Ei, tässä blogissa ei puhuta Kreikan vakuusrahaston pohjattomuudesta, ahneuden loppumattomuudesta talouselämässä tai Gordon Gekoista ("Greed, for lack of a better word, is good").
Tämä on kiukuttelua siitä, että omassa painonhallinnassa maailmankaikkeudelle ei riitä mikään.
Tiedän, että iän myötä aineenvaihdunta hidastuu ja paino nousee helpommin ellei ole todella tarkkana siinä, mitä omin pikku kätösin suuhunsa lappaa. Plus tietenkin sitä riivattua liikuntaa tulee harrastaa.
Mutta! Tajusin eräänä aamuna ottaessani aamiaisleipää pussista, että olen joiden ruokalajien kohdalla puolittanut määrän, jota söin ennen, vielä muutama vuosi sitten!
Esim. ennen (siis ennen karppausta) aamiaiseni oli neljä palaa ruisleipää (eli kaksi paria). Karppauksen alettua aloin joskus ottaa aamiaiseksi vielä ruileipää, mutta huomasin, että vanha määrä oli liikaa ja vähensin leivät puoleen.
Tietenkään kroppani ei mitenkään laske sitä edukseni eikä se tietenkään näy missään.
Voihan asiassa toki olla osansa sillä, että moni muu asia löytää siltkin vielä tiensä suuhuni.. moni sellainen asia, joka ei ole terveellistä tai laihduttavaa.
Mutta kun siis mikään ei riitä! Ei riitä, että jätät jotain pois. Tai vähennät. Vaikka huomattavastikin. Tuntuu siltä, että vanhetessa kaikki (hyvä) on jätettävä pois! Epäreilua!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti