Tälläkään kertaa ei vuodesta saa ihan tapahtumaköyhää, vaikka suuresti niin aluksi ajattelin.
Tammikuussa käytiin kaveriporukalla Tallinnassa ja reissu oli tietenkin ihanan hauska. Meillä oli upea kämppä vanhan kaupungin keskellä, ja naurettiin, syötiin ja höpötettiin itsemme taas tainnoksiin. Ystävät on kyllä elämässä parhautta. Olen onnekas siinä, että on upeita naisia lähellä - osa tätä porukkaa, osa muualta.
Tänä.. anteeksi ensi vuonna, eli jo ens viikolla, on tarkoitus tehdä samalla porukalla sama reissu. Tiedossa siis kipeä maha sekä syömisestä että nauramisesta!
Sitten oli Iso Omena 😲 En ollut kyllä ajatellut sinne koskaan pääseväni, mutta niin se vaan järjestyi. Kilpailun toisella sijalla oli tuolloin tarjolla Lontoo, mutta Brexit-sähellys heikensi vähän sen houkuttelevuutta. No, olisihan sinne voinut mennä, koska eiväthän britit mitään brexitiä saaneet tuollon aikaiseksi. Mutta Lontoossa on jo käyty, pariinkin kertaan, joten olen tyytyväinen, että New York oli listalla.
En muista olenko tästä aiemmin kirjoitellut, mutta ainakin olen ajatellut (sama asia! 😊)
Eli yksin matkustaminen.
Monelle se tuntuu olevan vaikea, ellei mahdoton juttu.
Ja nyt kun olen sattuneesta syystä reissannut yksin (paitsi Vanhan Seelannin reissu), pakko todeta, että sehän on se ainoa oikea tapa!
Totuin aiemmassa työssä reissaamaan työmatkoja, ja nehän tehdään yksin. Lomamatkankin teko yksin on mulle juuri toimiva. En voisi kuvitella, että joutuisin kompromissaamaan tai kyselemään toisen toiveita siitä mitä tehdään, milloin tehdään.
Ei varmaan ole vaaraa parisuhdematkustamisesta, mutta jos sellainen joskus sattuisi vielä eteen, voisi olla vaikeaa kun mievien, enkä vikise! 😁
Sitten tulikin kesä ja löysin Mökin. Rakkautta ensi sekunneilla!
Täydellinen paikka rentoutua, säästä viis! Hyvä ranta, ihana sauna, ei ketään missään lähellä.
Varaan tuonne jo ensi kesäksi pari viikkoa ainakin taas. Onhan se hiukan tyyris, mutta toisaalta tän.. siis ensi vuonna ei ole tulossa mitään muita reissuja kuin tuo Tallinna.
Sitten olikin kiireinen työsyksy ja joulukuun alun juhlat ja vuosi alkaakin olla paketissa.
Sulamo pääsee tositoimiin kohta, heti kun kaikki suklaat tuhottu.
En ole vielä käynyt vaa'alla, enkä käy, koska taatusti se pari kiloa on tullut näillä herkuilla.
Mutta joulu oli hyvä (vaikka paskat kelit, vihaan näitä ilmastonmuutosmustiajouluja 😠), herkkuja, kaunis kuusi, hyviä kirjoja, kivoja lahjoja ystävältä... mikäpä sen parempi!
Sulamo alkakoon sitten kun konvehtirasiat tuhottu.
Analyysi? No, suht pienimuotoinen elämä edelleen.. ja tästä se varmaankin vielä vähän pienimuotoistuu lisää.
Mietinkin vähän tämän blogin tarkoitusta ja hyötyä. No, hyötyä tästä ei liene suuremmin millekään taholle, mutta varmaa on, että ketään ei kiinnosta päivitykset, jotka pitävät sisällään saman viestin: Länsirintamalta ei mitään uutta.
Kun kiloistakaan ei enää jaksa kiukutella Sulamon myötä. Se on keino, joka on käytettävissäni, jos en sitä hyödynnä, omahan on ongelmani.
Eli saa nähdä miten tätä päivittelen, vai päivittelenkö elämää muuten vain.
Ai niin, hyvää uutta vuotta 2020 kaikille! 💥🎉🎊🎆
