Meni ihan jäätelöksi

Tämä tarina on tosi.
Valitettavasti :D

Oltiin miehen kanssa viime viikolla reissussa. Muistin jossakin vaiheessa, että ennen kuin kesä loppuu, pitäisi sitä Dajmin suklaaversiota kokeilla.
No, kun sitten jossakin vaiheessa pysähdyttiin, haettiin jädet. Mulle testiksi tuo Dajm suklaa ja miehelle joku mansikkatuutti tms.
Heti kun päästiin autoon, siis saman tien, miehelle iski paha hedari eikä hän pystynyt jäätelöään syömään.
No minähän tunnollisena tyttönä sitten vedin ensin oman tuutin ja perään sitten hänen tuuttinsa. Ja tulipa ällön täysi olo.

Mutta siis mielenkiintoisinta on, että en voinut ajatellakaan, että heitetään tuo miehen jäde pois. Eli että kun hän ei sitä voi syödä, se vaan pannaan pois. Oltiin siis keskellä ei mitään ajamassa eikä kotipakastinta ollu lähelläkään, eikä mitään muutakaan pakastinta.

Mietin siinä jädeä syödessä, että mikä hemmetti se on, että en vaan voi kestää sitä, että ruokaa heitetään pois. Eli ennemmin meikä vetää ison tuutin, joka ei edes ole kovin kaksisen makuinen, kuin heittää sen roskikseen. En tiedä. Lapsuuden trauma - ruoka oli iso juttu (ei kovin varakkaita oltu) eikä se edes ollut kovin hyvää (äiti ei kaksinen kokki), joten kun jotain hyvää oli olemassa, se piti syödä vaikka pitkin hampain?
Huokaus.

No analyysia siitä Dajm suklaasta: eipä mitään maailmaa täräyttävää. Tiedä sitten johtuuko siitä, että takana on karppausta se kuukausi eikä makeaa ole kovin paljon mennyt. Siis ihan ok tavallinen suklaatuutti, tosin propsit siitä, että oli täyteläisesti suklaata, ei mikään häivähdys makua. Tosin maku meni sitten myös ihan hitusen tumman kaakaojauhon puolelle.
Eli nyt on koettu, en usko, että välttämättä toiste ostaisin.

Ja paino? Se on nyt ollut pari viikkoa samassa, 76,3 kg. Saa nähdä lähteekö se tuosta alaspäin. Senttejä en ole muistanut mittailla, voisihan ehkä senkin jossakin vaiheessa tehdä ja katsoa, onko mitään tapahtunut.

Tyytyväistä hyrinää

Ei kai tässä kerrankin voi muuta kuin olla tyytyväinen. Halusin päästä läskistä eroon, jotta mahdun fat pantseihin. Tänään vaaka näytti 76,5 kg. Fat pantseja en ole vielä kokeillut kuitenkaan kun en ole vaan muistanut :D
Puolitoista vuotta sitten taisi viimeksi vaaka näyttää tuolla numerolla alkavaa lukua.

Vieläkään en kyllä näköjään osaa ja uskalla ajatella, että nuo menneet kilot olisi "oikeasti" lähtenytttä läskiä. Ne on vaan nesteitä, ei tuo kerro vielä mitään, ei tätä voi vielä hurrata.
Hmm.. ehkä voisi kuitenkin. Mutta jos en nyt vielä.

Tietenkin tuo on edistystä, mutta siltikään ei näköjään mieli pysy mukana, että tuo olisi jotenkin saavutus.. Hassua. Onhan tuo kolme kiloa vähemmän kuin aloittaessa!

Juoksumatolle en ole vieläkään päässyt. Polvi kiukuttelee edelleen ja jotenkin noi mun metsäkäynnit on kirottuja: melkein joka kerta kun käyn siellä, jotenkin onnistun liukastumaan tai liikauttamaan jalkaa vinoon siten, että polvessa tuntuu!

Vielä menee muutama päivä vatukossa ja mustikoita kökkiessä, mutta sen jälkeen ehkä voisi uskaltautua tuohon matolle kävelemään. Ei sentään mitään kunnianhimoisempaa, mutta jos sitä edes voisi tehdä.

Huolestuttavan helposti tämä on mennyt. En tajua miksi oma pää ei keksi enempää ansalankoja.. luulisi jotain kierouksia keksivän.
Mies ei onneksi ole kantanut kaupasta mitään herkkuja enkä itsekään ostanut mitään laivalta. Tai siis tummaa suklaata muutaman levyn. Ne vaan näytti olevan saman hintaisia kuin maissa, joten en vaivautunut kantamaan enempää niitä kotiin.
Ongelma, tai siis syy siihen, että en ole vetänyt mitään herkkuja tms lienee se, että ei mahdu. Ei vaan jaksa. Aamiaisen jälkeen ei oo nälkä tuntikausiin ja illallisen jälkeen on taas niin täysi, että ei mitään osaa edes haluta. Joinakin iltoina olen jopa jättänyt mustikat/vadelmat syömättä, kun ei jaksa. Kaipa tuo karppiruoka on niin täyttävää ja pitää nälkää niin pitkään.

Suomi on ylipainoisten (naisten) maa

Kävin tuossa jokin aika sitten Tallinnan risteilyllä. Sellainen päiväkeikka. Tosin ei viinaa tullut haettua, vaan kaverin kanssa käytiin shoppailemassa ja katselemassa kesäistä kaupunkia.

Tiedä sitten miksi, mutta jostain syystä tuon risteilyn aikana näin järjettömän paljon ylipainoisia, anteeksi nyt vaan, läskejä (suomalaisia) naisia.

HUOM - olen itsekin samaan ryhmään kuuluva, joten tämä ei ole arvostelua, vaan toteamista. 

En tiedä johtuiko ehkä siitä, että oli aikaa istua ja tarkkailla pidempään isompaa ryhmää ihmisiä (laiva oli täynnä) vai se, että oli kesä, vai se, että oli kyseessä Tallinnan risteily, vai se, että oli kesävaatteet (tiukat t-paidat) monella päällä vai mikä lie, mutta kaikkialla näkyi reippaasti tuhteja naisia. (Ja juu, myös miehiä, mutta keskityn nyt naisiin).
Eikä siis vain vähän ylipainoisia, vaan toooodella massiivisia naisia.

Enkö ole ennen nähnyt näin paljon yhdessä paikassa tai suht rajatun ajan kuluessa noin paljon noin isoja naisia? Vai enkö ole kiinnittänyt huomiota heihin ja nyt jotenkin etsin heitä katseellani? Vai onko suomalaisten lisääntyvä ylipaino nyt jotenkin enemmän näkyvää?

Oli syy mikä vaan, niin tuli mieleen, että kyllä meillä suomalaisilla selvästi on noita pudotettavia kiloja vähän enemmän kuin lääkäri määrää.
Voihan olla, että jokainen näkemäni nainen oli jo tekemässä asialle jotain, tai ei aikonut tehdä asialle mitään - sehän on se ja sama, eipä se minulle mitenkään kuulu.

Sen huomasin, että 98% näkemistäni naisista oli samalla tavalla omppulihava kuin itse olen: eli sellainen isotakamusmainen tyyppi (joita näkee esim. Jenkkilästä näytetyissä kuvissa/ohjelmissa) oli selvästi vähemmistössä. Eli jalat saattoivat olla kapeahkot, mutta sitten olikin tuo iso keskiosa. Sellainen olen minäkin. Ehkä suomalaisten geeneissä on enemmistönä tuo omppulihavuus - ainakin tämän täysin epätieteellisen ja mitättömän pienen otannan perusteella olisi näin :)

Katos perhana, se toimii

Tasan 77 kg näytti vaaka tänä aamuna. Ei hassumpaa kahden viikon tulokseksi!
Viimeksi olen tainnut olla lähellä tätä painoa yli vuosi sitten! Time flies when you're eating too much.. :D

Edelleen olen sitä mieltä, että ne ensimmäiset pari pudotettua kiloa ei kerro mitään - ne on niitä nesteitä ja muuta, joka lähtee "helposti".
Eli tästä eteenpäin tulevat tulokset on sitten niitä, joilla on oikeasti merkitystä.

Mutta kelpaa tulos, en valita!

En tänä aamuna mitannut michelinejä, en muistanut, mutta viikonloppuna otin mitat ja toisesta kohdasta oli lähtenyt se sama sentti ja toisesta kaksi senttiä. Onhan tuossa vielä senttejä mitä lähteä.

Nyt on kaikki karkit syöty pois ja viime viikolla ostin pari Fazerin Pure Dark -levyä. Sen ihan tavallisen 70% ja tietenkin minttuversion. Niitä olen syönyt yhden rivin per levy per ilta. Täytyyhän sitä jotain herkkua olla jälkkäriksi hemmetti!

Niin ja tietenkin vedän joka ilta noin litran vadelmia ja mustikkaa - meillä on täällä marjoja ihan huikeasti ja nyt kun pakkasessa on tarvittava määrä, haen aina yhden litran syötäväksi. Ei tuo kausi niin kauaa kestä, että noihin ehtisi kyllästyä. Ja kausikin alkaa olla lopuillaan - ainakin vadelmat alkaa olla loppusuoralla kohta.
No, kaverin karviaispensaaseen kun pääsis vähän ryöstöretkelle, niin saisi niitäkin nautittavaksi!
En oikein tykkää ostaa karviaisia torilta kun joka kerta niissä on enemmän puoliraakoja kuin kypsiä.
Pitää vaan keksiä mitä niistä sitten tekisi - suuren osan varmaan napsin heti suuhun, mutta jos niitä on paljon, niin pitäisi miettiä mille keitokselle olisi käyttöä. Hilloja en käytä, mutta törmäsin karviais-chutney -reseptiin yhtenä päivänä.. ehkä sellaista voisi kokeilla. 

Kun vaan nyt alkaisi tapahtu noiden itsen-ulottumattomissa-olevien asioiden suhteen jotain edistystä, niin tässähän voisi alkaa olla positiivinen! ;)

Tai edes fat pantsit!

Kokemusten käsittelyä

Nyt on viikko takana karppausta ja hyvin on mennyt.
Laitetaan nyt tähän niitä mittoja, vaikka ne nyt ei ole ne oleellinen asia (se, että ne fat pantsit edes mahtuu, on).
Paino 78,3 kg, eli kilo lähtenyt. Se on taatusti nesteitä yms, joten se nyt ei kerro yhtään mitään vielä.

Unohdin aamulla mitata vararenkaan ennen kuin join ison lasillisen vettä (yritän saada mahan toimimaan aamuisin sillä tavalla - ei onnistunut tällä kertaa). Mutta mittasin silti huvikseni ja sentti oli lähtenyt molemmista kohdista. Jälleen, taatusti turvotusta tms ollut, joten ei tuokaan mitään kerro.

Mutta siis ihan hyvin on homma lähtenyt käyntiin.

Selvästikin silloin edellisellä kerralla vuosia sitten söin enemmän per päivä (kurkkasin vanhoja ruokapäiväkirjojani). Nyt jos syö kunnon aamiaisen, esim. munakkaan ja kasviksia, on oikeasti ihan täysi olo pitkälle iltaan. Eli syön vain kahdesti päivässä, aamiaisen ja päivällisen/illallisen. Nyt on jäänyt pois se aiemmin n. klo 14 tullut huikoominen, johon on pitänyt ottaa jotain; hedelmää tai mitä lie kaapissa on ollut.

Ketoosissa en ehkä vielä ole, joskin muutamana päivänä on käväissyt tuttu päänsärky.
Ketoosiin en ehkä ole siksi vielä päätynyt, koska päätin syödä pois aiemmin kerätyt irtokarkit ja riisisuklaan. Ei niitä siis paljon ole, mutta syön niitä niin hitaasti, muutaman irtiksen per päivä. Joten ehkä ketoosi ei pääse päälle.
Tiedä sitten olisiko järkevämpi vetää kaikki karkit kerralla huiviin ja sittenhän ne olisi loppu, mutta toistaiseksi olen nyt mennyt tällä. Ei noita moneksi päiväksi enää ole.

Ja eilen tein sitten jotain niiiiin oman luonteen vastaista: heitin salmiakkia roskikseen!!
Tässähän on ristiriita kahden oman elämän johtotähden kanssa: 1. salmiakki on best of the best of the best ja 2. herkkuja ei heitetä roskiin.
Mutta. Kyseessä oli Hyvää makumaasta pussin salmiakit. Ne ei vaan jotenkin putoa. Siis aiemmin olen nekin sönyt, koska herkkuja ei heitetä roskiin, mutta nyt päätin, että en turhaan niitä vetele kun en mausta tykkää. Kyllä sielua raapi, mutta heitin silti.

Suurimmaksi ongelmaksi nousee taas se sama kuin aina ruoanlaitossa - en keksi mitä laittaisi ruoaksi. Olen jälleen selaillut karppireseptejä, mutta monessa niistä on juustoa, jota en syö. Tämä on aina meikäläiselle ongelma - keksiä jotain uutta kivaa erilaista syötävää. Inhoan vetää samaa ruokaa päivästä toiseen.