No niin, jotain muutosta sentään.. 76,6 kg tänä aamuna. Joulun shokkikiloista siis saatu noin 3,5 kg pois. Erinomaista. Mutta.. tämähän on aina se helpoin vaihe, koska tässä lähtee se joulun mässynestekilomäärä, joka on nopeasti tullut ja nopeasti lähtenyt. Tästä eteenpäin vastassa ovat pinttyneet ja juoksuhautoihin kaivautuneet rasvasolut, joita kaavitaan irti milli kerrallaan.
(Huomaa asenteeni kiloihini ja kroppaani: taistelu, sota, vihollinen, kilpailu.. kertonee kaiken oleellisen ;)
Miten tähänkään asti on pääty? Juostu huikeita maratoneja ja punnerrettu tuntikausia hikisenä kuntosalilla? Ei. Ei sittenkään. Tämä menee nyt puhtaasti varmastikin puoliautomaation piikkiin (siis tuolla ylempänä mainittuun helppoihin alkukiloihin), ja siihen, että herkut vaan väheni dramaattisesti.
Kun kotona ei ole sitä suklaarasiaa tai -levyjä, niitä on vaikeampi syödä.
Samoin jostain syystä kaupassa käydesssni olen suhtautunut välinpitämättömästi kaikkiin houkutuksiin ja herkkuihin ja ohittanut ne ajattelematta asiaa sen enempää.
Lisäksi se, että syön semi-karpisti, lienee auttanut: rasva pitää nälkää pois paremmin, eikä sokeaa hiilaritarveraivoa iske missään vaiheessa. Ei ole ollut nälkä.
Vettä join töissä parina päivänä kannullisen, mutta se nyt ei liene koskaan Se Ratkaiseva asia, jolla painoa putoaa.
Viime päivinä jostain syystä on vatsaa vähän poltellut - mitään selvää syytä en siihen keksi. Vainoharhainen sivupersoonani kehitti jo syyksi mahasyövän, koska tämä ei ole normaalia närästystä (tuttu vaiva), mutta jos tässä nyt vähän aikaa katselisi ja kuuntelisi kroppaa ennen kuin aletaan miettiä jotain kauheaa diagnoosia. Ruokavalion tai syömisten osalta en muuta keksi syyksi kuin uudet testaamani Haribon stevia-karkit. Mutta toisaalta välillä mahaa polttelee vaikka en ole niitä syönyt.
Yksi uudistus tässä hankkeessa on se Noomin käyttö. Olen aina pitänyt painon seurantaa ärsyttävänä, mutta ehkä se, että loggaan sinne ruokia (vaikka ne nyt ei tilastoidukaan sinne aina järkeästi kun sovellus on jenkkiläinen), ja painon muutosta, asia on enemmän mielessä ja skarppaan siksi paremmin.. Tiedä häntä.
Kilokiukuttelija
27.1.2013
23.1.2013
Mitä ajattelin tänään?
Tai siis mitä ihmettä mietin öisin??
Joululoman jälkeen päälle jäi joku ihme moodi, jonka seurauksena valvoin (liian) myöhään eikä uni tullut. Erityisesti joululoman ihanuushan piilee paitsi niissä kaikissa herkuissa, myös siinä, että saa valvoa pitkälle yöhän lukien joain hyvää kirjaa.
No, nyt se sitten jäi päälle, valvominen, mutta sillä lailla, että päässä vaan pyörii ajatukset. Ei siis stressaavia asioita, ei mitään ongelmanratkaisupainitilanteita, vaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ajatukset poukkoilee kuin lottopallot, eikä niissä ole sinällään mitään järkevää ai sellaista, johon voisi tai pitäisi tarttua.
Koska valvominen alkoi olla jo sellaista, että se vaikutti arkeen, eli töissä väsytti ja mietitytti ajaa pitkiä matkoja, päätin kokeilla tätä uutta ihmelääkettä, anteeksi ravintolisää-vai-mikä-se-nyt-olikaan eli melatoniinia.
Minulla on lääkäriltä saatu nukahtamislääke, joka onkin ollut ihan hyvä; nukahtaa nopeasti eikä jää seuraavaksi aamuksi/päiväksi mitään seuraamuksia. Aiemmin oli toinen nukahtamislääke, joka oli surkea: ei nukahtanut ja seuraava päivä oli koko ajan tukkoinen olo.
En kuitenkaan nyt halunnut käänytä nukahtamislääkkeen puoleen, koska yllättäen sillä onkin meikäläisen kohdalla todella addiktoiva vaikutus: yhdestä (!) lääkkeestä jää päälle tarve ottaa seuraavanakin iltana jälleen lääke. Ei siis sellainen mikään narkkifiilis "tarttee saada piikkii!!!" vaan lähinnä seuraavana yönä ei uni vaan tule. Ei sitten millään.
Siksi päätin kääntyä pehmeämpien menetelmien puoleen ja testasin melatoniinia, tällä kertaa reseptillisenä. Ekana iltana nappasin rehvakkaasti kaksi pilleriä - ei mitään vaikutusta.
Parin päivän päästä otin illalla yhden - vähän väsytti jossain vaiheessa ja nukuin katkonaisen siedettävästi.
Eilen illalla otin yhden - alkoi tunnin sisällä luvatusti väsyttää, nukahdin nopeasti ja tuhisin kuin murmeli. Aamulla väsytti ehkä enemmän kuin tavallisesti (herään ärsyttävän nopeasti ja helposti virkeänä), mutta muuten olo jees. Kokeilen vielä tänä iltana miten homma toimii.
Tarkoitus ei siis ole syödä melatoniinia koko ajan, aion testata esim. miten viikonloppuyöt menee ilman sitä. Jos saisi nyt tuon unirtymin jotenkin taas haltuun. Nukkumatti tänne kiitos!
Joululoman jälkeen päälle jäi joku ihme moodi, jonka seurauksena valvoin (liian) myöhään eikä uni tullut. Erityisesti joululoman ihanuushan piilee paitsi niissä kaikissa herkuissa, myös siinä, että saa valvoa pitkälle yöhän lukien joain hyvää kirjaa.
No, nyt se sitten jäi päälle, valvominen, mutta sillä lailla, että päässä vaan pyörii ajatukset. Ei siis stressaavia asioita, ei mitään ongelmanratkaisupainitilanteita, vaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ajatukset poukkoilee kuin lottopallot, eikä niissä ole sinällään mitään järkevää ai sellaista, johon voisi tai pitäisi tarttua.
Koska valvominen alkoi olla jo sellaista, että se vaikutti arkeen, eli töissä väsytti ja mietitytti ajaa pitkiä matkoja, päätin kokeilla tätä uutta ihmelääkettä, anteeksi ravintolisää-vai-mikä-se-nyt-olikaan eli melatoniinia.
Minulla on lääkäriltä saatu nukahtamislääke, joka onkin ollut ihan hyvä; nukahtaa nopeasti eikä jää seuraavaksi aamuksi/päiväksi mitään seuraamuksia. Aiemmin oli toinen nukahtamislääke, joka oli surkea: ei nukahtanut ja seuraava päivä oli koko ajan tukkoinen olo.
En kuitenkaan nyt halunnut käänytä nukahtamislääkkeen puoleen, koska yllättäen sillä onkin meikäläisen kohdalla todella addiktoiva vaikutus: yhdestä (!) lääkkeestä jää päälle tarve ottaa seuraavanakin iltana jälleen lääke. Ei siis sellainen mikään narkkifiilis "tarttee saada piikkii!!!" vaan lähinnä seuraavana yönä ei uni vaan tule. Ei sitten millään.
Siksi päätin kääntyä pehmeämpien menetelmien puoleen ja testasin melatoniinia, tällä kertaa reseptillisenä. Ekana iltana nappasin rehvakkaasti kaksi pilleriä - ei mitään vaikutusta.
Parin päivän päästä otin illalla yhden - vähän väsytti jossain vaiheessa ja nukuin katkonaisen siedettävästi.
Eilen illalla otin yhden - alkoi tunnin sisällä luvatusti väsyttää, nukahdin nopeasti ja tuhisin kuin murmeli. Aamulla väsytti ehkä enemmän kuin tavallisesti (herään ärsyttävän nopeasti ja helposti virkeänä), mutta muuten olo jees. Kokeilen vielä tänä iltana miten homma toimii.
Tarkoitus ei siis ole syödä melatoniinia koko ajan, aion testata esim. miten viikonloppuyöt menee ilman sitä. Jos saisi nyt tuon unirtymin jotenkin taas haltuun. Nukkumatti tänne kiitos!
17.1.2013
Jaada jaada
Olin koneella itse asiassa tekemässä jotain muuta, kunnes sitten löysinkin itseni loggautumassa sisään. Alitajunta haluaa jakaa asioita? No, siinä tapauksessa jaetaan!
Painosta? No eilen oli 77,6 kg, joten alaspäin on suuntana pysynyt. Hyvä näin. Mutta eiköhän sitä takapakkiakin tule.
On se ihmismieli vaan niin hauska, että vaikka kilja kerätään usein kuukausia, tai ehkä enemmänkin vuosia, se putoamisvauhti tulisi olla päiviä tai maksimissaan viikkoja.
Tätä(kin) ajatusta vastaan yritän taistella ankarasti. Kaikki vähennys on hyvä asia. Tämä pitäisi muistaa.
Tuo aiemmin mainitsemani Noom on ihan ok kirjaukseen. Ruokailujen kirjaus on vähän heikohkoa, kun esim. jos syös vaikkapa vaaditut puoli kiloa kasviksia, se ropsauttaa kalorikulutukseksi satoja kaloreita. Mutta jos syön vaikkapa 200 g kurkkua, siitä kertyy 20 kcal ja 200 g tomaateista vaikkapa 40 kcal. Ei missään nimessä 300 tai 400 kcal. Siinä mielessä tuo ruokalaskuri ei ole kuin lähinnä ehkä päiväkirjana käytettävä. Tosin kun ei siinä niitä ruokien nimiä näy, vai luokat, ei se kovin paljon päiväkirjanakaan toimi.
Any how, tarkoitushan on kirjata siihen kilot, ja se ominaisuus toimii oikein näppärästi.
Kirjoitin aiemmin blogissa näistä ruokailujen suunnitteluista etukäteen jos olen ns. liikekannalla. Se jatkuu yhä, huomenna menossa keskustaan kokoukseen ja pähkäilen söisinkö missä ja mitä. Järkevästi joo, mutta salaattilinjalla vai jotain muuta. Saatan päätyä kanasalaattiin. Ei eettisin vaihtoehto, mutta karppia kyllä.
Painosta? No eilen oli 77,6 kg, joten alaspäin on suuntana pysynyt. Hyvä näin. Mutta eiköhän sitä takapakkiakin tule.
On se ihmismieli vaan niin hauska, että vaikka kilja kerätään usein kuukausia, tai ehkä enemmänkin vuosia, se putoamisvauhti tulisi olla päiviä tai maksimissaan viikkoja.
Tätä(kin) ajatusta vastaan yritän taistella ankarasti. Kaikki vähennys on hyvä asia. Tämä pitäisi muistaa.
Tuo aiemmin mainitsemani Noom on ihan ok kirjaukseen. Ruokailujen kirjaus on vähän heikohkoa, kun esim. jos syös vaikkapa vaaditut puoli kiloa kasviksia, se ropsauttaa kalorikulutukseksi satoja kaloreita. Mutta jos syön vaikkapa 200 g kurkkua, siitä kertyy 20 kcal ja 200 g tomaateista vaikkapa 40 kcal. Ei missään nimessä 300 tai 400 kcal. Siinä mielessä tuo ruokalaskuri ei ole kuin lähinnä ehkä päiväkirjana käytettävä. Tosin kun ei siinä niitä ruokien nimiä näy, vai luokat, ei se kovin paljon päiväkirjanakaan toimi.
Any how, tarkoitushan on kirjata siihen kilot, ja se ominaisuus toimii oikein näppärästi.
Kirjoitin aiemmin blogissa näistä ruokailujen suunnitteluista etukäteen jos olen ns. liikekannalla. Se jatkuu yhä, huomenna menossa keskustaan kokoukseen ja pähkäilen söisinkö missä ja mitä. Järkevästi joo, mutta salaattilinjalla vai jotain muuta. Saatan päätyä kanasalaattiin. Ei eettisin vaihtoehto, mutta karppia kyllä.
13.1.2013
Leikitään painonpudotusta
Löysin hauskahkon appsin.. anteeksi siis sovelluksen luurin Play Storesta. Tutkailin erilaisia vaihtoehtoja kirjata painonlaskua johonkin järjestelmään ja päädyin sitten ottamaan Noomin. Se oli saanut eniten kehuja, ja testasin jotain toistakin, mutta se oli lähinnä sellainen tsemppimuistutuksia lähettelevä höpöhöpöappsi.
Noomissa hyvää on se, että siinä on lähtökohtaisesti ok, että ei aio harrastaa liikuntaa enkä kirjaa liikuntasuorituksia. Huonoa, tai ehkä turhaa tai ärysttävää on, että sieltä tulee sitten meilejä, joissa kannustetaan ja kehotetaan keräämään lisää "Noom pisteitä". EVVK. Noita pisteitä tulee kaikista kirjauksista yms. mutta en ole vaivautunut edes lukemaan mitä sillä tarkoitetaan.
Huonohkoa lienee myös se, että (tietenkään) appsi ei ole hyväkarppausappsi, joten siinä painotetaan tuloksissa ja ruokien osalta perinteistä "hyi hyi (hyväkin) rasva on paha asia" -listausta. En kyllä etsinyt edes suomenkielisiä sovelluksia, joten en tiedä millaisia vaihtoehtoja sieltä olisi edes mahdollisesti löytynyt.
Ruokien kirjauskaan nyt ei ole mikään super yksityiskohtainen, mutta toisaalta en haluakaan alkaa kirjaamaan jokaista yksittäistä tuotemerkkiä syömisten osalta.
Oleellista on, että saan jonnekin kirjattua painon muutokset. Olen aiemmin naputellut niitä vähän vaihtelevasti eri Notes-sovelluksiin ja sitten unohtanut ne - ja samalla sen painonpudotuksen.
Tässä Noomissa taitaa tulla luuriin muistutuksia ruokailuista yms., ja se ehkä alkaa jossakin vaiheessa ärsyttää, mutta ehkä saan sitten kirjaukset kuitenkin tehtyä vähän kurinalaisemmin.
Vastahan tämä otettiin käyttöön eilen, annetaan sille nyt edes mahdollisuus toimia! ;)
Noomissa hyvää on se, että siinä on lähtökohtaisesti ok, että ei aio harrastaa liikuntaa enkä kirjaa liikuntasuorituksia. Huonoa, tai ehkä turhaa tai ärysttävää on, että sieltä tulee sitten meilejä, joissa kannustetaan ja kehotetaan keräämään lisää "Noom pisteitä". EVVK. Noita pisteitä tulee kaikista kirjauksista yms. mutta en ole vaivautunut edes lukemaan mitä sillä tarkoitetaan.
Huonohkoa lienee myös se, että (tietenkään) appsi ei ole hyväkarppausappsi, joten siinä painotetaan tuloksissa ja ruokien osalta perinteistä "hyi hyi (hyväkin) rasva on paha asia" -listausta. En kyllä etsinyt edes suomenkielisiä sovelluksia, joten en tiedä millaisia vaihtoehtoja sieltä olisi edes mahdollisesti löytynyt.
Ruokien kirjauskaan nyt ei ole mikään super yksityiskohtainen, mutta toisaalta en haluakaan alkaa kirjaamaan jokaista yksittäistä tuotemerkkiä syömisten osalta.
Oleellista on, että saan jonnekin kirjattua painon muutokset. Olen aiemmin naputellut niitä vähän vaihtelevasti eri Notes-sovelluksiin ja sitten unohtanut ne - ja samalla sen painonpudotuksen.
Tässä Noomissa taitaa tulla luuriin muistutuksia ruokailuista yms., ja se ehkä alkaa jossakin vaiheessa ärsyttää, mutta ehkä saan sitten kirjaukset kuitenkin tehtyä vähän kurinalaisemmin.
Vastahan tämä otettiin käyttöön eilen, annetaan sille nyt edes mahdollisuus toimia! ;)
12.1.2013
Hesari 0 - NYT 1
Uusi Hesari on paska. Tai siis lähes paska. Vastustin tuota uudistusta heti, kun siitä ensimmäisen kerran kerrottiin, ja sekunnin sadasosan kuvittelin, että päätoimitatjalle laittamani hätähuutopalaute muka muuttaisikin prosessin suuntaa vielä. Juu ei muuttanut.
Uudistunut Hesari on ärsyttävä. Se ei ole Hesari enää. Nyt se on joku tabloidilehti, joka näyttää samalta kuin lehdet, joita ulkomaanreissuilla tulee selailtua lentokentillä tai hotellien aamiaisilla. Paska uudistus.
Minulle Hesari on iso lehti, jonka levitän keittiön pöydälle, ja joka vie suurimman osan pöytätilasta. Saatan välillä siirrellä lehteä hiukan, jotta saan luettua jutun vasemmasta tai oikeasta yläkulmasta. Aamiaista rapisee lehdelle ja kurottelen lukemaan juttuja.
Tämä uusi kirppuversio on mitätön, sekava, epälooginen, mannereurooppalainen, tai mikä vielä pahempaa: ruotsalainen!
Olihan se Aito, Oikea, Alkuperäinen Hesari hankala lukea vaikkapa lentokoneessa, mutta se kuului asiaan. Lehden taittelu ja rypistely - se oli osa Hesarin lukunautintoa.
En mielestäni ole mitenkään uudistus- tai tekniikkavastainen: Hesarin mobiili - ja verkkoversiota on luettu sujuvasti jo vuosia ja tiedän, että tekniikka kehittyy ja edistys edistyy. Mutta Hesarin paperiversioon ei olisi saanut koskea!! Koska se oli Elämys. Se Kuului Asiaan.
Uudistushan tuli voimaan vasta muutama päivä sitten, ja työkiireiden takia uudistettu lehti on tullut vain pikaisesti ja happamana selailtua.
Tänään aamulla pääsin sitten tutkailemaan lehteä hiukan paremmin. Tajusin, että minun tulee irrottaa kaikki osat erillisiksi (A-D) ja lukea ne siinä järjestyksessä. Siksi alun toteamus, että lehtiuudistus on vain lähes paska. Eli lepyin ehkä 3%. Mutta en enempää.
NYT-liite kuitenkin nosti osakkeitaan pitkästä aikaa. Edellinen "uudistus" vei liitettä huonompaan suuntaan enkä löytänyt siitä lähes koskaan mitään luettavaa. Nyt kuitenkin tuntui, että se oli palannut juurilleen ja sisälsi mukavasti erilaisia juttuja, tuttuja elementtejä unohtamatta.
NYT-liite voitti tässä uudistuksessa selvästi.
Saa nähdä toipuuko tästä muutoksesta silti koskaan. Pahoin pelkään, että ei.
Uudistunut Hesari on ärsyttävä. Se ei ole Hesari enää. Nyt se on joku tabloidilehti, joka näyttää samalta kuin lehdet, joita ulkomaanreissuilla tulee selailtua lentokentillä tai hotellien aamiaisilla. Paska uudistus.
Minulle Hesari on iso lehti, jonka levitän keittiön pöydälle, ja joka vie suurimman osan pöytätilasta. Saatan välillä siirrellä lehteä hiukan, jotta saan luettua jutun vasemmasta tai oikeasta yläkulmasta. Aamiaista rapisee lehdelle ja kurottelen lukemaan juttuja.
Tämä uusi kirppuversio on mitätön, sekava, epälooginen, mannereurooppalainen, tai mikä vielä pahempaa: ruotsalainen!
Olihan se Aito, Oikea, Alkuperäinen Hesari hankala lukea vaikkapa lentokoneessa, mutta se kuului asiaan. Lehden taittelu ja rypistely - se oli osa Hesarin lukunautintoa.
En mielestäni ole mitenkään uudistus- tai tekniikkavastainen: Hesarin mobiili - ja verkkoversiota on luettu sujuvasti jo vuosia ja tiedän, että tekniikka kehittyy ja edistys edistyy. Mutta Hesarin paperiversioon ei olisi saanut koskea!! Koska se oli Elämys. Se Kuului Asiaan.
Uudistushan tuli voimaan vasta muutama päivä sitten, ja työkiireiden takia uudistettu lehti on tullut vain pikaisesti ja happamana selailtua.
Tänään aamulla pääsin sitten tutkailemaan lehteä hiukan paremmin. Tajusin, että minun tulee irrottaa kaikki osat erillisiksi (A-D) ja lukea ne siinä järjestyksessä. Siksi alun toteamus, että lehtiuudistus on vain lähes paska. Eli lepyin ehkä 3%. Mutta en enempää.
NYT-liite kuitenkin nosti osakkeitaan pitkästä aikaa. Edellinen "uudistus" vei liitettä huonompaan suuntaan enkä löytänyt siitä lähes koskaan mitään luettavaa. Nyt kuitenkin tuntui, että se oli palannut juurilleen ja sisälsi mukavasti erilaisia juttuja, tuttuja elementtejä unohtamatta.
NYT-liite voitti tässä uudistuksessa selvästi.
Saa nähdä toipuuko tästä muutoksesta silti koskaan. Pahoin pelkään, että ei.
10.1.2013
Inhottavaa ihraihoilua
78.5 kg ennen vessakäyntiä. Not bad. Tietenkin kyseessä on joulun jälkeisen mässäilyn pahimpien turvotusten poistuminen, mutta ei haittaa - pääasia, että suunta on oikea. Ja ei, en ala tekemään edelleenkään tästä painopäiväkirjaa, koska se nyt ei ketään kiinnosta.
Mutta otsikon mukaiseeen asiaan: miten inhottavalta tuntuukaan (mutta ah kuitenkin niin motivoivaa!) kun iho, siis IHRA, hankautuu vaatteiden alla ihan uusista paikoista. Eli kasvanut omppumöhömaha painautuu kiinni ja mahan alaosaan tulee hankaumaa. Kutittaa ja ärsyttää. Mutta on selkeä merkki siitä, että sitä möhömahaa on nyt sitten liikaa ja kannattaa asialle tehdä jotain. Tulee vaan mieleen, että jos tätä läskiä olisi enemmän ja mahassa enemmän poimuja, kuinka inhottavalta se tuntuisikaan. EI kiitos. Tästä hinkkauksesta tuleekin yllättävän vahva motivaattori!
Tänään toi joku töihin ison suklaarasian ja tietenkin se nökötti keskellä pöytää kokouksen ajan. Sivuutin koko pakkauksen ja annoin muiden tyhjentää sen vauhdilla. Ei tuntunut missään. Ja juuri tuon, tuon, että ei tunnu missään, haluaisin säilyttää pidempään. Koska mikä sen helpompaa kuin kieltäytyä herkuista kun ei tee mieli? Tiedän kuitenkin, että tämä on alkuvaiheen uhittelua, eikä kestä välttämättä kauaa, tai ainakaan ikuisesti. Tulee hetkiä, joissa sitten mieleen juolahtaa vastaavassa tilanteessa, että "no jos yhen tai pari"...
Jos päättäväisyyttä voisikin pullottaa käytettäväksi tarpeellisella hetkellä, olisin rikas!
Mutta otsikon mukaiseeen asiaan: miten inhottavalta tuntuukaan (mutta ah kuitenkin niin motivoivaa!) kun iho, siis IHRA, hankautuu vaatteiden alla ihan uusista paikoista. Eli kasvanut omppumöhömaha painautuu kiinni ja mahan alaosaan tulee hankaumaa. Kutittaa ja ärsyttää. Mutta on selkeä merkki siitä, että sitä möhömahaa on nyt sitten liikaa ja kannattaa asialle tehdä jotain. Tulee vaan mieleen, että jos tätä läskiä olisi enemmän ja mahassa enemmän poimuja, kuinka inhottavalta se tuntuisikaan. EI kiitos. Tästä hinkkauksesta tuleekin yllättävän vahva motivaattori!
Tänään toi joku töihin ison suklaarasian ja tietenkin se nökötti keskellä pöytää kokouksen ajan. Sivuutin koko pakkauksen ja annoin muiden tyhjentää sen vauhdilla. Ei tuntunut missään. Ja juuri tuon, tuon, että ei tunnu missään, haluaisin säilyttää pidempään. Koska mikä sen helpompaa kuin kieltäytyä herkuista kun ei tee mieli? Tiedän kuitenkin, että tämä on alkuvaiheen uhittelua, eikä kestä välttämättä kauaa, tai ainakaan ikuisesti. Tulee hetkiä, joissa sitten mieleen juolahtaa vastaavassa tilanteessa, että "no jos yhen tai pari"...
Jos päättäväisyyttä voisikin pullottaa käytettäväksi tarpeellisella hetkellä, olisin rikas!
8.1.2013
Nyt riitti
Päätin eilen, että nyt riittää. Ei siis nillitys ja valitus ja kiukuttelu - se jatkuu tietenkin vielä pitkään :D
Mutta siis tämä helvetin painonnousu. Se loppuu nyt. Suunta otetaan alaspäin. Mielellään nopeasti, mutta hitaammin sitten jos muu ei onnistu.
Kävin eilen kaupassa ja tein viikko-ostokset nyt sitä silmällä pitäen, että ruokailut olisi suunniteltu etukäteen ja jokseenkin järkevästi. Ennakoidaan siis heikot hetket ja karsitaan mielijohteet minimiin.
Yritän jotain hyväkarppaus-syö-vähemmän-kuin-kulutat -yhdistelmää.
Aiemmin karpatessani käytin aika lailla maitotuotteita, siis erityisesti kermaa ja partaäijää, nyt voisi niitä vähän järkeistää. Vuosi sitten jätin ne vähemmälle, eli jätin "iltapalan" pois, ja siitä oli hyötyä.
Heittäydytään tähän nyt sitten kuin alkoholisti konsanaan: päivä kerrallaan.
Kaivoin eilen esille ns. fat pantsini, joita en ole käyttänyt vuosiin, kun ne roikkuivat päällä takamuksen kohdalla. Ne eivät mahtuneet kunnolla päälle. Eiköhän siinä ole se signaali mitä tarvitaan, hemmetti.
Käytän noita nyt siihen asti, että mahdun taas "normaaleihin" housuihin. Omiin "skinny jeanseihin" en tule mahtumaan enää ikinä ellen leikkaa itseäni keskeltä kahtia, se edellyttäisi 20 kilon pudottamista, ja mahdollisuudet siihen ovat suunnilleen samat kuin Amerikan presidentiksi. Heikohkot siis.
Haa - kuulen jo jonkun hönkivän, että eihän tähän prosessiin saa lähteä tappiomielialalla! Joo hei, 10 kiloa alaspäin on realistinen, ei edes välttämättä tyydyttävä lopputulos. 15 kiloa suositeltava. 20 kiloa - kahteenkymmeneen vuoteen en ole ollut siinä painossa. Ei onnistu. Enkä edes mieti sitä. Nyt mietin ensimmäisenä noita tavallisia housuja. Sitten niitä joitakin paitoja. Katsotaan sitten, mihin asti päästäisiin.
Liikuntaa en tule pahemmin harrastamaan, fysiikka estää se suurelta osin. Tai siis ongelmat fysiikan kanssa. No, salilla käyntiä se ei estäisi, mutta sen taas estää työaikojen ja -matkojen yhteensopiomattomuus. Juu juu, seli seli, kyllä sinne salille joskus pääsisi, myönnän, mutta tämä juna kulkee nyt ruokavaliomuutoksella, liikuntaa ei oteta osaksi yhtälöä.
Koskaan ei verkkokalvolle palanut se 80+ kiloa, vaikka oikeasti paino on siellä päin heilunut, ellei vieläkin. Tiedä sitten olisiko se ollut parempi, että sen luvun olisi nähnyt.
Ainakin tänään syöminen meni oikein. Yksi päivä hoidettu. Seuraava edessä.
Mutta siis tämä helvetin painonnousu. Se loppuu nyt. Suunta otetaan alaspäin. Mielellään nopeasti, mutta hitaammin sitten jos muu ei onnistu.
Kävin eilen kaupassa ja tein viikko-ostokset nyt sitä silmällä pitäen, että ruokailut olisi suunniteltu etukäteen ja jokseenkin järkevästi. Ennakoidaan siis heikot hetket ja karsitaan mielijohteet minimiin.
Yritän jotain hyväkarppaus-syö-vähemmän-kuin-kulutat -yhdistelmää.
Aiemmin karpatessani käytin aika lailla maitotuotteita, siis erityisesti kermaa ja partaäijää, nyt voisi niitä vähän järkeistää. Vuosi sitten jätin ne vähemmälle, eli jätin "iltapalan" pois, ja siitä oli hyötyä.
Heittäydytään tähän nyt sitten kuin alkoholisti konsanaan: päivä kerrallaan.
Kaivoin eilen esille ns. fat pantsini, joita en ole käyttänyt vuosiin, kun ne roikkuivat päällä takamuksen kohdalla. Ne eivät mahtuneet kunnolla päälle. Eiköhän siinä ole se signaali mitä tarvitaan, hemmetti.
Käytän noita nyt siihen asti, että mahdun taas "normaaleihin" housuihin. Omiin "skinny jeanseihin" en tule mahtumaan enää ikinä ellen leikkaa itseäni keskeltä kahtia, se edellyttäisi 20 kilon pudottamista, ja mahdollisuudet siihen ovat suunnilleen samat kuin Amerikan presidentiksi. Heikohkot siis.
Haa - kuulen jo jonkun hönkivän, että eihän tähän prosessiin saa lähteä tappiomielialalla! Joo hei, 10 kiloa alaspäin on realistinen, ei edes välttämättä tyydyttävä lopputulos. 15 kiloa suositeltava. 20 kiloa - kahteenkymmeneen vuoteen en ole ollut siinä painossa. Ei onnistu. Enkä edes mieti sitä. Nyt mietin ensimmäisenä noita tavallisia housuja. Sitten niitä joitakin paitoja. Katsotaan sitten, mihin asti päästäisiin.
Liikuntaa en tule pahemmin harrastamaan, fysiikka estää se suurelta osin. Tai siis ongelmat fysiikan kanssa. No, salilla käyntiä se ei estäisi, mutta sen taas estää työaikojen ja -matkojen yhteensopiomattomuus. Juu juu, seli seli, kyllä sinne salille joskus pääsisi, myönnän, mutta tämä juna kulkee nyt ruokavaliomuutoksella, liikuntaa ei oteta osaksi yhtälöä.
Koskaan ei verkkokalvolle palanut se 80+ kiloa, vaikka oikeasti paino on siellä päin heilunut, ellei vieläkin. Tiedä sitten olisiko se ollut parempi, että sen luvun olisi nähnyt.
Ainakin tänään syöminen meni oikein. Yksi päivä hoidettu. Seuraava edessä.
5.1.2013
Arghh
79.9 kg. Vessakäynnin jälkeen. Näinhän se melkein aina menee: käyn vaa'alla, ja kauhistun jostain luvusta. Päätän tehdä jotain. En kuitenkaan tee. Parin päivän päästä vaa'alla onkin vähän korkeampi luku. Lähinnä kai siksi, että en alunperin ole päätöksen tekemisen jälkeen oikein tehnyt asialle mitään.
Kauan sitten joku kaveri sanoi, että ruoalla (oletan, että hän tarkoitti epäterveellisellä syödyllä) menee aikaa mennä kropan läpi ja vaikutukset näkyisivät jopa viikon-parin viiveellä. Tiedä nyt tuota, kun ei kai sinne mitään voi jäädä salaisesti piilottelemaan suolistoon ylimääräiseksi ajaksi, mutta joka tapauksessa tämä tällainen painonnousu on hyvin arkea. Ehkä eniten kuitenkin em. syystä: en nytkään ole tehnyt mitään tietenkään asian eteen. Kun on ne viimeiset jouluherkut vielä syömättä! Onneksi viimeinen torttu meni eilen, nyt on enää jäljellä suklaat ja irtokarkit.
Mietin jospa veisin suklaat töihin, ja samaan aikaan pulska paholaiseni istuu vasemmalla olkapäällä
(muistaakseni hyvisenkeli istuu leffoissakin oikealla olkapäällä ja pahisdemoni vasemmalla) kuiskuttaen, että jos vien suklaat töihin, minulla ei ole mitään syötävää jos ja kun iskee Se Himo.
Hyvisenkeli muistuttaa, että eihän mulla tarvitse olla mitään syötävää himotuskohtausta varten - karppausaikana talossa löytyi välillä tummaa suklaata ja siinä kaikki. Saas nähdä kumpi voittaa tämän taistelun, enkeli vai demoni.
Ehkä odotan taas maanantaita: maanantaina on hyvä aloittaa. Maanantai on looginen päivä. Maanantaisin on jotenkin järkevä olla taas tiukkana. Eihän sitä viikonloppuisin sentään.
Onhan se hyvä, että mietin painoasiaa edes näin blogissa, kun ei se kuitenkaan sitten näy mitenkään arjessani ;) Tämä on näköjään sellainen käänteisblogi, josta aiemmin mutisin: seurataan lihomista!?
Jos ei nyt kuitenkaan...
Kauan sitten joku kaveri sanoi, että ruoalla (oletan, että hän tarkoitti epäterveellisellä syödyllä) menee aikaa mennä kropan läpi ja vaikutukset näkyisivät jopa viikon-parin viiveellä. Tiedä nyt tuota, kun ei kai sinne mitään voi jäädä salaisesti piilottelemaan suolistoon ylimääräiseksi ajaksi, mutta joka tapauksessa tämä tällainen painonnousu on hyvin arkea. Ehkä eniten kuitenkin em. syystä: en nytkään ole tehnyt mitään tietenkään asian eteen. Kun on ne viimeiset jouluherkut vielä syömättä! Onneksi viimeinen torttu meni eilen, nyt on enää jäljellä suklaat ja irtokarkit.
Mietin jospa veisin suklaat töihin, ja samaan aikaan pulska paholaiseni istuu vasemmalla olkapäällä
(muistaakseni hyvisenkeli istuu leffoissakin oikealla olkapäällä ja pahisdemoni vasemmalla) kuiskuttaen, että jos vien suklaat töihin, minulla ei ole mitään syötävää jos ja kun iskee Se Himo.
Hyvisenkeli muistuttaa, että eihän mulla tarvitse olla mitään syötävää himotuskohtausta varten - karppausaikana talossa löytyi välillä tummaa suklaata ja siinä kaikki. Saas nähdä kumpi voittaa tämän taistelun, enkeli vai demoni.
Ehkä odotan taas maanantaita: maanantaina on hyvä aloittaa. Maanantai on looginen päivä. Maanantaisin on jotenkin järkevä olla taas tiukkana. Eihän sitä viikonloppuisin sentään.
Onhan se hyvä, että mietin painoasiaa edes näin blogissa, kun ei se kuitenkaan sitten näy mitenkään arjessani ;) Tämä on näköjään sellainen käänteisblogi, josta aiemmin mutisin: seurataan lihomista!?
Jos ei nyt kuitenkaan...
3.1.2013
Lukujen merkityksestä
79.6 kg. Psykologisesti merkittävä luku siksi, että se on nippa nappa alle 80 kiloa, joka olisi mahdoton käsittää? Hyvä luku siksi, että voi ajatella, että "no, eihän tässä tullut paljon mitään lisää joulun aikana"? Huono luku siksi, että voi samalla vähän hengähtää helpotuksesta ja jopa miettiä uusiksi kaikki katumusharjoitukset ja mahdolliset toimenpiteet?
Luvun tarkistamista ennen kävin vessassa, joten oikeasti luku taitaakin olla siellä 80 kilossa. Joka siis on käsittämättömän iso, epäkelpo, järkyttävä - siis minulle. Ei kaikille. Mutta tähän kroppaan, tähän pituuteen, näihin vaatteisiin.. se on aivan liikaa.
Ja se tarkoittaa myös sitä, että ajatukseni siitä, että "no jos 10 kiloa pudottaisi", on vuoden aikana täytynyt muuttua, tai siis olisi pitänyt muuttua "hemmetti taitaisi olla tarve pudottaa tuollaiset 15 kiloa" päätökseksi.
Jos nyt en tee asialle mitään, olenko vuoden päästä blogaamassa tekstiä, jossa sisältönä on, että "jessus, 20 kiloa pitää saada pois"??!!
Mieli keksii jo hyviä syitä miksi en voisi ainakaan liikunnalla pudottaa (erinäisiä fyysisiä ongelmia ja kiputiloa, jotka kieltämättä oikeasti estää joidenkin lajien harrastamisen). Mutta entäs jos selättäisin tämän pikku demonin sillä, että en mieti liikuntaa ratkaisuksi vaan jälleen kerran ruokavaliota? Muokattua karppauselämää?
Vielä on joitakinj jouluherkkuja kotona jäljellä, lahjaksi saatua suklaata sekä tietenkin joulun ajaksi hankittuja irtokarkkeja. Nehän nyt ehdottomasti täytyy syödä pois kuitenkin, eihän ruokaa (= herkkuja) voi/saa heittää pois? Mitä nälkää näkevät afrikkalaislapsetkin sellaisesta yltiöpäisestä tuhlauksesta ajattelisivat??
Luvun tarkistamista ennen kävin vessassa, joten oikeasti luku taitaakin olla siellä 80 kilossa. Joka siis on käsittämättömän iso, epäkelpo, järkyttävä - siis minulle. Ei kaikille. Mutta tähän kroppaan, tähän pituuteen, näihin vaatteisiin.. se on aivan liikaa.
Ja se tarkoittaa myös sitä, että ajatukseni siitä, että "no jos 10 kiloa pudottaisi", on vuoden aikana täytynyt muuttua, tai siis olisi pitänyt muuttua "hemmetti taitaisi olla tarve pudottaa tuollaiset 15 kiloa" päätökseksi.
Jos nyt en tee asialle mitään, olenko vuoden päästä blogaamassa tekstiä, jossa sisältönä on, että "jessus, 20 kiloa pitää saada pois"??!!
Mieli keksii jo hyviä syitä miksi en voisi ainakaan liikunnalla pudottaa (erinäisiä fyysisiä ongelmia ja kiputiloa, jotka kieltämättä oikeasti estää joidenkin lajien harrastamisen). Mutta entäs jos selättäisin tämän pikku demonin sillä, että en mieti liikuntaa ratkaisuksi vaan jälleen kerran ruokavaliota? Muokattua karppauselämää?
Vielä on joitakinj jouluherkkuja kotona jäljellä, lahjaksi saatua suklaata sekä tietenkin joulun ajaksi hankittuja irtokarkkeja. Nehän nyt ehdottomasti täytyy syödä pois kuitenkin, eihän ruokaa (= herkkuja) voi/saa heittää pois? Mitä nälkää näkevät afrikkalaislapsetkin sellaisesta yltiöpäisestä tuhlauksesta ajattelisivat??