Kilokiukuttelija

12.10.2011

Huonot tavat tiukassa

Opettelin, tai siis annoin itseni lipsua vuosia sitten periaatteeseen, että työmatkoilla voi ja saa syödä vapaammin ja tietenkin epäterveellisemmin.Monesti päivät venyivöt pitkäksi, joten hain kaupasta jotain herkkuja, jotka söin hotellissa ennen nukahtamista.

Muistan kerran, kun olin syönyt itseni aivan ähkyksi ja näin itseni peilistä. Mursuhan se siinä istui sängyn laidalla! Se oli todellinen herätys, mutta ei tuo näkymä, vaikka mielessä on vieläkin, mitään muuttanut. Tai no, en enää yöpynyt samassa hotellissa :-D

Karppauksen tiukkoina aikoina jätin välillä hiilaripitoisimmat herkut ostamatta ja siten syömättä, mutta aika pian palasin huonoihin vanhoihin tapoihin. Ne kun on niin helppoja ylläpitää...

Olin äskettäin työreissulla ja menin vanhasta tottumuksesta tuttuun kauppaan, ladoin kärryyn kaikki ne samat vanhat epäterveelliset herkut ja kassan kautta huoneeseen syömään.
Tällä kertaa tein sen kuitenkin tietoisesti, en edes viitsinyt teeskennellä, että etsisin jotain terveellistä.
No okei, "pääruokana" on aina jonkinlainen salaatti, sillä ehkä lunastan taivaspaikkani ;-)
Sen jälkeen syödyt rasvahiilaripommithan eivät mitenkään kumoa salaatin hyvää vaikutusta...

10.10.2011

Kun mikään ei riitä osa 2

Niin, kun mikään ei itselle riitä.
Syömisen osalta.

Huomasin jo muutama viikkon taaksepäin, että aiemmin helposti ohittamani kakut, pullat, kahvitarjoilut ja muut houkutukset eivät olekaan enää niin hyvin ohitettavissa. Onko sitten syysmasennusta vai mitä, mutta huomaan ihan oikeasti käden käyvän ennen kuin ajatus ehtii mukaan.

Tänäänkin aamulla kahvipöydällä oli töissä joku tuonut pullaleetan. En koskaan osta kotiin pullaa eikä se kuulu mitenkään suursuosikkeihini jos leivostiskillä pysähtyisin.
Mutta niin vaan kävi: huomasin poistuvani keittiöstä pullapalaa mussuttaen. Ja tämähän kuulostaa jokaisen läskin vakiovastaukselta ("en käsitä miten tuo karkki/suklaa/jäätelö/ kakkupala käteeni osui"), mutta ihan oikeasti tajusin ajattelevani asiaa vasta kun olin kävelemässä pulla suussa poispäin.

Siis täysin refleksi.

Tiukimman karppauksen aikana tuollaista ei olisi käynyt. Olisin vilkaissut pullaa, todennut, että "jaa, ei karppia" ja jatkanut matkaa.
Nyt kun en yhtä tiukasti karppaa, alkaa hiilihydraattien maailma houkutella ihan eri tavoin.

Esimerkki:
Jos olen työpaikalla syönyt lounaan koneen ääressä (juu huono tapa, mutta minkäs teet kun töitä pukkaa ovista ja ikkunoista) ja olen syönyt hyvin karppeja lounaita: kasviksia ja jotain proteiinia.
Jokin aika taaksepäin päädyin kiireessä ostamaan pikanuudelipaketin.
Ja söin sen. Ja seuraavalla kerralla kaupassa ostin useamman paketillisen toimistoon valmiiksi.
Mutta, hyvät rouvat ja herrat, oletteko valmiita?
Sen sijaan, että olisin ostanut sen normaalin kokoisen nuudelipaketin, ostin tietenkin sellaisen uuden isomman pakkauksen. Ja syön sen kerralla. Kun on kerran nälkä.

Ja kun kerran mikään ei riitä.

Pitkäisiköhän sitä karppaamista taas tiukentaa....?

Kun mikään ei riitä osa 1

Ei, tässä blogissa ei puhuta Kreikan vakuusrahaston pohjattomuudesta, ahneuden loppumattomuudesta talouselämässä tai Gordon Gekoista ("Greed, for lack of a better word, is good").

Tämä on kiukuttelua siitä, että omassa painonhallinnassa maailmankaikkeudelle ei riitä mikään.
Tiedän, että iän myötä aineenvaihdunta hidastuu ja paino nousee helpommin ellei ole todella tarkkana siinä, mitä omin pikku kätösin suuhunsa lappaa. Plus tietenkin sitä riivattua liikuntaa tulee harrastaa.

Mutta! Tajusin eräänä aamuna ottaessani aamiaisleipää pussista, että olen joiden ruokalajien kohdalla puolittanut määrän, jota söin ennen, vielä muutama vuosi sitten!
Esim. ennen (siis ennen karppausta) aamiaiseni oli neljä palaa ruisleipää (eli kaksi paria). Karppauksen alettua aloin joskus ottaa aamiaiseksi vielä ruileipää, mutta huomasin, että vanha määrä oli liikaa ja vähensin leivät puoleen.

Tietenkään kroppani ei mitenkään laske sitä edukseni eikä se tietenkään näy missään.
Voihan asiassa toki olla osansa sillä, että moni muu asia löytää siltkin vielä tiensä suuhuni.. moni sellainen asia, joka ei ole terveellistä tai laihduttavaa.

Mutta kun siis mikään ei riitä! Ei riitä, että jätät jotain pois. Tai vähennät. Vaikka huomattavastikin. Tuntuu siltä, että vanhetessa kaikki (hyvä) on jätettävä pois! Epäreilua!!