Kilokiukuttelija

30.12.2014

Kappas kiloja

Joulu on vietetty ja ihan mukavasti meni. Minulle erityisen tärkeää on se, että on valkoinen joulu ja tänä vuonna se onnistui. Viime vuonnahan oli märkää ja pimeää ja plussalla reippaasti, joten se ei oikein maistunut joululta.
Nyt ei lunta ollut niin paljon kuin joinakin vuosina, mutta ihan mukavasti.
Ja yhtenä päivänähän sitä tuli vielä lisää ja sai (joutui?-- sai!) kolata kahdesti saman päivän aikana. Siinä sai hyvin sulateltua pömppävatsaa vähän pienemmäksi.
Niin kuin se yhdestä tai kahdesta kolauskerrasta olisi pahemmin sulanut, pah :D

Kävin eilen vaa'alla tsekkaamassa mitä joulumässäily toi kiloja lisää. Ja toihan se! Aiemmin joka joulu tuli aina kaksi kiloa. Ja vuodesta riippuen niistä päästiin helpommin tai vaikeammin eroon. Mutta tänä vuonna kiloja tulikin neljä!! :O

Olen aika konservatiivi noissa joulusyömisissä, joten mietin pitkään mistä tuo lisämäärä johtuisi. Kun suht samat on syömiset vuodesta toiseen.
Ja tuloksena oli.. ta daa... sokerilimut!
Aiemmin jouluna olen herkuttellu Omenalimulla (tuo tuulahduksen lapsuudesta mieleen) ja tänä vuonna ostin sitä pari pulloa enemmän ja lisäksi vielä sorruin tarjoukseen aidosta Cokiksesta. Eli tämä Pepsi-Max -likka on nyt vetänyt viikon päivät sokerilimuja, joilla on taatusti seuraamuksia.

Lisäksi hemmetti, suklaasyömiseni ei mennyt ihan suunnitellusti: ostin vain ne kaksi suklaarasiaa, jotka aioinkin (Marabou Paradise ja Brunbergin kokoelma), mutta hemmetti, mies kävi aatonaattona kaupassa ja toi sieltä KOLME suklaarasiaa "kun oli tarjouksessa".. Hemmetti.
Ja sitten sain ystävältä vielä joululahjaksi (kaiken muun kivan lisäksi) KOLMEA eri suklaata.

Eli siis voin hyvällä omallatunnolla syyttää kaikkia muita paitsi itseäni noista kiloista, eikös niin??!

Mietin, että jos kokeilisin juoksumatolla kävelyä nyt vuodenvaihteen jälkeen. Oikea polvi on ollut nyt hiljaa jonkin aikaa, mutta vasen polvi ei ollenkaan tykkää nimenomaan epätasaisessa maastossa (metsä) liikkumisesta. Joten jos kokeilisi mitä se sanoo tasaisesta juoksumatosta.
Ja ei, en lintsaa vielä tarkoituksella kävelystä - ajatus oli aloittaa jo tässä eilen tai tänään tuo kokeilu, mutta iskikin flunssa. Ei ole pitkiin aikoihin ollut mitään ja nyt on nenä ihan tukossa ja kurkku karheana. Odotellaan siis vielä.
Ja täytyyhän noi kaikki satatsiljoonaa suklaatakin vielä syödä pois. Ja tortut! En ole niitä syönyt kuin muutaman joulun aikana.  Hirvee duuni vielä edessä! ;)

16.12.2014

Punnitse ja tuhlaa

Löysin sitten viime viikolla uuden hyvin vaarallisen kaupan.
Tiesin kyllä sen olemassaolosta, tai siis että sen niminen kauppa on, mutta sattumalta en ole koskaan sellaisen ohi mennyt siten, että olisin käväissyt sisällä. Mutta siis itselleni uusi kauppana.

Olin hengailemassa yhdessä kauppakeskuksessa ja ajauduin liikkeen lähelle.
Sitten huomasin Punnitse ja Säästä -liikkeen ikkunassa jotain kiinnostavaa ja piipahdin sisälle.. ja pah, olin ihan menetetty tapaus!
Haalin sitä ja tätä ja tuota kaksin käsin :D
Teetä joululahjaksi, aamiaismuroja, pähkinöitä, suolaista, toffeeta, nougaata.. ahh.. kori oli pullollaan tuon reissun jälkeen.

Huomasin kuitenkin sitten maisteltaessa, että eipä nuo kaikki herkut olekaan mulle niin herkkuja. Esim. nougaa ei oikein putoa. Ostin kolmea eri makua, eikä ne oikein maistu miltään. Pitää miettiä josko joku kaveri tykkäisi.
Toffeet oli oikein herkullisia, samoin murot. Suolaiset sekoituksetkin maistui.

Kaiken kaikkiaan siis erittäin vaarallinen kauppa meikäläiselle!
Onneksi yhtään tuollaista ei ole meikäläisen normaalireiteillä, joten ei hirvittävän suurta vaaraa ole.

*
Ekaa kertaa pitkästä aikaa on ihan mukavasti joulufiilis. Vuosikausiin ei ole ollut, ja olenkin jo alistunut siihen, että ei sitä saa.. Kuulemma sen voi saavuttaa jos on naperoita - niiden innon myötä itsellekin tulee.
No meikäläisellä ei ole jälkikasvua, joten se on saatava sitten muualta jos on tullakseen.
Ja tänä vuonna se onneksi hiipi jostain.
En tiedä miksi, kun ei edes sää mitenkään suosi joulufiilistä. Mutta en valita!
Nyt odotan jo innolla joulua ja kaikkia herkkuja. Koska kyllä, ehdottomasti, jouluna herkuttelen.
Vakiotulos on aina se +2 kiloa, joten se tapahtunee tänäkin vuonna. Mutta jos sen sitten saisi taas kurilla pois tammikuussa, vaikka matolle en pääsekään.
Juu, polvet oireilee yhä :( Yllättäen se vasen polvi, joka siis meni ihan itsekseen ilman mitään erityistä tapahtumaa, on useammin kipeä.
Mutta sitten vaan ruokavaliolla joulukilot pois, ei siinä muu auta.
Tässä vaiheessa keskityn kuitenkin vielä etukäteishehkuttelemaan kaikilla herkuilla, mitä joulupöytään tulee :)

9.12.2014

Lunta odotellessa

Jaaha, joulukuu.
Ja jälleen, ei ole tullut käytyä täällä, kun ei jotenkin ole ollut mitään kerrottavaa. Juu tiedän, eihän sitä kukaan muukaan blogeissaan mitään maailmoja syleilevää ja Mielettömän Tärkeää juttua välttämättä kehittele, mutta siltikään ei vaan ole saanut tänne tultua.

Oon mä töitä tässä koko ajan tehnyt ja olen blogejakin naputellut, mutta ne on sellaisia virallisempia, bisnesjuttuja. Tämähän on sellaista kiukuttelua, tajunnanvirtaa Nutellasta ja muusta tärkeästä ;)

Tulispa jo lunta.
Kestän jopa (jonkin vertaa) lumitöitä, kun vaan olisi vähän kirkkaampi ilma. Marraskuussa on oikeasti ollut ihan supermasentavaa.. Hesarikin siitä kirjotti, joten sitten se onkin Virallinen Totuus :)

Mutta huomasinhan tuon itsekin jo - pidän omaa sääpäiväkirjaa huvikseni ja joka päivä voi kirjata samat asiat: pilvet roikkuu nenän korkeudella ja on pimeää..
Mutta kävihän meillä hetken lunta - 22.11 sitä tuli sen verran, että jouduin jopa kolaamaan. Olishan sen ehkä voinut jättää tekemmättä, mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että se loska jäätyy ja piha on sen jälkeen mahdottomassa kunnossa.

Teoria: jos olisin jättänyt kolaamatta, olisi tullut pakkaskelit ja lunta ja piha olisi ollut möykkyinen. Koska kolasin, tuli lämpimät kelit.

Mitä tästä opimme? Kun seuraavan kerran tulee lunta, jätän ne pihaan niin johan saadaan talvikelit!

Harvinainen hetki; näkyy jotain sinistä!

Joululahjat on jo hankittu, en edes osta kuin miehelle ja bestikselle. Onneksi ei ole enää sitä pakollista sukulaislapsilahjarumbaa niin kuin 1980-90 -luvuilla: kaikki sisarukset ja exän sisarukset olivat lisääntyneet ja tietenkin kaikille heidän muruilleen piti hankkia lahjat vaikka emme edes olleet tekemisissä... raivostuttavaa. Plus itsekin oli vähätuloinen, niin se rasitti kukkaroa. Mutta kun yritin ehdottaa, että jos emme ostaisikaan mitään, saatiin sitten raivari takaisin (niin ja kun meillä ei ollut lapsia, heidän ei vastaavasti tarvinnut ostaa meille mitään..). Jep jep. Onneksi tuo aika on ohi, enkä enää edes kyllä tuollaiseen alistuisi. Nyt olekin itsekäs eukko! :)

Mutta mitä olette mieltä - pitääkö kaikkia sukulaisenkumminkaimansiskon lapsia muistaa joululahjalla, vaikka ei oltaisi pahemmin edes tekemisissä??

PS: Osa seuraamistani blogaajista on näköjään tehnyt blogeistaan kutsulistallisia - ja en ole päässyt mukaan kutsuttujen joukkoon :( Joten osan vakiokommentoimistani blogeista jää nyt sitten unholaan, heippa!

25.11.2014

Syssyttelyä

Ei ole oikein tapahtunut mitään, joten en ole edes käynyt täällä. Arki jotenkin vaan menee omalla painollaan.
Kaikkee sitä tulee päivät pitkät tehtyä, mutta samalla tuntuu, että päivät vaan kuluu issekseen..

Kyllä, joskus näkyy se outo ilmiö!
Onneksi marraskuu alkaa olla kohta selätetty.
Olen ennen aina inhonnut juuri tätä kuuta, kun aina töihin lähtiessä ja sieltä palattaessa oli pimeää. Nyt kun tekee töitä kotona ja pääsee näkemään (tosin olematonta) päivänvaloa, se varmaankin auttaa. Ei jotenkin potuta tää marraskuu samalla tavalla kuin aiemmin.

Muistelen joskus vuosituhannen alussa tarvinneeni kirkasvalolamppua. Tai en tiedä tarvitsinko, mutta aloitin silloisessa työpaikassa aamun lukemalla Hesarin sen ääressä.
Kyllähän se suklaa taisi silloinkin kelvata, kuten nytkin kelpaisi.
Onneksi sitä ei ole nyt.

Tai melkein on. Nimittäin sorruin nyt ekaa kertaa koskaan ikinä täällä kotimaassa ostamaan Nutellaa.

Sehän kuului aina ulkomailla työmatkoilla aamiaiseen croissantin kanssa, mutta täällä olen onnistunut olemaan ostamatta sitä.

Käytiin miehen kanssa kaupassa ja hän päätti haluta ostaa jotain ihme marmeladia. Sanoin, että jos mennään sille hyllylle, ostan Nutellaa, eli saan sen hankinnan hänen syykseen. Kun päästiin hyllylle, siellä oli vain jotain Eurishopperin epämääräistä mössöä, joten sanoin, että hyvä, eipä tartte sortua.
Jolloin mies avuliaana ja reippaana löysi sen toisesta kohtaa hyllyä ja ojensi sen tyytyväisenä meikäläiselle. Joten pakkohan se oli sit ostaa... .D
Syön sitä lusikallisen päivässä, jotta ei tulisi ahmittua. Tosin tuo on onneksi aika äkkiällömakeaa, joten hirveen paljon enempä sitä ei voisikaan syödä.

Mietin muuten, että jos teen miehille pikkujoulutorttuja, voisko laittaa yhteen täytteeksi Nutellaa? Onko kukaan kokeillut? Siis ei sen luumun paikalle tähden muotoisena (palaa ehkä?) mutta jos tekis vaikka sellaisen puolikuun muotoisen ja laittaisi sen täytteeksi sinne sisään..

Jouluun on enää kuukausi. Kauhean nopeasti aika menee. Samalla kun se matelee... 


14.11.2014

Pakkosuklaa


Jouduin äskettäin (taas) hirveän hankalan eettisen dilemman eteen: lähi-Cittarista tuli markkinointikirje, jossa oli kuponkeja sitä varten, että sai erilaisia tuoteitta ilmaiseksi/halvalla. Ilmaiseksi oli sekä Fazerin uusi mustikkasuklaa sekä joku saippua.

Ja tietenkin jouduin sitten tiukasti miettimään, että mitä tehdä.
Olen tuota suklaata aiemminkin kaupassa katsonut, mutta en ole ostanut, koska a) olen olettanut, että maku ei välttämättä ole ihan mikään ylimaallisen ihana ja b) maistamista varten firmojen pitäisi muutenkin tehdä tuotteistaan pienempiä versioita, vaikka patukoita, joiden kautta voisi tutustua tuotteeseen.

No, nyt siis piti päättää, että otanko tuotteen, kun ilmaiseksi saan?
Mikä kysymys se sellainen on?? Jos saa SUKLAATA ilmaiseksi, eikös se pidä tietenkin ottaa?

Ja otinhan minä. Kun kerran ilmaiseksi sain.Otin sen saippuankin vaimikälieseolikaan. 

Olin oikeassa siinä, että ei tuo maku nyt meikäläiselle kovin kolahtanut. Siis ei se huonoa ole. Hyvää siinä on se, että se tuo mieleen Fazerin Sinisen (maailman parhaan suklaan), mutta huonohkoa on se, että ei se oikein maistu millekään.
Suutuntumana tuossa on jotain rapeaa (niitä jotain crisps?), mutta blaah.. jälleen tuli fiilis, että tuhlaan vähäisiä herkkuihin varattuja kaloreita "turhaan" tuotteeseen.

Mutta jälleen kerran; kun se kotona on, tietenkin se syödään. Eikä heitetä pois. Eihän suklaata voi heittää pois.
Olen siis tuhonnut tuota yhden rivin 1-2 päivässä ja vieläkin tuota taitaa olla jäljellä yksi rivi. 
Tuo vähän... sellainen .. vähämakuinen.. bland, kuten englanniksi sanotaan.

3.11.2014

Vihdoin se löytyi!

Olen jo varmaan vuosikausia narissut miehelle, että miksi ei ole olemassa "lämpimiä pirtelöitä". Eli kylmistä juomista saa helposti ihana paksuja ja täyteläisiä, mutta esim.kaakaosta ei. Keitot on asia erikseen, mutta nimenomaan jos haluaisi vaikka lämmintä pirtelöä, se ei vaan rakenteellisesti onnistu.

Kunnes!

Törmäsin italialaiseen kaakaoon, jonka luvataan muuttuvan paksuksi keitettäessä. Tuossa
valmiskaakaopakkauksessa on siis yksittäispakattuja pusseja, jotka sekoitetaan maitoon.

Testasin sitä tänään. 

Ohjeessa sanotaan, että maitoa laitetaan 100 ml (!!) ja yksi pussillinen sekoitetaan siihen.

Meikähän reteenä päätti, että eihän 100 ml määrästä tule kuin vihaiseksi! Laitoin siis 2 dl maitoa ja kaksi pussillista.

Eipä tuota kauaa tarvinnut sekoitella, kun ah - se alkoi sakeentua!

Ja sitten siinä sitä oli, kuumaa suklaata, todella täyteläistä ja paksua!

Yritin ottaa siitä pari kuvaa näytille, jotta se paksuus näkyisi - ei kovin korkealaatuisia, mutta ehkä niistä saa selville, mitä tarkoitan. Eli tuo mainoskuva pitää kerrankin paikkansa.

Ja maku?

Makea, supersellainen. Niin täyteläinen, että valehtelematta tuo 2 dl on liikaa! Erinomainen laihduttajalle siis - ei voi nauttia kuin vähän kerrallaan? ;)
 
Mutta ihan ok maku.. tietenkin vähän sellainen teollinen. Mutta siis tuota söin hitaasti lusikoiden kun ei vaan pystynyt syömään kaikkea kerralla. Ja nimenomaan lusikoin - tuo ei ole juotavassa muodossa!

Niin ja en ole yli viikkoon blogannut siksi, että a) ei ole mitään kummempaa tapahtunut ja b) työhommia on ollut enemmän kuin lääkäri määrää. Huvittavaa, että välillä on niin suvantovaihetta, ja sitten äkkiä pitä tehdä kahdeksan asiaa tyyliin "eilen". No, 12 tuntia päivässä koneella on ihan mukavaa ;)

26.10.2014

Kellokiertoa

Tunnustetaan väriä heti alkuun; inhoan yli kaiken kesäaikaa. Olen inhonnut aina. Muistan kun se alkoi vuonna 1981. Silloin sanottiin (luvattiin!), että se on kahden vuoden kokeilu. Joopa joo, hiukan omanlaisensa tapa määritellä kaksi vuotta..

Meikäläiselle tuo keväällä tapahtuva kellojen siirto on aina ollut tuskaista: olen ihan nukkuneen rukous monta päivää. Kyllä se siitä sitten tasantuu, mutta en silti pidä siitä.

Monena vuonna tein siten (jos mahdollista), että otin sille kellojen siirtämistä seuraavalle maanantaille joko vapaapäivän tai menin myöhemmin töihin, jotta sain unirytmiä vähän kuriin. 
Let me sleep!

Siksi tietenkin vastaavasti tämä syksyn siirto on ollut erinomainen asia. Saamme takaisin varastetun tunnin!

Eli tästä tykkään.
Mutta!
Mielenkiintoista kyllä, kroppa ei ole samaa mieltä. Tai kroppa ja mieli.

Olen viime päivät ollut aivan rättipoikki, jotenkin sellainen olo, että voisi nukkua tuhat vuotta.
Muistelen nyt, että sama taisi olla viime vuonnakin.. en muista oliko sitä edellisenäkin.

Ja nyt tajuan hyvin sen, miksi alkaa kilot karttua tähän aikaan vuodesta. Jotenkin herkuttelu tuntuisi todella mukavalta ja loogiselta. Juu en tee sitä, mutta kuulen herkkujen kuiskauksen kaukaa.

Nytkin pitäisi tehdä töitä ihan olan takaa, mutta en vaan jaksa. Kyllä tartun niihin kohta, mutta sitä ennen haukottelen ja surffailen hetken blogosfäärissä.. :D

Niin ja se tekemäni valkosipulikeitto? Onnistui erinomaisesti.  Samettista ja pehmeää, todella herkullista. Aion tuota tehdä toistekin.

19.10.2014

Nuhatuhnuilua

Jo eilen tuntui vähän tukkoisuutta naamassa ja päätä särki. Sama tänään. Ei mitään kunnon nuhaa, mutta sellainen vähän väsynyt ja 10% tukkoisuusolo. Ja jälleen päätä särkee.
Mulla ei nimittäin pahemmin päätä koskaan särje, joten oletan, että liittyy tähän.
Ehkä mä oon saamassa jonkun lavantautiebolasyyhyn. Tai sitten tää sade ja matalapaine aiheuttaa väsymystä. Tosin eilenhän oli ihana upea päivä, joten ei se kyllä siihen voi liittyä.

Kyllä ihminen sitten voi olla laho pää! Eilen illalla mietin tulevia ruokapolitiikkoja ja äkkiä muistin sipulikeiton! Miten voi unohtaa sipulikeiton ruokana??
Tein sitä muutama vuosi sitten usein (ehkä liian usein?) ja sitten se vaan jäi. Se oli silloin karppausaikana hyvä ruoka, ja joskus tein siitä sellaisen sekametelisopan laittamalla sekaan katkarapuja ja kaffir-lime -lehtiä.

Ehkä se muistaminen liittyy syksyyn - keitot sopii tällaisiin sadepäiviin.

Mutta en taida tehdä tavallista sipulikeittoa vaan kokeilen nyt ekaa kertaa tehdä sellaista täyteläistä valkosipulikeittoa, johon tulee perunaa. Karppausaikana se jäi tekemättä tuon perunan takia.
Muistelen Casa Largon valkosipulikeittoa vieläkin kaiholla. Silloin kun ravintola oli vielä Makkaratalossa, keittoa oli haettavissa aina vapaasti. Olisin voinut vetää pelkkää sitä! :)
Nyt sitä ei näytä olevan enää listalla lainkaan.. No, kokeillaan sitten itse.

Pikaisella selailulla en löytänyt vielä mitään hyvää reseptiä. Koska yritän jäljitellä tuota Casa Largon keittoa (josta siis silloin joskus kysyin tarjoilijalta speksejä ja tiedän, että siihen tulee perunaa), pitää reseptin kuulostaa siltä, että lopputulos olisi jotain sinne päin. Hmm.. ehkä tämä?

Jotenkin on täysin laiskurivetämätön olo. Tekis mieli vaan kääriytyä peittoon ja napsauttaa sarjat pyörimään. Ja kun on noin surkea keli, ehkä se on täysin oikeutettua??

16.10.2014

Penteleen polvet

Nyt on pakko kiukutella ja tuulettaa polvista, vaikka nämä valitukset ja reseptibingo piti jättää vähemmälle.

Toissa-aamuna päätin pitkästä aikaa testata taas juoksumaton ja polvien yhteistyön.
Tein normaalin yhden Devious Maids -jakson mittaisen mutkan (tai matkan :) ). Ja siis kävelin, ja pidin trackerilla huolta, että syke pysyi siinä halutussa Zone 2:ssa.

Meni ihan jees, vähän oli tietty raskasta kun pitkästä aikaa tekee jotain, eikä polvet sanoneet mitään.

Mutta.. sen jälkeisen aamiaisen aikana sitten kun nousi ylös/istui alas, tuntui heti polvissa. Eilen sama ja tänään aamulla vielä enemmän. ARGH!
Miten hemmetissä ne nyt voi olla noin paskat noi polvet??

Mietin sitten sitä, että entäs jos ja kun polvet ei sano mitään kävellessä, ja vain tässä nousu/laskujutuissa, niin entäs jos en välitä siitä? Eli kun polvia ei särje pahemmin, muulloin kuin nimenomaan kun nousen/menen istumaan, niin entäs sitte? Voiko ne mennä enempää rikki? (Joo, testaamallahan sekin selviäisi ;) )
Kun siis jos ainoa ongelma on näissä tietyissä hetkissä, ja itse kävelyn aikana ei ole mitään ongelmaa, jos en vaan sitten ota siitä näppylää..?

*
Kuten päätin aiemmin, herkkuleivonnaiset on jätetty nyt pois. Mutta viikonloppuna päätettiin tehdä intialaista ruokaa ja päätin leipoa siihen nyt ne naan-leivät. Hyviä niistä tuli, paistoin ne ulkogrillillä. Ja.. tajusin jälkikäteen, että ne piti paistaa kuivalla pannulla. Meikä iski sinne rekkalastillisen voita :D
Tuli niistä kyllä hyviä, mutta armottoman täyttäviä! Yksi sellainen on todellakin ihan riittävä per syömiskerta.
Ens kerralla vois kokeilla sen paistamisen tekemisen oikein..

Reseptin jäljiltä jäi jälleen tuoretta korianteria ja minttua ja piti sitten keksiä mihin niitä käyttäisi. Ärsyttää, kun noi yrtit ei pysy tuoreena kauaa ja sitten pitää kehittää niille käyttötarkoitusta. Tänään keksin sitten tehdä jonkinlaisen nuudeliruoan, ja käytän noi marinadiin sekä paistovaiheessa.
Aiheeseen täysin liittymätön kuva. Muistatteko nämä ilmat?

Löysin muuten jääkaapista jälleen yhden Dajm Mintun, joka on ollut siellä viikkokausia.. Ja siellä se on edelleen. Kun ei vaan jaksa vetää suklaata. Juu, kuulen jo kauhistuneen äännähdyksenne!
Mutta se johtunee tästä: syön aamiaisen aika myöhään. Päivällä ei ole kovin nälkä, joten saatan nyt tähän vuodenaikaan vetää vaikka pari satsumaa.
Sitten laitetaan illalla ruoka, ja se menee usein aika myöhälle, 18-20 välille. Ja ruoan jälkeen tekee mieli vähän makeaa, ja otan sitä varten muutamia salmiakkeja. Mutta ei siinä vaiheessa enää edes tee mieli, tai mahdu mahaa, suklaata.
Olen vihdoin oppinut sen, että kuulostelen vähän fiilistä. Esim. illalla jos katson jotain lempparisarjaa, tutkailen, että tekeekö mieli ja jaksaako ottaa suklaata. Jos jaksaa, otan. Mutta jos ei, en ota. Aiemmin otin, koska se piti syödä pois. Nyt se kyllä saa vaan odottaa vuoroaan. Kyllähän mä sen jossakin vaiheessa syön pois, ei pelkoa!



9.10.2014

Kakuttomuus kaivaa

Olihan se mukavaa kun oli noita erilaisia herkkuja syötävänä, mutta ehkä parempi, että ne on nyt loppu. Tai no, pakkasessa on niitä cookieseja vielä muutama.

Kyllähän noi herkut heti näkyy vyötäröllä, joten saa nyt hetkeksi jäädä reseptikikkailut herkkujen osalta. Mutta ruokien osalta pitää sitä jatkaa.
Mä oon niiiin kypsyny tekee aina samaa ruokaa, ja jotenkin aivot ei taivu keksimään kivoja uusia ideoita.
Tällä viikolla olen tehnyt joka päivä jotain vähän uutta/uudella tavalla.
Mutta se käy työstä - siis uusien ideoiden etsiminen!
Mies kun on ärsyttävän hankala siinä, että se ei syö montaakaan asiaa, josta saisi helppoa/halpaa ruokaa, joten sitten pitää niiden reunaehtojen sisällä keksiä jotain kivaa.

Yhdeksi viikonlopun ruoaksi keksin kokeilla tätä nyhtökanarullaa.  Pitäisi vielä muutaman päivän ruoka keksiä.. arghh..

Seisonta- ja polvipäivitystä pikkasen!
Jotkut syyspäivät on tällaisia :)
En ole ihan joka päivä tehnyt hommia läppärillä seisten, mutta tälläkin viikolla parina.. ja juuri nyt :) Pystyn hyvin jo seisomaan 3-4 tuntia, mutta sen jälkeen jalat, ja nimenomaan kantapäät sanoo itsensä irti (??!).
Ehkä siihen auttaisi jotkut jalkineet, mutta tuntuu hölmöltä seistä himassa kengät jalassa - eihän tässä mitään amerikkalaisia olla :P

Eilen ja toissapäivänä olin enemmän soffalla röhnöttämässä ja illalla tuntui ihan pikkuisia tuntemuksia siitä, että olisko närästystä. Ei ollut, mutta mietin, että ehkä asennollakin on siinä oma osuutensa.. Se edellinen närästyssessio, se karsee kokemus, oli pakko tulla siitä omenahyve+vanilijakastikkeesta. Kun ne oli syöty, katosi närästys.
Hassua, koska vedin omenaa kyllä joka päivä puusta pari kappaletta eikä mitään tullut... Ehkä se oli se yhdistelmä.

Ja polvi?
Se oikea polvi, se ikuisuusongelma, on viime päivät ollut hyvin hiljaa!
Mietin jo, että jos matolle uskaltautuisi, mutta tänä aamuna tuo vasen polvi taas kipuili. Se on kyllä mystistä: sille ei ole tapahtunut mitään, mutta räks poka petti vaan.
No, jos sekin nyt rauhottuisi, voisi kokeilla mattoa jossakin vaiheessa..

6.10.2014

Lime Pie To Die For

Pitihän se piirakka sitten leipoa lauantaina, kun mies mokoma oli vetänyt kaiken banoffeen yksin.
Hemmetti.
No leipominen oli ihan helppoa, kuten ohjeessa luvattiin, mutta ulkonäkö ei tietenkään ole lainkaan sitä mitä ohjeissa.

Meikäläisestä ei kyllä saa ikinä mitään ruokabloggaria, koska a) maku on tärkein, ei ulkonäkö ja b) ei ole aina sopivia välineitä.
Niin ja c) meillä ei saa hyviä kuvia ruoista. Osittain siksi, että kamera(t) on surkee(t) ja osittain siksi, että valaistus on aina huono kuvaamisen kannalta. Meillä on sellainen hämyinen sisätila yleensä, joten kuvista ei saa kivan kirkkaita.

Koska reseptin mukaan piirakkaan tulee neljä keltuaista, piti keksiä, mitä tehdä jäljelle jääville neljälle valkuaiselle. Meikäläisen sielu kun ei anna missään nimessä perään heittää ruokaa/aineksia pois. Ja kappas, kaikki marenkireseptit näyttää olevan juuri suunniteltu neljälle valkuaiselle!

Kun aloin sitten tehdä marenkia, huomasin, että meillä ei ole sokeria, kun sitä ei oikein käytetä meillä mihinkään. No kaapista löytyi sitten tomusokeria ja päätin, että jos onnistuu, onnístuu. Lisäsin sitten vielä kaakaojauhetta ja vähän vanilliinisokeria.

Ja kun ne oli uunissa 12 tuntia (jätin yöksi ei-päällä-olevaan-uuniin), niistä tuli ihan onnistuneita.
Tosin itse en ole marenki-ihmisiä, joten yhden maistoin periaatteesta, että toimi ja loput saa mies syödä.

Mutta siis tuo piirakka: ulkonäkö ei ole kovin kaksinen. Näyttää siltä kuin olisi lätätty bearnaise-kastiketta piirakkaan :D
Maku kuitenkin on.. ahh.. Ihanan kirpeän limemäinen!

Lauantaina otin yhden palan ilman ohjeeseen kuuluvaa kermavaahtoa, mutta sunnuntain palaa varetn mies vaati sitten tehdä ja lisätä vaahtoa. Ja se kyllä toimii - tasapainottaa hyvin kirpeyttä. Mutta ilmankin kyllä maistuu.

Viikonloppu oli muutenkin sellainen suunniteltu syöminen -sessio. Tai osittain.
Päätin, että joka päivä teen jotain uutta ruokaa.

Perjantaina tein meksikolaista lasagnea (ei ole kuvaa), joka oli hyvää. Tulee paremmaksi tosin jos ei syö heti kun ottaa uunista vaan antaa seistä ja viiletä (ja vetäytyä) jonkin aikaa.

Lauantaina sitten oli thaimaalainen piffiresepti vuorossa, riisipedillä. Tuosta tuli aika kivan näköinen eri värisine elementteineen. Tosin siis en noudattanut reseptiä oikeastaan kuin marinadin osalta kun meidän pikkukaupassa ei ollut kaikkea mitä piti :D

Eilen sunnuntaina piti tekemäni naan-leipää, mutta hemmetti jotenkin en ollut jaksanut ajatella asiaa niin pitkälle, että olisin muistanut, että niiden tekemiseen pitää varata useampi tunti kun taikinan pitää seistä. Joten siinä vaiheessa kun piti alkaa tehdä taikinaa, oli jo niin nälkä, että tehtiin sitten wrappeja.

Jos ens viikonloppuna saisi aikaiseksi testattua naaneja. Niiden kohdalla ajattelin kokeilla vähän kapinallista valmistusmenetelmää ja paistaa ne ulkogrillin pannuosiossa - kun reseptin mukaan ne tehdään (tai siis voidaan tehdä) paistinpannulla. Kun siitä tullee kuitenkin savua ja hajuja ja kärtsistä, voisi siirtää koko paistorumban pihalle. Katotaan nyt.

4.10.2014

Leipomuslauantai

Ei sillä, että välttämättä leipoisin sittenkään tänään. Ehkä vasta huomenna.

Mutta joo, nyt on viime ajat ollut enemmän leipomuksia kuin pariin vuoteen :)
Ensin piti leipoa pakkaseen ruisleipää. Ensin tein sitä juureen tehtyä limppua, sitten jossakin vaiheessa sitä aiemmin mainostamaani valmisruisleipäjauhotuotosta, sitten pitikin taas täydentää ciabatta-varastoja ja makeiden leipomusten osalta tuli toissapäivänä tehtyä banoffeeta. En tehnyt tuon reseptin mukaan, mutta ihan vaan linkiksi jos joku ei tiedä mitä banoffee on.

Niin ja sitten oli ne suklaa cookiet, joita on vielä pakkasessa muutama. En ole niitä nyt muutamaan päivään syönyt, kun on ollut banoffeeta.
Ja ei, ei syömättömyys ole mistään erinomaisesta itsekurista johtuvaa, vaan puhtaasti sitä, että nämä kaikki leivonnaiset on sen verran tujua tavaraa, että yksi annos päivässä riittää - ei vaan yksinkertaisesti jaksa/tee mieli enempää. Onneksi!!!

Tuli kaveri kylään ja tein ruoaksi muhkean maalaissalaatin (rehujen lisäksi ciabatta-paloja krutonkeina) ja jälkkäriksi siis banoffee. Olen tuota tehnyt ehkä parin viime vuoden aikana kolme kertaa, ja tällä kertaa siitä tuli jotenkin erinomaisen erinomaista.
Mieskin sanoi, että parasta mitä ikinä.
Mieitn hetken mistä voisi johtua. Ensin ajattelin, että jos se olisi se, että laittaessani sitä toffeeta keksimassan päälle se toffee sotkeentui siihen keksiin ja jouduin sitten haarukalla tekemään siitä sellaista mössöä - eli siinä ei ollut erilliset hienosti asetellut kerrokset.
Mutta ei se makuun vaikuta, joten mietin, että se voisi johtua siitä, että parilla edellisellä kerralla käytin eri keksejä pohjassa.
Sitten mietin, että olisko se se, että mies palikka osti voimakassuolaista voita edellisellä kerralla kaupasta, ja kun ei muuta ollut, käytin sitä. Tiedä sitten vaikuttiko se.

Virallisestihan tuossa pitäisi kai käyttää jotain digestive-lajiketta, mutta edellisillä kerroilla käytin muistaakseni Dominon jotain mansikkaa tms. Se selvästi tekee siitä liian makeaa. Nyt se oli jotenkin täysin makujen harmoniaa.

Sitten sain eilen impulssin, jota päätin noudattaa: eli aion nyt tehdä ekaa kertaa Key Lime Pie'ta. Hesarissa oli siitä sopivasti juuri juttu ja resepti, ja minun on pitänyt tuota tehdä varmaan kymmenen vuotta jo, enkä ole koskaan saanu aikaiseksi.

Piiras on ollut esillä lukemattomissa jenkkileffoissa ja -sarjoissa, ja olen aina sen nähdessäni miettinyt, että pitää kyllä ehdottomasti tehdä. Mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi.
Enhän siis tiedä, että tykkäänkö tuosta, mutta koska tykkään kirpeästä ja sitruunasta/limestä, oletan, että pakkohan sen on olla hyvää :D

Mutta koska banoffeeta on vielä palanen jäljellä (syön sitä hitaasti pala päivässä) niin saattaa olla, että tuo piirakka toteutuu vasta huomenna.
En lupaa kuvaa siitä valmiina, koska mähän en koskaan koristele noita leipomuksiani mitenkään, joten ne ei välttämättä ole mitenkään silmiä hiveleviä, mutta eipä se ulkonäkö meikäläiselle ole se oleellisin :D
Jos siitä saa siedettävän kuvan, laitan tänne näytille aikaansaannoksen!

27.9.2014

Saako läski pukeutua miten vaan?

Tuli yhtenä iltana mieleen asia, joka siis on mielessä aina silloin tällöin.
Lähinnä silloin, kun näen kuvan tai livenä naisen, jolla on jotain tiukkaa päällä, ja makkarat tursuaa vapaasti esillä.

Tämä on asia, jonka kanssa olen kipuillut jo vuosikausia: Olen(ko?) niin median (?) aivopesemä, että hätkähdän, jos näen naisen, jolla on tiukka toppi, joka myötäilee jokaista muhkeaa muhkuraa?

Muistan jostain syystä kesällä Itiksessä kun vastaan käveli perhe. Kuuma kun oli, naisella oli shortsit ja joku narutoppi. Ja reipas michelinpallura keskivartalolla.
Kyllä katseeni kävi siinä, joskin vaivihkaa. En tosin osaa sanoa, mitä ajattelin. Mutta jotain kyllä, koska muistan hänet vieläkin.

Katsoessani naista samalla läpsäisen itseäni kiukkuisesti henkisesti ja torun tiukasti: "Missä muka on määritelty, että vain langanlaihat anorektikot tai timmit fitness-tyypit ovat ainoat, jotka saavat pitää tiukkoja paitoja?! Lopeta arvostelu!"
Millä oikeudella arvostelen naisen makua tai itsekritiikkiä kun samaan aikaan hurraan sille, että hän uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää itsensä maailmalle sellaisena kuin on?

Jossain se näköjään on määritelty, koska se kiinnittää huomioni kerta toisensa jälkeen. 

Raivostuttaa. Ja on skitsofreeninen olo: samaan aikaan ihmettelen, miten joku voi esitellä makkaroitaan noin häpeämättömästi ja samaan aikaan olen vihainen itselleni siitä, että ihmettelen. Miksi nainen ei saisi pukeutua miten haluaa riippumatta kropan muodosta ja makkaroiden määrästä?
Miksi katseeni osuu aina niihin makkaroihin? Eikö muka muuta nähtävää ole?
(Täsmennys tosin: tämä koskee tuntemattomia: omien makkarallisten ystävien kroppaa en tule katsoneeksi edes vaikka oltaisiin saunassa).  

Telaketjufeministinä ärsyttää suuresti, että nimenomaan nuo makkarat ovat niitä (ainoita?) määreitä, joilla naista mitataan.
Sillä niinhän se menee: ei katseeni yleensä osu kaljamahaiseen mieheen, vaikka millainen möhömaha siellä tiukan t-paidan alla olisikaan. Se on jotenkin "normaalia".. miehellä "saa" olla housujen yläpuolella vaikka millainen kupu (WTF??).

Maailmassa on niiiin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin kilot ja miltä näyttää, ja silti se on asia, johon ajatus hyvin usein karkaa: "Miten tuo kehtaa? Miten tuo uskaltaa näyttää noita? Miksi tuo ei käytä peittävämpää paitaa"?
Mitä väliä sillä on, mitä ihmiset tai siis tässä tapauksessa naiset pukee päälleen??
Ja miksi se silti on se, joka kiinnittää huomioni?

24.9.2014

Blogin anatomiaa

Kun tässä katselee tilastoja luetuista teksteistä, näkee menestyneen (laihdutus)blogin salaisuuden: kirjoita herkuista, suklaasta ja syömisestä :D

Eniten lukuhittejä tulee kirjoitelmista, joissa jollain tavalla käsitellään herkuttelua, herkkuja, "kiellettyjä" syömisiä.. Tylstä kuntoilusuorituskirjoitelmat vastaavasti eivät pahemmin kenenkään kiinnostusta kutkuttele.

Tästä lähin siis kirjoitan vain ja ainoastaan kaikista mahdollisista herkuista!
Not.
Välillä ehkä joo.. mutta pitäähän sitä olla otsikolle uskollinen ja kiukutella vähän kaikesta.

Mutta ruokakirjoitusta hiukan tähän: Kuten aiemmin kirjoitin, harrastan nykyisin lähinnä vain itseleivottuja leipiä.
Eilen illalla päätin sitten tehdä jälleen tuosta ruisleipäaineksesta satsin.
Se on kyllä näppärä keksintö tuo jauhokokonaisuus.
Muuten meni kaikki ihan hyvin, mutta uuniin oli aiemmin päivällä roiskunut jotain rasvaa ja kun avasin uuni luukun laittaakseni pellin sisään, sainkin mielettömän haisevan rasvasavupilven naamalle.. Läpituuletus vaan päälle, mutta ei se kaikkea hajua silti vienyt... iyh..
Ai niin, siitä tulikin mieleen, että uunin voisi pestä tänään.. pyyhin jo eilen pahimmat rasvat pois, mutta eipä siitä haittaakaan liene, että pesee paremmin.
Inhoan muuten uunin pyyhkimistä/pesemistä: muuten siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta meillä kun on siinä yläosassa grillivastus (joka on erinomainen keksintö!), niin sieltä pyyhkiminen on täysin mahdotonta. Siis siten, että sieltä saisi jotain kunnolla pois. Kaikenlaisia suihkautettaviva aineitakin olen kokeillut, mutta sen jälkeinen huuhtelu sitten on taas yhtä hankalaa (suihkutuspullo ollut siinä apuna välillä).

No, ehkä tästä pitäisi nyt raahautua tekemään tuo homma eikä vaan kirjoittaa siitä :)

23.9.2014

Herkkuhetkiä

Juu, tiedän, tai luulen tietäväni, että tämän blogin ideana ei pitäisi olle herkkujen esittely. Mutta tämähän on meikäläisen blogi, ja jos haluan herkuista kirjoittaa, teen niin. Eihän mulla muuten ole mitään kiukuteltavaa sitten herkuttelun jälkeen?!

Eli eilen tein suklaa-cookieseja. Mikä on muuten sopiva käännös cookie-sanalle suomeksi??
"Keksi" tuntuu liian pieneltä/vähäiseltä tuotteelta tuollaiselle mötikälle, "pikkuleipä" -sanasta tulee mieleen 1800-luku ja mamsellit istumassa päiväkahvilla pikkusormea koukistellen.
Pipari - no juu, ei, sillä on jo liian monta muuta merkitystä, ja se viattomin niistä kuvaa täysin muuta leivonnaista.
Ja "leivonnainen" - waaat? Sehän on mikä tahansa paakelsi..

No, joka tapauksessa, sain äkkiä päähänpiston leipoa cookieseja. En tiedä mistä tuo impulssi tuli, mutta sitähän noudatettiin tietenkin.
Kaivoin netin syövereistä hakusanoilla "best chocolate chips cookie recipe" sopivan reseptin, jota en tietenkään täysin noudattanut :D
Nuorempana kun leivoin, olin tunnollinen mittojen kanssa, mutta nykyisin niin kokkauksessa kuin harvemmin tapahtuvassa leivonnassa sävellän jos siltä tuntuu.
Kyseisessa reseptissä kirjoittaja vielä varoitteli, että "tee tarkasti mitaten kaikki". Ja pyh, kunhan vedin sinne päin niin hyvää tuli!

Ja nuo on todella herkullisia. Niiden erinomainen ominaisuus on lisäksi se, että koska ne ovat todella täyteläisiä, noita ei voi syödä kuin yhden päivässä!
Ja eilen kävi vieraitakin, jotka nautiskelivat noista osan, joten eipä kaikki noista tulevat kalorit kerry meikäläisen michelineihin.

21.9.2014

Vuorotyöläisen vaimona

Tai siis vaimokkeena, kun ei naimissa olla. ..
Niin, siis kun tekee itse hommia kotoa käsin, eikä siis liiku ma-pe 8-16 työaikojen mukaan, menee päivät ihan sekaisin. Ja vielä kun puoliskon työvuorot menee miten menee, ei "normiarki" oikein enää päde lainkaan.
Tänään olen tehnyt hommia koneella koko päivän ja ihmetellyt, kun on niin hiljaista täällä bittiavaruudessa. Sitten äkkiä muistan, että nythän on sunnuntai! Kaikkihan tekee tietenkin mitä lie vapaa-ajan juttuja.

Päivien järjestyksellä ei ole mitään merkitystä, eikä tuo meikäläistä kyllä haittaa. Tosin ihmettelen sitten aamulehteä hakiessa, että miksi ei ole mitään postia tullut.. :D

Kun ei ole uskonnollinen itse, niin eihän sillä ole väliä, että on sunnuntai; lepopäivää ei tarvitse pyhittää.Nyt olisi hyvä käydä kaupassa, mutta ainakin ruokavalikoimat ovat suppeammat näin sunnuntaisin. Tai siis tuoretavaroiden osalta.

Tosin kaikki vuorotyötä tekevät ovat varmaan samassa tilanteessa; päivien järjestys on mitä on.
Kaipa se joitakin häiritsee enemmän kuin muita.
 Nettiä surffailessa törmäsin taas aivan käsittämättömän typerään nollatutkimukseen Me Naiset -lehden sivuilla. Siis anteeks vaan: viis siitä, mitä muuten elämässä teen (painonhallinnan suhteen), mutta kun käyt kerran viikossa vaa'alla, pysyt normaalipainossa. Excuse me??? Käsittämätöntä paskaa! Kuka näitä lukee? Ja kuka näitä uskoo?? "Kun tietää joutuvansa kohta vaa'alle, on enemmän varuillaan sen suhteen, mitä laittaa suuhunsa." Annamunkaikkikestää...

19.9.2014

It's Tea Time!

Meikäläinen on hurahtanut yhteen uusvanhaan tuotteeseen.
Olen siis teen juoja - en ole koskaan juonut pahemmin kahvia. Karppiaikana välillä töissä jos päivä venyi pitkälle iltaan, otin isoon kuppiin paljon vaahdotettua maitoa ja kahvia. Koska en juo koskaan kahvia, sain siitä sen kofeiinipiikin, mikä oli tarpeen.
Ja joskus nuorempana sukulaisten luona en jaksanut alkaa selittää teen tarvetta (vielä 1990-luvulla tuntematon käsite maataloissa), joten otin nisun kanssa sitten kiltisti kahvia.

Mutta siis jos olen omissa oloissani ja päätän itse, juon aina teetä.
Enkä yleensä koskaan osta samaa teetä kuin minkä olen juonut loppuun. Ostan siis aina pusseissa irtoteetä, ja valikoimat eivät kuitenkaan ole Suomessa niin huikeat, joten päädyn toki juomaan samaa teetä toistekin.

Kerran muistan jollakin työmatkalla vuosituhannen vaihteessa löytäneeni ihanan teekaupan jostain kaupungista.. en yhtään muista mistä.. oliskohan ollut Brugge..
Muistan, että ostin sieltä sellaisia pieniä metallisia teerasioita, joissa jokaisessa oli erilaista teetä. Ja päädyin sitten himskatti antamaan ne lahjaksi parhaalle ystävälle! Pah.. pitäis päästä tuonne vielä uudelleen.

No, nyt siis halusin täydentää vähän teevarastoja. Sain joululahjaksi (samalta) bestikseltä noita vihreitä teetä, ja niitä onkin vielä jonkin verran jäljellä. Mutta koska otan eri teetä joka aamu, tykkään, että on vaihtelun varaa. 

Hyllyllä silmään sitten osui rakkaani Forest Fruit!
Tuo oli tee, jonka nappasin aina työpalavereissa pussiteenä kuppiin, vaikka olisi mitä muuta tarjolla.  Jotenkin se vaan kolahtaa.
Vaikka onkin Liptonin, jonka tavallinen musta tee pitäisi mielestäni kieltää lailla..

En osta koskaan kotiin pussiteetä, joten on sellainen kutina, että tuossa muodossa tuota ei kaupan hyllyillä ollut aiemmin.
Siis voihan sitä olla ollut siellä jo jonkin aikaa, koska täydennän niin harvoin varastoa, mutta siis ei ole ollut esim. vuosi sitten ainakaan meidän kaupassa.

Vaikka periaatteenani on, että juon joka aamu eri teetä, huomasin, että olen nyt vetänyt vain ja ainoastaan tuota metsämarja teetä jo yli viikon! Se vaan on niin hyvää :D

Niin ja toissapäivänä kävin pitkästä aikaa hiekkatiellä 5 km kävelyn. Polvet eivät sanoneet mitään, paitsi muutama sata metriä ennen kotia pinkaisin muutaman askeleen pyrähdyksen kun yritin napata käteeni putoavan lehden (en ehtinyt) - jos polvi voisi pitää ääntä, voisi sanoa, että oikein ulvahti! Mutta ei se kovin paljon tavallista enempää sitten sattunut sen jälkeen.

Nyt iski pieni flunssan poikanen, joten kävelytestit on toistaiseksi jäissä.


15.9.2014

Veden valhe ja huonohkoa suklaata

Aina ja kaikkialla sanotaan, että vettä pitää ja kannattaa juoda reippaat määrät jos haluaa lauhtua/hallita painoa. Lukemattomissa listoissa on aina mukana vinkki juoda pari lasillista vettä ennen ruokailua, jolloin syö vähemmän.
Paskat.
Ei se noin mene. Siis se veden juonti.

Esimerkki:
1. Olen vaikkapa työpaikkaruokalassa tai buffetissa tms. Otan lautaselle kaiken sen, mitä aion syödä. Lisäksi otan (aina) pari lasillista vettä.
Juon veden ennen ruokaa ja ruoan aikana ja syön lautaselle ottamani annoksen/t.
2. Olen kotona ja teen aamiaista/päivällistä.
Olen aiemmin ottanut esille jääkaapista/pakkasesta/kaapista sen, mitä aion syödä. Valmistan ruoan, juon ehkä ison lasin vettä ennen ruokaa ja sitten syön valmistamani annoksen.

Enhän minä enää syöntivaiheessa jätä ruokaa syömättä! Eli se veden juonti on täysin turhaa siinä yhteydessä! Jos esim. teen kalaa, perunoita ja ison salaatin, syön ne kaikki riippumatta veden määrästä, jota kittaan.

Ja jos olen ravintolassa, en taatusti jätä tilaamaani ja maksamaani ehkä isoakin annosta syömättä herranjestas - jos maksan sen, myös syön kaiken.
Se on kotona opittu tapa - lautanen syödään tyhjäksi.
Tietenkin buffetisas tms otan vain järkevän määrän ruokaa, eli ei jää pois heitettävää. Mutta siis veden juominen tuossa yhteydessä on täysin yhtä tyhjän kanssa!
Ei se muuta syömismäärääni pätkääkään!

*
Kauppakäynnillä tarttui viime viikolla käteen tarjouksessa olevat Cloettan suklaalevyt, minttusuklaa ja suolainenjädevohveli (onpa outo yhdistelmä näin kirjoitettuna!).
Tietenkin, koska jos tarjolle tulee minttusuklaata, se on testattava.

Ja pah.. tuo minttusuklaa oli pettymys!
En tiedä miksi, yritin analysoida sitä, mutta jotenkin se ei vaan ole kovin kaksista. Vastaavasti se suolainen suklaa oli paljon parempaa.

No, mies vetikin sen sitten kokonaan ja minä natustelen tuota minttusuklaata hiljalleen pois, pala-pari päivässä. Koska kun suklaata on kotiin ostettu, pitäähän se pois syödä.. mies ei minttusuklaasta piittaa, joten uhraudun yleisen edun nimissä ja tuhoan tuota hiljalleen.



11.9.2014

Selkäseisontaa

Vaikka liikkeellelähtö oli hiukan takkuista, sain kuin sainkin hommat alkuun. Viime perjantaina päätin aloittaa uuden tavan tehdä töitä: sen sijaan että röhnötän soffalla läppäri sylissä (kuten nyt tätä naputellessa), tekisin töitä koneella seisten.
Entinen työkaveri teki hommia seisten jo muutaman vuoden toimistolla, meikäläisen maatessa tai lojutessa toimistotuolilla. Hän koki sen erinomaiseksi työskentelyasennoksi.
Nyt päätin kokeilla, että miten homma pelittäisi itsellä kotona.

Onneksi keittiön saareketaso on juuri sopivalla korkeudella, joten ei tarvinnut tehdä mitään erityisjärjestelyjä. Tosin miehen mielestä en seiso kuten kuvassa (vasemmalla), selkä suorana, vaan nojaudun eteenpäin. Itse en ole samaa mieltä, mutta pitäisi ehkä saada mies nappaamaan kuva kun olen uppoutunut hommiin, niin näkisi missä asennossa sitä oikein ollaan.
Perjantaina siis kokeilin ekaa kertaa, ja kaksi tuntia oli se aika, jonka jaksoi seistä. Sen jälkeen selkä alkoi huutaa hoosiannaa oikein kunnolla
Jälleen mies muka tietävänä sanoi, että sehän johtuu tietenkin siitä, että ei mulla ole olemassa mitään selkälihaksia, jotka ymmärtäisi, että nyt tehdään hommia seisten.
Näin varmaan onkin :D

Alkuviikonkin kaksi tuntia tuntui soppelilta, eilen aika venyi jo 2,5 tuntiin.
Mietin, että eihän tuosta haittaakaan ole, kun kaikissa medioissa toitotetaan koko ajan, että istuminen vie ennenaikaiseen hautaan..

Ainoa ongelma on, että ennen kuin pääsee hommiin, pitää taso raivata kaikesta päivän ja illan aikana siihen kertyneestä sälästä. Johdolle löytyy pistoke lähteltä, mutta se on silti sen verran tiukalla, että pitää vähän katsoa, miten lähtee liikkeelle, ettei vedä läppäriä johdon mukana alas.

Mutta - näinkin vähäisen kokemuksen jälkeen sanoisin, että kannattaa kokeilla!

9.9.2014

Toinen maksamaton mainostus!

Jälleen voisi mainostaa yhtä hyvää tuotetta, eli Myllärin Ruisleipäainesta. Se on jauhoseos, jossa on kaikki valmiina; lisätään vain vesi ja ootellaan ja väännellään ja käännellään ja a vot, on ihanaa tuoretta leipää tarjolla!

En ole enää noin vuoteen ostanut pahemmin leipää kaupasta, muutaman patongin olen saattanut joskus ostaa.
Leivon nykyisin itse aina leivät - ruisleipää sekä ciabattaa.
Molemmat teen pääsääntöisesti alusta asti itse.

Ruisleipää aloin tehdä Kotikokki-ohjeen mukaan, enkä ole nähnyt syytä kokeilla muuta reseptiä.
Juurenkin tein itse - muutamaan kertaan :D Tämä siksi, että ensimmäisen juuren laitoin pakkaseen, jossa se olla öllötti ihan kiltisti, kunnes kerran mies napsasi sähköpistokkeen arkkupakastimesta irti eikä muistanut laittaa sitä pariin päivään takaisin :O.
No, kun seuraavan kerran tein taas ruisleipää, en muistanut asiaa ollenkaan, ja ihmettelin vaan, kun leipä jäi raa'aksi sisältä. Jäihän se, kun juuri oli kuollut!

Tuo on taatusti terveellistä leipää ja tiedän, että siinä ei ole mitään lisäaineita: siihen tulee vain jauhoja, vettä ja suolaa.
Ja ei se itse asiassa ole edes hankalaa tehdä, eniten aikaa menee vain odotteluun. Itse työstövaiheet ovat nopeat.

Ciabatta onkin sitten asia erikseen; sekin vaatii aika paljon odottelua, mutta myös kääntelyä ja vääntelyä. Ja sen kohdalla olen oppinut, ettei kannata noudattaa paistoaikaa tai -lämpöä. Kun teen sen kuumemmassa, saan päälle ihanan vähän kärtsähtäneen kuoren ja pehmeän, ilmavan sisuksen.

Ohjeen löysin ihan googlettamalla, ja tämä  on toiminut hyvin, kunhan en siis välitä paistojutuista. Mutta tämäkin johtunee erilaisista uuneista.. jos olisi uusi kiertoilmauuni, homma menisi ehkä ihan eri tavalla..

Kaupassa törmäsin jokin aika sitten tuohon Ruisleipäainekseen, ja päätin kokeilla sitä.
Vaikka siis itse tehty limppu on e-r-i-n-o-m-a-i-s-t-a, on hauska välillä kokeilla jotain muutakin.
Tuossa on siis hiivaa, mitä ei juureen tehdyssä limpussa tokikaan ole.
Mutta tuosta tulee ihanan mehevää ja herkullista leipää!
Syötin äskettäin kaverille tuota, ja hän ihastui siihen suuresti ja päätti mennä kotimatkalla hakemaan paketillisen jauhoja ja testata leiväntekoa itse. 
Tämä on ehkä hyvä ratkaisu niille, jotka eivät jaksa odotella leivän valmistumista noin vuorokautta.

Teen tuosta aina yhden pellillisen ja pakastan palaset tuoreeltaan - silloin voin ottaa tarpeen mukaan yksittäisiä leipiä pakkasesta ja sulatuksen jälkeen ne maistuvat aivan kuin vastaleivotulta!
Ainoa ongelma tuossa on, että tuo on todella hyvää, joten tekee mieli vetää uunikuumaa leipää vähän enemmänkin ja sitten onkin niiiiin täysi olo..

4.9.2014

Tuumasta toimeen

Miniloma Ystävän mökillä oli monin eri tavoin erittäin mukava ja tarpeellinen. Kaiken herkuttelun ja maailmanjärjestykseenpanemisen ohella kerroin, että on jotenkin ollut täysin saamaton yhden työkuvion kanssa.
Ei siis maksavan asiakaan kanssa - ne hommat hoidan aina valmiiksi puoli minuuttia sopimisen jälkeen.
Vaan sellaisen uuden kehittelyn, ideoinnin, miettimisen, pähkäilyn osalta.

Asiassa edistyttiin jo keväällä ennen kesän alkua, ja silloin koin jotenkin, että asia pitää jättää mietintämyssyyn.
Sitten oli tietenkin kesä, jolloin ei tuollaisia juttuja mitenkään voi tehdä.
Sitten oli elokuu, joka jotenkin vaan karkasi käsistä enkä saanut mitään tehtyä.

Nyt Ystävä sitten vaan sanoi, että "kyllä sä jossakin vaiheessa saat sen impulssin" - ja tajusin, että ehkä nyt sit sain sen.
Päätös oli, että maanantaina aloitan.
No, se päivä meni häslätessä kaikkea muuta. No tiistaina! No se meni yhden kaverin parisuhdehuolia ruotiessa monta tuntia. Keskiviikko? Ehei, tuli kutsu käymään kaverin mökillä - sellainen kiva päivävierailu.

Nyt on torstai ja nyt istun koneella ja tarkoitus on aloittaa se Syvällisempi Suunnittelu. Tai siis näköjään en, kun olenkin blogimaailmassa :D
Mut seuraavaksi kyllä heti!

Hassua sinällään, että asia ei ole mitenkään ikävä, vaan ennemminkin kiva, haasteellinen, saa kiusata aivoja ja miettiä uusia asioita. Mutta ehkä tässä on vaan se sama kuin esim. likkunnan aloittamisessa tai siinä kuuluisassa laihdutuskuurin aloituksessa: liikkeelle lähteminen on se vaikein hetki.

2.9.2014

Stop sairaskertomuksille

Tajusin juuri, että tämä blogi on nykyään pelkkää narinaa ja nillitystä terveysasioista - tai siis niiden puutteista.
Kuka sellaista jaksaa lukea?? Ei kukaan!
Seuraavaksi tässä voisi alkaa pelata reseptibingoa!

Eikä siitä nillityksestä ole mitään hyötyä, ja eikös juuri sunnuntaisessa Hesarissakin ollut juttu siitä, että negatiivisuus työpaikalla myrkyttää helposti koko ilmapiirin. Tai siis että nimenomaan valittaminen tarttuu helposti laajempaan ryhmään.
Tänään paistoi aurinko!!

Joten päätin lopettaa valittamisen.. hetkeksi :)
Polvi on mikä on, mihin se siitä valittamisella muuttuu.

Mutta mitäs sitten tänne naputtelisi??
Syömisten luetteleminen on tylsää, eikä niissä nyt niin hirveesti ole mitään ihmeellistä.

Reissussa syötiin hyvin ja herkuteltiinkin siinä miesten mollaamisen lomassa, ja nyt taas normaaliarkea ja normaalisyömisiä.
Mies tietenkin loisti taas älyllään ja toi kaupasta sitten kaksi (!) Maraboun levyä - Dajm ja Minttu. "Kun oli tarjouksessa kaksi yhden hinnalla".
Ei se ole näköjään kuunnellut lainkaan kun olen sanonut, että älä nyt tuo.
Miehen muisti on näköjään paitsi valikoiva, myös hyvin lyhytkestoinen..

No, onneksi osaan syödä tuota maltillisesti, rivin tai max kaksi päivässä.
Toki kun liikunta on nyt aika minimissä, nuo(kin) kalorit voisi jättää pois. Mutta ehei, jos taloon on tuotu suklaata, meikälikkahan syö sen!

29.8.2014

Analyysista apua

Nyt täällä mukavalla minilomalla tutkiskelin eilen illalla tuntemuksia tuon närästyksen suhteen.
Syötiin hyvin myöhään illallinen, kun oltiin perillä mökillä vasta iltapäivällä ja siinä oli sitten kaikkea puuhastelua.
Ihan vähän tuntui illalla tuntemuksia, mutta siis todella vähän.
Nyt tosin juuri tässä näpytellessä (ja jälleen epäergonomisesti sohvalla röhnöttäessä) tuntuu vähän jotain tuossa rintakehässä.

Hetken jo ajattelin, että josko se närästys olisi tullut lakuista, joita mies osti itselleen, ja joita nappasin muutamia. Tosin en tainnut ottaa niitä joka päivä, joten sekin teoria lienee poissa laskuista.

Ehkä siihen ei vaan löydy nyt selkeää syytä..?

*
Tämä miniloma on mukava katkos arjesta, joka ei kovin raskas ole kuitenkaan viime aikoina ollut.
Mutta on mukavaa silti vaihtaa maisemia ja ystävän kanssa vaan käyttää aikaa höpöttelyyn, syömiseen, saunomiseen ja takkatulen väsäämiseen.
Miehet ollaan jo muutamaan otteeseen ruodittu ja julkkisten tekemiset ja tekemättä jättämiset analysoitu (näin toissayönä unta, että Kim Kardashian (??) puhui äitinsä kanssa puhelimessa siitä, että minulle pitää ostaa jokin kiva lahja, koska olen ollut hänelle niin suureksi avuksi) :D
Meikä nippa nappa tietää kuka tuo neitokainen on, mutta uniin se näköjään löytää tiensä :D


27.8.2014

Nyt närästää!

Siis moni asia maailmassa närästää, mutta tällä kertaa siis myös ihan oikeasti närästää.

Kolme viimeistä iltaa on ollut samanlaisia - illalla alkaa tuntua närästystä rinnassa.
Olen yrittänyt miettiä, mistä ihmeestä se johtuu.
Viime syksynäkin närästi, sen muistan, mutta olen suhteellisen varma, että se johtui siitä, että keskityin lihomiseen.
Nythän en ole suoranaisesti laihtunut, mutta en lihonutkaan. 
Mutta ei närästys oikein voi olla vuodenaikaan sidottuakaan.. (??)

Nyt olen eritellyt päiviä ja olen syönyt eri aamiaisia ja eri päivällisiä - niissä ei siis mitään yhteistä tekijää närästyksen osalta.
Olen syönyt itse tehtyä leipää (syön nykyään lähes 99% vain itse leipomaani leipää, joko ruisleipää tai ciabattaa), mutta en joka päivä.
Grilliruokaakaan ei osu kuin kai yhdelle päivälle - eilen esim. vedin illalliseksi lihakeiton.

Mietin voisko se johtua siitä, että olen väärässä asennossa??
Eli teen hommia hyvin hyvin epäergonomisesti sohvalla röhnöttäen läppäri sylissä. Ja illat samassa kohdassa samassa asennossa tuijottelen sarjoja.
Tosin olen tässä asennossa ollut kevään ja kesänkin.. (jos päivän sää oli huono), joten ei se ehkä siihen liity.
Mutta mihin se liittyy??
Nyt pitää muistaa ottaa reissuun mukaan sopivia lääkkeitä tuota varten.


25.8.2014

Vaahdotaas vähän

Tai vähän enemmäkin.
Ja kun olette lukeneet jutun loppuun, olette samaa mieltä: täysin perseestä koko homma!!

Viime viikolla kävin asioilla. Jätin auton parkkiin ja kävin kävelemällä muutamassa eri paikassa. Yksi paikoista oli posti, jonne kävelin ehkä noin 200 metrin matkan. Posti sijaitsee mäen päällä ja sinne siis johtaa sellainen loiva, mutta piiitkä ylämäki. Yllättävän petollinen siinä mielessä, että se tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan ja sykekin nousee. Olisi ehkä hyvä lämmittelymatka tarvittaessa.
No, ei siinä mitään, kävin postissa ja sitten muita asioita ja kotiin.

Ja sitten ilmaisi polvi olemassaolonsa: sitä alkoi särkeä aivan armottomasti, enemmän kuin koskaan kevään jälkeen.
Ja siis siitä, että kävelin normaalisti yhden hemmetin loivahkon ylämäen.
Aivan uskomatonta!
Polvi on siitä asti ollut koko ajan todella kipeä, sellainen kuuma kipu, joka siis ei vain tunnu noustessa/istuessa, vaan koko ajan!

Haistakoon joku jossakin korkealla paikalla oleva pitkän paskan.

Eli ei juoksumattoa, ei kävelyjä hiekkatiellä.

Nyt siis otan vain iisisti ja odottelen, että milloin tämä helpottaisi. Siis selvennyksenä ehkä sen verran, että ei tämä kipu ole mikään hirveän kova, en ota siihen mitään lääkettä, ei se niin paha ole, mutta siis jatkuva, ja kovempi kuin ennen. Ja vitutuskäyrä tietenkin on tapissaan.

Toisaalta, nyt oikeesti en voi liikkua, erinomainen tekosyy! Hah.

Mietin eilen, että ehkä mun juoksuharrastus on jonkin hölkkäjumalan kiroama: joka kerta, kun olen sen aloittanut, jotain on tapahtunut. Joka hemmetin kerta.
Hmm.. ehkä mua ei vaan ole tarkoitettu liikkumaan?? :D


On a positive note: tuli taas mukava ylläriminiloma kaverin mökille loppuviiikoksi. Siellä(kään) ei tartte sitten harrastaa liikuntaa, voi kokeilla josko järvessä voi vielä uida ja maata soffalla, mässyttää jotain herkkua sekä jälleen haukkua miehiä (sen tarvehan ei lopu koskaan).

17.8.2014

Katoavainen kunto

Miten sitä voikin olla niin huvittavan idiootti, että olettaa saavutetun hyvän (tai no okei, siedettävän) kunnon säilyvän??

Että se olla nököttää hyllyllä sykemittarin vieressä odottamassa, että se napataan käyttöön ja se on tietenkin siinä kunnossa, mihin sen edellisellä kerralla (viikkoja sitten!) jätti?

Hah.

Kävin eilen hiekkatiellä kävelyllä, ja kyllä sen kadonneen kunnon metsästys on nyt tosiasia. Ei sitä enää ole ollenkaan.
Sykkeet huiteli heti ties missä, vaikka vain kävelin.
No, alkumatkan aikana päälle rysähti rankka sadekuuro ja hetken mietin, mitä teen. Ensin mietin käännynkö takaisin, sitten päätin, että hölkkään yhden pätkän jos sen päätteeksi sitten lähtisin takaisinpäin.
Sade virkisti kuitenkin niin mukavasti, että päätin tehdä tavallisen 4 km kävelyn.
Mutta mutta.
Sateesta viis, polvet perhana petti!
Molemmat!
Heti alettuani hölkätä tuntui molemmissa polvissa edessä heti. Vedin sitten vain parin sadan metrin pätkän enkä kiusannut enempää.
Sen jälkeen oikea polvi (siis se ikuisuusmurheenkryyni) on tuntunut samalta kuin tähän asti; se kipu siis tuntuu toisella reunalla.

Matolla kävellessä polvet eivät ole sanoneet mitään, eikä ne eilenkään kävelyyn reagoineet.
En ymmärrä miksi juuri tuo hölkkä oli se, mikä ärsytti niitä, ja siis heti saman tien.
Eihän mulla ole samaa (isompaa) painoa kuin vuoden alussa, joten ei se siitäkään voi olla.
Todella ärsyttävää!!

Mut joo, on siis ihan turha luulla, että monen viikon lusmuilun jälkeen voisi olla vanhasta kunnosta mitään jäljellä. Se on män! Bye bye, hasta la vista.

Mietin pitäiskö se juoksukoulu alkaa taas alusta, mutta noi sykkeet on yhä ongelma; nehän oli juoksukoulun aikana ihan tapissaan.

Eli, kävelyä, kävelyä, kävelyä.
Ehkä vois ne sauvat kaivaa jostain joskus mukaan, tosin nekin nostanee heti sykkeet 'liian' ylös.

Jopa menee vaikeaksi ämmän elämä!  :-D

14.8.2014

En ole se henkilö

Haluaisin olla. Olisihan se hienoa. Ajatella, jos olisinkin sellainen. Mutta en ole.

Tämä ajatusketju lähti liikkeelle muutama päivä sitten kun nousin portaita. Mieleen jostain putkahti äkkiä vaan kuva portaat leiskauttamalla loikkaavsta urheilullisesta henkilöstä, joka tekisi porrastreenejä joka toinen päivä ja joka toinen päivä vetäisi juoksupunttizumbanyrkkeilytreenit timmissä topissa ja hiukset ponnarilla heiluen, lopettaen treenit herkulliseen palauttavaan juomaan auringonpaisteessa.

Ai miten hienoa jos olisin se henkilö. Olisin reipas, urheilullinen, timmi (tietenkin), nuori (jep), pitkätukkainen (mistä se tuli??) ja joka aamun urheilutreeneillä aloittava tehopakkaus.

Hetkeksi tuli jopa hiukan haikea, surullinenkin olo. Koska tunnen itseni, eikä minusta tule tuota ikinä. Olen siihen vaan liian laiska. Olen sentään rehellinen siinä, että en edes aio yrittää, mutta olisihan se hienoa sittenkin, jos olisin itseäni parempi! :)

 Viime viikot on menneet aikamoisen Laiskotus Maximuxen parissa. Siis liikunnan osalta. Monena aamuna on käväissyt mielessä, josko jotain tekisi, mutta reippaana tyttönä olen heti tukahduttanut moiset kapinalliset aatteet.
Eilen sitten jostain sain kipinän ja laahustin matolle. Oli hidasta menoa ja sykkeet huiteli heti jossakin übersfääreissä. Tänään kokeilin uudelleen ja piirun verran paremmin sykkeet pysy hanskassa.Mutta tämä tarkoittanee sitä, että ollaan jälleen ihan alkutekijöissään liikunnan suhteen.
Polvikaan ei ole mitään muutosta parempaan kokenut, mutta jos nyt ollaan joka tapauksessa ihan perustasolla kaikessa, ehkä se ei ota nokkiinsa jälleen aloitettavasta (toivottavasti!) liikunnasta.

7.8.2014

Lettukestejä ja vesimelonin voimaa

Nyt kesällä on ollut mukava vetäistä illalla herkkuhimoihin vesimelonia. Ainoa huono puoli on, että sehän kun on melkein pelkkää vettä, niin sitten on vaarana se, että pitää juosta yöllä vessassa :-/

Huomasin tässä kesän aikana, että jos pysyin normaalissa ruokavaliossani ja olin onnistunut estämään miehen ostamasta kaikenlaisia herkkuja, paino lähti heti putoamaan kun iltaherkkuna todellakin oli vain tuo meloni.
Vuoden ympäri noita ei kyllä taida saada, tai ei ehkä kovin hyviä versioita. Mikäköhän muu hedelmä olisi yhtä hyvä..? Appelsiini? Hmm.. Omena? Tylsä.. Kiwi? Niitä pitäisi kai vetää paljon, eikä nekään ole hyviä vuoden ympäri..

Jalka parani sitten onneksi yllättävän nopeasti, mutta mitään kävelyllä käyntejä en ole tehnyt. Polvi  muuten on yllättävän kiukkuinen välillä, se ei ole muuttunut yhtään mihinkään kohta puoleen vuoteen.. Yhetnä aamuna vedin taas Wii:llä nyrkkeilysession. Kunhan tästä nää helteet hellittää, saisin ehkä raahauduttua tuonne hiekkatielle taas.

*
Tuli mukavasti ex-tempore-reissu jälleen ystävän mökille. Mukavaa katkosta arkeen! Ja kun kesäkuussa ilmat eivät yhtään suosineet, nyt vahinko on otettu takaisin ja joka päivä ollaan saatu nauttia helteistä. Uimassa pitää piipahtaa 10 minuutin välein ja vesi ihanaa, kuin linnunmaitoa <3

Käytiin kaupassa ennen mökille menoa ja ajatuksena oli ostaa (tietysti) kauheesti kaikkia herkkuja. No, mukaan tuli yksi pussi Hopeatoffeeta (lapsuuden muistojen verestämiseen tietenkin!) ja kaksi erilaista sellaista "rulla"suklaata - minttusuklaa (tietenkin!) ja Fazerin Sininen. Ja siis siinä kaikki kahdelle herkkuperseelle useaksi päiväksi.
Mutta kun ei vaan tehnyt muuta mieli!

Tänään tosin päätettiin sitten pitää lettukestit - päivällisen sijaan! Pohdittiin sitä, että lapsenahan sitä aina toivoi, että voisi syödä herkkuja tyhmien päivällisten sijaan, ja nyt, tässä iässä, jos ei voi syödä mitä haluaa milloin haluaa, huonosti on asiat.
Joten me sitten söimme grilli-illallisen sijaan ihania lettuja. :-D
Täytyyhän aikuisena olemisessa olla jotain etuja!


1.8.2014

Jalkapuolisuus - vielä parempi tekosyy!

Ja niin kävi sitten, että ei tartte muutamaan päivään käydä mitään tekemässä tämän jalan kanssa.

Kävin eilen illalla hakemassa vähän vadelmia tuijotellen taivaalle josko se luvattu hirmuinen myrsky tulisi meille päin. (Ei tullut koskaan).
Tuo vatukko on sellaisella hakkuuaukiolla (paras paikka!) ja olen siellä jo useammin käynyt. 
Nyt sitten kävin vakiokohdat läpi ja sitten vedin ryteikön läpi kohtaan, jossa näkyi isoja ihania kypsiä vattuja. (Tänä vuonna tuo kuivuus on nyt ehdinyt viedä osan marjasaaliista kun marjat kuivui pensaissa..).
Katson kyllä, minne jalkani tuolla laitan, koska tuo on todellinen ryteikkö, mutta tällä kertaa sitten  maasto pettikin ja jalka solahti johonkin pieneen, mutta syvään "rotkoon".
Ah että tuntui hyvälle!
Piti hetki vetää henkeä, kaapia matkaan ne hemmetin marjat, joiden takia tuonne menin ja linkuttaa takaisin kotiin. Onneksi tuolta ei ollut pitkä matka.


Nyt sitten katotaan miten kauan tuon kanssa menee ja milloin voi alkaa liikkua taas.
Ei tuossa mitään vakavampaa tapahtunut, kunnon ruhje tuli ihon alle, ja turposi sellainen nätti iso muhkura säären reunalle.
Eilen illalla oli tosi kipeä, nyt ei kovinkaan, eikä edes haittaa pahemmin kävelyä. Buranaa otin eilen, tälle päivälle ei ole edes ollut tarvis.

Mutta nyt uskottelen tietenkin itselleni ja teille, että juuri tänä aamunahan olisin käynyt hiekkatiellä kävelylenkin, kun on niin mukavan "viileä" ilma (+23). Ja olisinkin ehkä oikeesti saattanut käydäkin!
Ihan oikeesti!

Voihan olla, että tuo on jo huomenna kunnossa <sanoo optimisti>.

30.7.2014

Helle, mikä ihana tekosyy!

Kokeillaanpa nyt kerrankin blogaamista kännykän kautta.
Yleensä naputtelen tekstit läppärillä, mutta eihän hellepäivänä voi konetta avata, kun pitää maata riippukeinutuolissa ja lukea lehtiä ja kirjoja!

Niin, helteet. En valita, en todellakaan. On tämä niin harvinaisen ihanaa herkkua.
Ja mikä parasta, helteistä saa erinomaisen syyn olla harrastamatta liikuntaa!
Kun sisä- ja ulkolämpötilat alkaa olla lähes sama, se on tietenkin täysin validi syy olla tekemättä mitään. Eikö niin??

Toisaalta, jotain epämääräistä on tullut tehtyä. Saatiin kaverilta lähes iskemätön Wii, jota olen kokeillut.
Wii Fitin alla näyttää olevan vaikka ja mitä, mutta en ole niitä tarkemmin tutkinut.
Yhtenä aamuna vedin Sport -ohjelmasta nyrkkeilysession ja puh ja pah, se oli rankkaa,  vaikka huidonkin vain ilmaa kaksin käsin  :-D
Tein sitä sellaiset 17 minuuttia, ja tässä kuumuudessa se riitti oikein hyvin.
Laitoin sykemittarin päälle, ja näki, että sykkeet oli vähän kaikkea kaikille -periaatteella.

Koska hartiat on aina jumissa ja muulloin kun helteellä istun aina sohvalla käsittämättömän surkeassa asennossa, tuo nyrkkeily voisi olla oikein hyvä treeni rentouttamaan hartioita.
Testattiin miehen kanssa jotain muitakin ihme sport-pelejä, joiden tuloksena onkin nyt sit yläselkä ja hartiat ollu kipeenä monta päivää :-D Liikunta on todellakin epäterveellistä!

Nyt kun on saanut haettua vattuja ja mustikoita naposteltavaksi, huomasin juuri, että se minttu-Dajm on yhä jääkaapissa koskemattomana.. :-)

Ja, vaikka tää blogaaminen onnistui kännykällä ihan ok, taidan jatkossa tehä tän läppärillä.. Tähän väliin ehti tulla puhelukin, jonka luulin katkaisseeni kun näyttö teki omiaan..

20.7.2014

Raihinaisen raahustelua

On se kumma, miten hetkessä kaikki hankittu kunto katoaa.
Kävin siis jo jokin aika sitten nuo pari lenkkiä, joista polvi äityi pottuilemaan.
Nyt kävin sitten toissapäivänä kävelylenkin hiekkatiellä.
Ja huh - olipa tuskaista!
Siis sykkeet alkoi heti nousta Zone 3:een (se no-no-zone), vaikka vain kävelin. Nyt piti pitkin lenkkiä toppuutella vauhtia, ettei nousisi liikaa.
Olin siis aivan rapakuntoinen raahustaja jälleen! Käsittämätöntä..
Tänään tein sitten juoksumatolla sen vakkari 42-minuuttisen ja jälleen sai olla tarkkana, ettei sykkeet karanneet Saharaan.
Parin viikon liikkumattomuuden takia nekö on nyt sit kadonneet kokonaan??

Polvi ei nyt sanonut näistä kävelyistä mitään uutta - edelleen se tuntuu (vain) istumasta noustessa tai istuttaessa.
Fyssarin mukaan kyse on jänteen pään tulehduksesta tjtn ja siinä ei auta kuin iisisti ottaminen.
Pah.
No, tällä rapakunnolla ei ehkä tartte pahemmin haaveillakaan mistään hölkkälenkeistä.

Niin ja juoksumatolla olin tänä aamuna siksi, että vaikka ulkona on ihana ilma, siellä on liian kuuma meikäläiselle: +25 ulkona saa aikaan sen, että happi loppuu kokonaan ja voimat katoaa. Joudun siis pähkäilemään sen välillä, että ulkoilmassa on kiva kävellä, mutta happi loppuu ja sen, että sisällä on tylsää, mutta yllättävän viileää.
Helteet kelpaa kyllä meikäläiselle auringonottoon, mutta ei lenkkien ajaksi!
Tuossa edellisessä postauksessani muuten kun puolustelin sitä suklaansyönnin hitautta: löysin eilen jääkaapista sen toisen DajmMintun, jonka ostin siis joskus .. hups, yli kuukausi sitten! Hah. No, säästän sitä johonkin iltaan, jolloin olen tuhonnut mustikat ja vadelmat eikä muuta herkkua löydy.

Nyt onkin ihanaa kun on saanut herkutella tuoreilla marjoilla; yritän käydä joka tai joka toinen ilta hakemassa satsin mustikkaa ja vadelmaa. Suurin osa menee pakkaseen tulevia aamiaisia varten, mutta joka illalle ja aamulle jätän kulhollisen syötävää.
En poimi marjoja veren maku suusssa poimurilla, vaan ihan vanhanvaikaisesti sormilla. Eikä niitä siis tule kerralla kerättyä kuin noin litran verran - mulla on sellainen näppärä olkapäällä kannettava astia, johon mahtuu juuri se litra.

Inhosin ennen marjojen poimintaa, mutta näköjään näin vanhetessa siitä on tullut jonkinlainen meditaatioharrastus - onnistun (joten kuten) jopa sulkemaan pois metsässä vellovan mielettömän hyttys/kärpäs/paarmakakofonian. Toki niitä tapetaan kun ne kiinni käy, mutta muuten en anna  niiden häiritä rauhallista laiduntamistani.

12.7.2014

Laiskurin löpinöitä

Loma, heinäkuu ja aurinko tekee tepposensa: ei sitä jaksa notkua koneella pahemmin tai saati sitten kirjoittaa. Kun ei mitään kummempaa edes kuulu.
Tai no, voihan sitä tehdä vaikka tikusta asiaa, tai jälleen tällä kertaa polvesta..

Mökkireissu tehty, miehet haukuttu ja herkut syöty - mukavaa oli, vaikka kelit eivät todellakaan hemmotelleet.
Reissun jälkeen olen käynyt kahdesti lenkillä. Ekalla kerralla tein 4 km hölkän hiekkatiellä enkä välittänyt, vaikka sykkeet nousi välillä sinne Zone 4:een.
Toinen lenkki oli sitten sellainen, että kävelin muuten ja vedin pelkät ylämäet spurtilla.
Ja siitähän polvi riemastu!
Ei siis itse siitä juoksusta, mutta sen jälkeen.. Polvi on nyt ollut siitä asti kipeä :-(

Juu, se kipu ei estäisi kävelyillä käyntiä, mutta laiskuus estää!
Eilenkin aamulla mieleen tupsahti hetkellinen mielenhäiriöajatus, eli "voisihan sitä käydä pienen mutkan kävelemässä". Tukahdutin moisen anarkistiajatuksen heti alkutekijöihinsä.

Periaatteessa lupa laiskotteluun olisi, kun polvea potee, mutta eipä se kipu kyllä oikeasti noita kävelylenkkejä estäisi.

Olen kuitenkin rasittanut sekä polvea että selkää marjastamisella: kävin poimimassa itsepoimintatilalla mansikoita ja sitten olen jo alkanut ratsata lähimetsää mustikoiden osalta.

Olen edellisen kerran poiminut noita "poimi ite!"-marjoja joskus 1990-luvulla ja jostain syystä sain jälleen ihme ajatuksen, että voisi käydä hakemassa satsin.
Ja onhan se kyllä aika raskasta tällaiselle toimistotyöhön tottuneelle sohvaperunalle! Täytyy ihan hattua nostaa niille, jota tuota jaksaa kesän ajan tehdä!
Yhteensä 8 kg niitä sitten vahingossa tulikin, vaikka ei varattu astia edes tullut täyteen :-D Nyt ei sitten tartte miettiä mitä ottaa partaäijän kanssa aamiaiseksi syksyn ja talven ajan!

Kaupassa sitten käteen osui jälleen uusia herkkuja.
Tiedän, eikös blogin pitäisi sisältää aina terveellisiä valintoja ja hyviä suositeltavia painonhallintaa edistäviä tuotteita?
No ei tämä blogi!

Noista kolmesta tuo Crunchy Corn ei ole mitenkään ihmeellisen ihanaa, kaksi muuta on sellaisia ihania suuhun sulavia, vähän kuin Guld Nougat.
Tuo Dukat ei taida olla uutuus, mutta en ole sitä muistaakseni ennen maistanut.
Miehen mielestä nuo on ällömakeita :-D

Päätinkin, että taidan hyödyntää tuon Crunchy Cornin mansikoiden dippaussuklaana.
Kesääni nimittäin kuuluu aina muutaman kerran mansikkasuklaadippaussessio.
Teen siis niin, että sulatan suklaan ja dippaan mansikat siihen ja laitan jääkaappiin kylmenemään voipaperin päälle (tuleepahan vahingossa ostettua voipaperiakin joskus käytettyä johonkin!). Sitten illalla vaikka jollekin leffalle on hyvä noita nautiskella.
Tosin tuossa suklaata menee helposti aika paljon enemmän kuin vain palastellen syödessä.

Mutta vinkkivitonen: kaikki suklaat lienee oikein hyviä käytettynä mansikoiden dippaukseen, mutta muistan pari vuotta sitten jonkun virolaisen valko-marjasuklaan olleen e r i n o m a i s t a. Sain levyn joltain tuttavalta ja se maistui ällömakealta kun yritti syödä palana. Mutta sitten keksin sulattaa suklaan ja yhdistää mansikoihin. Se oli todella onnistunut valinta: mansikat kumosi valkosuklaan liian makeuden. Ja mukana olleet marjapalat oli jotenkin ihanan rapeita.
Googletin ja ainoa Kalevin valkosuklaa jonka löysin, oli mustikkamaku. Tuo ei näytä tutulta, mutta voihan olla, että se ei ollut Kalev-suklaata. 
Taisi muuten alkaa tämä mansikkasuklaadippaustraditio siitä suklaalevystä..

Suklaansyöntitahtini ei kuitenkaan ole mikään päätä huimaava - nytkin pari päivää ostamisen jälkeen noista on kaikista maistettu 1-2 riviä (huomaattehan puolustelevan äänensävyn?). 

Aamulla vedin kyllä oikein terveellisen ja ihanan aamiaisen: kirsikoita ja mansikoita ja muussattua banaania. Tuo bansku ja mansikat muussattuna oli lapsuuden herkku, jota ei usein muista itse enää tehdä ja syödä.
Ainoa huono puoli tuollaisessa marja-aamiaisessa on, että nyt pitää juosta vessassa koko ajan :-D

29.6.2014

Salaattisalaisuuksia

Tai ehkä ennemmin salaatinkastikesalaisuuksia!

Tunnustan suoraan, olen jäänyt koukkuun jo vuosikausia sitten näihin salaattimaustepussikoihin.
Löysin ne ensimmäisen kerran jo 1990-luvun loppupuolella ihan kotimaisessa kaupassa, mutta sitten ne katosivat vuosikausiksi meidän kaupoista.

Joten meikälikkahan osti niitä sitten aina ulkomailla :-D
Tykkään muutenkin käydä ulkomailla ollessa nimenomaan ruokakaupoissa ja tämä oli halpa ja kevyt tuote tuoda kotiin. Varsinkin kun tein kaikki reissut aina carry-on -laukulla, joka tarkoittaa, että tilaa ei ole pahemmin eikä mikään saa painaa mitään.

Pusseja on ostettu Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Belgiassa ja Kreikassa, ainakin. Kuvassa on jäljellä osa maiden eri pusseista.
Siivoilin tänään keittiön kaappeja ja noita olikin sitten eri paikoissa piilossa vähän enemmänkin.
Mutta ne toimii yhä vähän vanhoinakin. ..

Käytän noita siis pääasiallisesti salaatissa oliiviöljyn kanssa. Joskus, riippuen mausta, sekoitan yhden pussin kermaviiliin. Joskus olen heittänyt pussillisen esim. lihapullataikinaan antamaan vähän makua, tai ripottelen lohkoperunoiden päälle öljyn kera mausteeksi. Suosittelen - toimii siinäkin!

*
Kävin perjantaina noin neljän kilsan hölkkälenkin - jei!
Polvi ei sanonut mitään kummempaa (silloin), tosin eilen se vähän kolotti, mutta ei yhtään enempää kuin muulloinkaan.
Sykkeet ei pysyneet tietenkään siinä Zone 2, ja Zone 3 oli myös kiven takana: heti kun lenkki eteni pidemmälle, sykkeet nousi Zone 4 asti..
Mutta, en välitä nyt tuosta enää. Ei vaan viitti.

Nyt on edessä muutama päivä kaverin mökillä, joten hölkät jää hetkeksi.
Koska mökillähän me ei tietenkään tehdä mitään muuta kuin löhöillään soffalla, grillataan, uidaan ja saunotaan (jos sää sallii), parannetaan maailmaa, haukutaan miehiä ja ehdottomasti syödään hyvin - ja paljon!!

25.6.2014

Sykkeiden sympatiaa

..or lack thereof.

Kuten aiemmin olen sivuhuomautuksena ehkä kiukutellut, tässä juoksuasiassa nimenomaan sykkeeni on se suuri mysteeri.
Koko juoksukoulun ajanhan syke heilui todella korkealla, mutta en siitä välittänyt. Koska jos olisin välittänyt, en olisi voinut koko hommaa edes aloittaa.

Nyt kun polvikin kremppaasi tässä viime ajat, olen siis kävellyt hiekkatiellä yrittäen silloin tällöin hölkätä jotain matkaa.
Ongelma on vain se, että sykkeet lähtee heti nousemaan yli rasvanpolttosykerajan.

Olen asiasta puhunut siis sen PT-kaverin ja fyssarinkin kanssa ja molemmat ovat (tietenkin) sitä mieltä, että pohja on rakennettava maltillisesti ja siten on vaan jaksettava kävellä ja siitä se se homma lähtee.
Mutta kun ei lähde?!
Olen nyt pari kuukautta kohta kävellyt, eikä mitään muutosta sykkeissä ole.
Vaikka hölkkäisin raahustamalla hitaammin kuin kävelen, sykkeet ampaisee heti liikkeelle. Hölkkä on siis kaiken pahan alku ja juuri! Ärsyttävää!

Googlailin tässä vähän näitä sykeasioita ja löysun mielenkiintoisen Syketohtorin sivun:
Siellä sanotaan rasvanpolttosykkeestä näin: "Laajalti levinneen käsityksen mukaan matalan intensiteetin harjoitus on parasta rasvanpolttoa. Todellisuudessa matalan intensiteetin suorituksessa on korkealla kuitenkin vain rasvan suhteellinen osuus kokonaisenergiankulutuksesta. Intensiteetin noustessa absoluuttinen palavan rasvan määrä ei suinkaan laske, mutta koska muiden energianlähteiden osuus kasvaa, pienenee rasvan suhteellinen osuus. Eniten energiaa aikayksikköä kohden kuluu harjoiteltaessa korkealla sykkeellä, mutta matalan intensiteetin etu tulee sitä, että sitä pystyy ylläpitämään pidempään. Painonhallinnan kannalta tällaisen ”rasvanpolttotreenin” hyöty suhteessa kovempaan lenkkiin toteutuu siis vain jos se on tarpeeksi pitkä.

Mietin, että ehkäpä jos en alkaisikaan tästä lähin yrittämään pakolla olemaan tuolla "Zone 2", joka siis on se rasvanpoltto (lue= alhainen) syke, vaan jospa kokeilisin hölkätä ja antaisin sykkeen nousta "Zone 3" asti. Jonne se siis hyppää nyt sillä hetkellä kun vedän lenkkarit jalkaan.. Polvi ei nyt sano juuta eikä jaata - se ei siis tunnu hölkätessä, eikä oireile sen jälkeenkään kotona. Jospa en vaan välitä siitä nyt.

Hiekkatiellä liikkuessa saa kaupan päälle aika huumaavan (kesä)tuoksun!
Niin, se Dajm minttu on nyt maisteltu. Oikein hyvä. Jos itse olisin tuotteen valmistaja, tekisin yhden muutoksen: nyt siis sitä mintun makua on vain siinä kuorrutuksessa. Sen kun nakertaa päältä pois, alla on se vanha tuttu krokantti (?). Mun mielestä hyvä idea olisi tehdä siitä kovasta osuudestakin mintun makuinen.

Huomasin muuten juuri, että ostamani Susu-minttua on vieläkin jäljellä! Sitähän ostin sen kaksi pussia pari kuukautta sitten ja nyt huomasin, että toinen pussi löytyi kaapista, johon laitoin sen jossakin vaiheessa talteen. Taitaa kohta jo härskiintyä, täytynee syödä pois..