä ainakin loppupuolella lenkkiä sellainen puuskuttava höyryjuna että!
Tosin tämän meidän hiekkatiehän on aika kumpuileva, joten siinä on ala- ja ylämäkeä ihan riittävästi.

Pinkit pääsi siis baanalle! :) Ja hyvältä tuntuivat jalassa.

Kiinnitin nyt erityisesti huomiota siihen, että löysin tiellä ne kaikkein tasaisimmat kohdat. Mutta oli välillä hankalaa: juuri kun tiessä oli kohta, jossa pitäisi juosta keskellä, tuli auto ja piti väistää sivummalle. Tänään tuli poikkeuksellisesti seitsemän (!) autoa tuon yhden lenkin aikana! Yleensä tulee hyvä jos yksi. Mitä hemmettiä ne siellä luuhaa silloin kun minä juoksen?? Hoitaisivat asiansa toisena aikana, silloin kun eivät ole häiritsemässä meikäläisen juoksusuoritusta!

Paino oli tänään 75 kg. Eli kuusi kiloa nyt lähtenyt vuoden alusta. Ihan en "aikataulussa" ole, vaikka en mitään virallista aikataulua ole tehnytkään. Vähän jotenkin ajattelin, että josko vaikka se pari kiloa katoaisi kuukaudessa.  Jos toiveena/harhakuvana/ideaalina olisi 65 kg, sen pitäisi mennä rikki syyskuussa. Vähän vaikea uskoa, että niin menisi..

6.4.2014

Back on track

.. tai niinhän sitä luulis!

Tuo blogiotsikko tuli mieleen perjantaina kun kävin juoksemassa 5 km hiekkatiellä.
Torstaina siis kävelin matolla reipasta tahtia 30 minuuttia, eli melkein 3 km. Perjantaina uskaltauduin sitten hiekkatielle ja jalkaan laitoin ne "parhaat" lenkkarit, joita olen käyttänyt koko juoksukoulun ajan.

Matka meni tosi jees, ei tuntunut missään taaskaan. Ei penikoissa, ei polvissa, ei lonkissa, ei selässä. Ja matka tuntui lyhyeltä, kun uukkaria tehdessä mietin, että tuostahan se jatkuisi vielä puolen matkan verran jos juoksisin sen 10 km.

Mutta eilen sitten alkoi vasen polvi kiukutella. Siis kaksijakoisesti: toinen kipu on suoraan polvessa itsessään astuessani epätasaisessa maastossa (eli kun käyn koirien kanssa metsässä). Toinen kipu iski kun laskeuduin vähän useamman portaan; silloin kipu tuntuu polven ulkosyrjässä. Tällä kivulla onkin näköjään nimi: juoksijan polvi. Siihen näköjään auttaa venyttely, joten jätän tänään suunnitellun mattokävelyn väliin ja venyttelen ja huomenna sitten teen mattokävelyn ja keskiviikkona sitten voisi ehkä kokeilla taas maantietä.

Tuossa linkissä kerrotaan tämän vaivan tulevan erityisesti kaltevilla pinnoilla juoksemisesta ja siitä pitikin mainita jo 10 km juoksun osalta: huomasin, että hakeudun hiekkatiellä juostessa koko ajan mahdollisimman tasaiselle pinnalle. Nimittäin se kaltevuus tien pinnassa tuntuu jotenkin heti jaloissa. Tuo hiekkatie on monessa kohtaa hankala kaltevuuden osalta, ja usein ainoa tasainen kohta on keskellä, jossa vastaavasti on isompia kiviä/soraa.
Mutta näköjään olen tehnyt oikein välttäessäni kaltevia pintoja, vaikka siltikin olen onnistunut saamaan juoksijan polven.

On tää kyllä tyypillistä.. Kun sanotaan, että urheilija ei tervettä päivää näe, se pätee näköjään myös meihin aloitteleviin sohvaperunoihin.. ei päivää ilman kolotusta!

2.4.2014

Hemmetin herkkuhörhöt!

Mitä ne on taas menneet tekemään - ihan meikäläisen kiusaksi?!

Uusia jäätelömakuja tietenkin!!
Minä viis veisaan uusista marja/kinuksikeksinnöistä, mutta nuo mokomat ovat menneet kehittelemään jälleen salmiakki- (tai siis lakritsi-) sekä minttujädejä!

Ei niin saa tehdä.
Se on epäreilua. Koska aivan varmasti, ehdottomasti ja tietenkin niitä on maistettava. Ehkä useampaan otteeseen..

Muutama vuosi sitten tekivät sellaisen Pantteri-salmiakkitikkujäden, joka oli e r i n o m a i s t a.  En siihen aikaan vaan tajunnut, että jäätelöt ovat suureksi osaksi kausituotteita, enkä siten osannut varautua siihen, että tuote sitten loppuu aikanaan. Ah ja voi, jos olisin tiennyt, olisin lastannut pakkasen täyteen moista herkkua!

Nyt markkinoille tulevaa tuuttia täytyy testata, että onko yhtään samanlainen maultaan. Ja jos on hyvää, ehkä voisi ostaa loppukesästä muutaman talteen pakkasen puolelle :D


Ehkä pystyn vielä kieltäytymään näiden isojen pöniköiden ostosta (kun on vielä se Nutella-sydäminen Ben & Jerrykin lankeamatta). Plus sekä tuossa pingviinissä että Ainossa näyttää olevan vaniljajäätelöä (yök), jossa salmiakkia/lakritsaa. Kunnon lakritsijäde on pelkkää sitä ihteään, ei mitään vaniljasössöä, jossa mausteena lakritsikastiketta.

Tämä tarkoittanee sitä, että meikäläinen juoksee sitten joka päivä sen 10 km lenkin, että saa kulutettua tulevat jädekalorit. Huokaus. No, toisaalta, hyvän asian puolestahan se on.. :P