Eli kun en saanut sitä työpaikkaa? Ei sitä oltu missään koskaan luvattu minulle!
Kun ihmissuhde ei menekään toivotusti? Näytä mulle mihin on kirjattu, että se olisi mulle tarkoitettu ihminen?!
Kun Suuri Suunnitelma meni sattuneesta syystä persiilleen? Missään ei oltu sanottu, että vain siksi, että itse suunnittelimme ja päätimme asioiden menevän tietyllä tavalla, ne myös niin menisivät!
Eihän se vitutuksen määrää mitenkään vähennä, eikä syvää pettymyksen tunnetta, mutta yritän muistuttaa itselleni (aikuinen kun tässä pitäisi olla ja kypsä ja pystyä käsittelemään asioita fiksusti ja eri puolia tarkastellen), että oikeasti ei kukaan ole koskaan luvannut, että saisin mitä haluan. Tai että asiat menisi helposti. Tai että ne edes menisivät jotenkin!
Ei ole mitään tahoa, mitä syyttää, ei ketään, ketä haastaa amerikkalaisittain oikeuteen, ei ketään, kenen nokkaa motata verille tai kenen harteille vyöryttää kaikki vastuu. Ja sekös pännii!
Olisihan se hienoa, jos olisi jokin takuu siitä, että asiat jotenkin nytkähtää aina kuitenkin tasapainoon.
Äskettäin kaverin kanssa pohtiessa ihmissuhteita (ennen sydämen särkymistä) kysyin, että miten niin tässä voisi muka olla jotain parempaa, pysyvämpää? Kaverin vastaus oli, että paskan määrä on vakio, ja olen jo oman osani saanut elämässä.
No ei muuten ole vakio! MUTTA - eipä unohdeta: Ei ole missään sanottu, että näin on, tai että näin olisi juuri meikäläisen kohdalla.
Epäreilua? Elämä on.
Tähän osuu yhden lempisarjani lempihahmon toteamus: