Olen jättänyt postaamatta kesän aikana koska oikeastaan mitään kummempaa ei tapahtunut. Olin samalla mökillä kuin viime kesänä (se jälkimmäinen) ja kolme viikkoa meni todellakin vain olla öllötellessä. Luin kirjan per päivä ja kävin uimassa usein, mitäpä muuta sitä kesältä voi vaatia?
Syksyn tullen tuli muutoksia menetyksen muodossa - viimeinen karvakorva lähti nyt ja pitäisi keksiä oma uusi arki ilman tassuttelijoita.
Koska omien ajatusten kanssa oleminen on ollut vähän liikaa, aloitin massiivisen puuhailun. Päätin pistää talon myyntiin ja sitä varten on pitänyt meikkailla paikkoja. Mihinkään isoon en ryhdy, ei mitään järkeä, mutta vähän paikkomaalausta siellä täällä.
Saa nähdä onko ottajia. Itse suhtaudun skeptisesti tilanteeseen, edellistä kertaa ajatellen, mutta toki maailma makaa eri tavalla nyt ja koronakin lisäsi maaseututalojen kiinnostavuutta.
Se, mihin lähden ja lähdenkö, onkin täysin ns. herrassa.
Toki jos tästä ei tule tarjouksia, tai hyviä sellaisia, en myy. Jos tulee, lähden.
Mutta minne.. se onkin sitten ihan toinen juttu. Joku pienempi talo lienee mulle se oikea. En oikein voi asua kerrostalossa tai rivarissa, sen olen oppinut. Tartten omaa rauhaa ja luontoa.
Toki samalla sitten tulee vähän pelkoa persiiseen siitä, että työpaikan tilanne vähän heikkenee kun tukirahoja leikellään (niin kai monella alalla). Eli entäs jos jään työttämäksi enkä saa tätä myytyä.. silloin tulee rahaongelmia nopeasti. Jos saan tän myytyä ja lainat pois, pärjään hetken työttömänä. Tällä iällä kun ei enää uusi työpaikkoja niin vaan ole tarjolla... enhän olen 25-vuotias 35 vuoden kokemuksella 😕
Viimeisin postaukseni oli manifestoinnista. Sainkin makeat naurut kun jatkoin manifestointia/visiointia. Ja huomasin, että hemmetti mun listalta puuttui pari oleellista määritelmää: elossa/terve sekä Suomessa 😁Universumi siis pottuili oikein kahden esimerkin voimin tuomalla tarjolle "täydellisen" henkilön.. joka olikin kuolemassa. Ja siitä vähän ajan päästä toisen, vielä paremman... rapakon takaa (ei nigerianhuijaus). Kirjoitin varmuudeksi vielä manifestointilistan uusiksi näiltä osin 😑
Tuo rapakon takainen kuvio oli monin tavoin ihan järjettömän hauska ja avartava kokemus. Opin itsestäni ja monesta asiasta uutta, jouduin haastamaan omia oletuksia ja rikkomaan stereotyyppilistaani useasti. Tuon koko jutun tiesi tietenkin päättyvän satasesta tiiliseinään ja niinhän siinä kävi.
Ilotulitusta kun katsoo jonkin aikaa, sen jälkeen arki on jälleen ihan vähän harmaampaa.
Kaikki nämä kuviot nyt kun on mielessä, olen valinnut selviytymisstrategiakseni "what happens, happens". En voi vaikuttaa oikeastaan mihinkään näistä asioista, joten joko ryhdyn hysterisoimaan ja juoksen hätääntyneenä ympyrää, tai valitsen hyväksynnän. What happens, happens.
Viimeksi pohdin myös sitä, että pitäisikö haluta sitä mitä saa kun ei saa mitä haluaa? No, tämä ilotulituskuvio opetti sen, että maailmassa ON olemassa aika täydellisiä miehiä. Ei vaan mulle. Mutta opin siis myös sen, että en todellakaan ala mitään pertsapallipäätä ottamaan vaan, jotta olisi joku. Mieluummin oikeasti siis yksin. Eli jatkan Kuun hamuamista taivaalta.
Nigerianhuijareista sen verran, että vedätin yhtä aika pitkään. Pitkästä aikaa. Ne ei kyllä ole yhtään oppineet näinä vuosina uusia kikkakakkosia! Lopulta alkoi olla niin tylsää, että aloin keksiä omia sanoja keskusteluun ja ne meni läpi kuin häkä 😂
Ja tietenkin blogiteemaan liittyen - Ozempic ja kilot?
Nyt -18kg ja vähän yli vuosi takana. Mutta nyt aletaan oikeasti olemaan niissä mitoissa, että ei mulla enää ole mitä pudottaa. Kiinteytyä ehdottomasti voisi, mutta laiskana en jaksa vaivautua siihen. Nyt siis pidän tätä samaa annostusta ylläpitoannoksena.
