Kilokiukuttelija

29.12.2018

Ei harmaa vuosi

Melkeen naurattaa.
Aamulla mietin, että voisin taas kompata Puolista ja tehdä vuosikatsauksen.
Aloin hahmotella tekstiä ja se alkoi suunnilleen näin: "Aika harmaa vuosi ollut. Ei pahemmin mitään tapahtunut".
Sitten pysähdyin ja aloin mennä vuotta läpi mielessäni alusta alkaen.

HETKINEN! Kaikkea muuta kuin harmaa vuosi! :D

Tammikuussa heti vuoden aluksi oli ihanien naisten kanssa Tukholman risteily. Pääasia olikin nauttia yhdessäolosta tällä porukalla ja nauraa itsensä tärviölle, ja se onnistuikin, mutta sivujuonteena ollut Mahdollisten Miesten Bongailu -projekti olikin täysi lässähdys. Laiva oli täynnä pariskuntia ja perheitä, eikä yhtään mitään, mihin olisi voinut katse tarttua sillä silmällä.

Kevättalvellä viiden päivän reissu Lontooseen, jossa kävelin jalat rakoille ja nautiskelin kaupungin vilinästä, kävin elämäni kalleimmassa leffanäytöksessä (siis ihan tavallinen epätavallinen leffateatteri, jossa oli oma tarjoilija!) ja onnistuin olemaan löytämättä mitään ostettavaa! No, vikana aamuna matkalla kentälle sain yhden puseron hankittua!

Sitten oli maailman pisin yhtäjaksoinen lento ja lahkeiden kastelu Tasmanianmeressä. Once-in-a-lifetime -kokemus! Näin kiiltomatoja.. anteeksi.. toukkia, olin etelämmässä kuin koskaan tulen olemaan ja otin kuvan seinään kiinnitetystä punaisesta Fiatista.

Sitä reissua ennen oli alkanut juttu Ihanan Alkoholistin kanssa. Mietin, että mitä termiä miehestä käyttäisi, ja tuo tuntui sopivalta. Ihana mies monella tapaa, mutta alkoholisti. Se suhde siis kesti kyllä reissun, mutta kaatui sitten siihen Kuningas Alkoholiin. Tai Olut tässä tapauksessa.
Aluksi näytti siltä, että hänen olisi mahdoton päästää irti, mutta vaihdetut lukot ja uhkailut poliisin kutsumisesta tehosivat ripeästi.

Sen jälkeen voisikin ehkä sanoa, että oli rauhallisempaa, ehkä jopa harmaata.

Yksi karvakorva lähti syksyllä Sateenkaarisillalle ja töissä riitti haipakkaa loppuvuoden. Vielä ennen lomia piti kahdessa viikossa tehdä projekti, johon normaalisti käytettäisiin pari kuukautta. Tietenkin sain sen tehtyä, mutta jo aiemmin syksyllä iskenyt tenniskyynärpää tykkäsi todella paljon siitä..
Hiukan mukamasensi kun luin, että tenniskyynärpään ehjäytymiseen menee 6-12 kuukautta :O
En kyllä ollut ajatellut niin kauaa tätä potea. Tosin siis nyt tätä on kestänyt jo 2,5 kk, joten ei se 6 kk niin kaukana ole.. hemmetti.

Mieskuviot? MITKÄ mieskuviot?!
Kesän jälkeen on ollut täysin kuollutta deittipalstoilla. En kässää miten monella muulla on 110 Tinder-mätsiä ja ne käy treffeillä joka toinen päivä! Tai kässään.. se on se ikä. En osu enää hakutuloksissa tarjolle. Mutta sen lisäksi en käsitä miten saan ne kaikki mykät mätsit/viesteilijät Treffeissä?!
Onneksi tässä en ole yksin, kaverilla sama. Tosin hänellä on ikääkin vähemmän ja siten hänellä lienee enmmän vientiä, mutta yllättävän samanlaiset kokemukset on noista mykistä. Ja siis huom: Miehet on mykkiä vaikka laittaisin ekana viestiä. Eivät vastaa. Tai eivät laita ekana viestiä.
Taitavat ne puhumaan kykenevät löytää muualta sitten kiinnostuksen kohteensa :D
No, nyt on sekä Tinder että Treffit tauolla, ei oikein ole mitään intoa olla noissa kun tarjolla pelkkiä mykkäleffaojen tähtiä tai seksiseuraa hakevia (varattuja).

Ja ne kiukuteltavat kilot?
Niiden suhteen ei tänä vuonna tullu ikävä kyllä pudotusta, en tosin kai sen eteen hirveesti tehnytkään mitään, turha siis nillittää :D Salikäynnit eivät painoa pudottaneet, eikä niitä kyllä salin lopetus tuonut.
Se, mikä toi oli joulun odotus. Argh. Ja ne Lindtin suklaapallot! Ja Nutellatortut!
Mullahan tulee aina se pari kiloa joulun tienoilla kaikista herkuista.. nytkin varmaan. En tosin mene vaa'alle.. lakkasin käymästä jo pari kuukautta sitten. Vaatteethan sen oleellisen kertoo. Ja ne kertoo, että jouluherkkujen loputtua voisi olla ihan hyvä idea jättää ostamatta Linditn suklaapallot ja Nutellat. Okei, myönnettäköön, Nutella on jäänyt ostamatta suurimmaksi osaksi. Tänä vuonna (ennen joulua) taisin ostaa yhden purkin kun leivoin jotain kavereille.

En nytkään teen uudenvuodenlupauksia, mutta voisi olla ihan vaatekaapin sisällön kannalta parasta, että vähän jäisi kauppaankin noita herkkuja.
Muuten ensi vuodelle ei ole odotuksia. Viime vuoden vastaavassa tekstissä toivottiin terveyden kestävän.. samaa voi toki toivoa nytkin. Tenniskyynärpäästä viis!

Siltikin.. hyvää uutta vuotta 2019 :)

7.12.2018

Näkymätön vanha nainen

Linnan juhlia katsellessa tulin taas havainneeksi sen, mitä olen toki jo kauan sitten huomannut: vanhemmat naiset eivät saa ruutuaikaa, kommentointia tai kuviaan lehtiin ellei ole julkkis. Eilenkin näkyi muutama "nobody" (saan sanoa niin, koska olen itsekin nobodyna ollut tuolla), joku vanhempi erittäin tyylikäs nainen, ehkä sellainen kuusikymppinen. Tietenkään hänestä ei ruudussa sanottu mitään, koska juontajilla ei ollut hänestä tietoa, mutta eipä häntä ja hänen pukuaan näy "Äänestä illan kuningatarta" -äänestyskuvissakaan. Juu, harvemmin siellä ei-julkkiksia muutenkaan näkyy.

MUTTA - tämä olkoon siis aasinsilta oikeaan pohdintaani:

Minusta on tullut näkymätön! :O

Ja se on ikäkysymys, ei läskikysymys.
Kilot on samoissa pysytelleet nyt jo jonkin aikaa, ja olen niiden osalta kai ihan suht normaalin kokoisen oloinen ja näköinen.
Mutta se on siis ikä.

Viimeisen vuoden aikana olen havainnut, ja viime aikoina tarkoituksella havainnoinut, että minua ei enää katsota. Siis miesten toimesta. Hei, ollaan rehellisiä, sitähän tässä halutaan - tulla vastakkaisen sukupuolen näkemäksi!

Olen aina aiemmin lukiessani naistenlehtien juttuja "nyt kun olen 50+, 60+, ei kukaan (mies) enää katso minua, olen näkymätön, miesten katseet menevät ohitseni" hiukan epäillyt tätä.
"Ehkä he ylitulkitsevat". "Ehkä he ovat yliherkkiä". "Ei taatusti pidä paikkaansa".

Pyydän epäilyksiäni anteeksi. Kyllä se näin vaan on :D

Maailma on nuorten (ja kauniiden), sehän nyt vaan on niin. Eikä siinä mitään. Mutta on silti hiukan säpsähdyttävää huomata, että on muuttunut näkymättömäksi.

Huomaan sen nyt, koska katson vastaantulevia miehiä ja he katsovat joko ohitseni, lävitseni tai eivät päinkään. Se on varmaan joku suodatin heillä: "scanning, scanning..nothing... scanning..". Hei eivät vaan näe :D

Juttelin asiasta 55-vuotiaan frendin kanssa ja hän sanoi huomanneensa saman omalla kohdallaan jo kauan sitten. Kuulemma ei myöskään kilokysymys (hän on normaalipainoinen) vaan ikäkysymys. Ehkä miehillä on joku ikäsuodatin? Biologisesti silmät näkevät vain "sopivan" ikäisiä (alle 50 v)? :D

No mut hei, mulla on sentään suklaa!
Ja juuri kun viime postauksessa pääsin huokaisemaan helpotuksesta, lähin cittari otti ne saakelin Lindtin ihanat erimakuiset suklaapallot myyntiin! Saatte tasan yhden arvauksen ostinko pussillisen.

Mut hei - olen keksinyt ongelman (liika)herkutteluun!
Kun kaapissa, tai siis kotona, on kaikkea, ei tule syötyä välttämättä mitään!

Olen muutaman viime viikon aikana lastannut erilaisia herkkuja kotiin. On muutama pikkupussi (se joku 40 g) sipsejä, näköjään chilipähkinöitä, kolmea eri jädeä pakkasessa, irtokarkkia ja niitä Lindtin palloja.

Ja mitä mä otan illalla leffalle? Ison lasin jääpaloja, johon laitan maustettua kuplavettä (itse tehtyä) ja Red delicious -omenan. :D
Olenkohan käsittänyt jotain väärin??
Kun on mitä vaan mitä sydän voi halajaa, ei niitä näköjään tule niin syötyä. Tässä saattaa olla jotain...