Siis tämä mitä teen.
Sain vaihdettua fat pantsit tavallisiin housuihin, joita olen viimeksi käyttänyt viime syksynä. Tai siis käytin niitä loppusyksystä ja ennen joulua, mutta ne kiristi ja mahamakkarat tursusi.
Nyt housut menevät ihan mukavasti päälle, mutta tokikin mahamakkaroita on vielä vaikka muille jakaa.
Painoa on nyt joulun lukemista lähtenyt 4,5 kg. Ei huonosti ottaen huomioon, että en ole siis kuntoillut enkä näppäimistöllä sormea jumppaamista rankempaa liikuntaa harrastanut.
Niin ja olinhan tuossa välissä flunssassakin, mutta se ei kyllä painoa pudottanut.
Yleensä kipeänä tulee ajatus siitä, että haluan ja ansaitsen hemmottelua. Nyt ajatus kävi mielessä, mutta en totellut sitä. En syönyt mitään sen kummempaa tai enempää kuin terveenäkään.
Muutenkin olen onnistunut olemaan herkuttelematta: olen ollut useissa kokouksissa, joissa on tarjolla sämpylää, upeita leipiä, leivoksia ja muuta herkkua.
En edes ajattele asiaa, en vaan ota niitä.
Siinä apuna lienee se, että minulla ei ole nälkä. Nälässähän sitä kaikki sortumiset tapahtuu. Jostain syystä syömiseni riittävät pitämään nälän loitolla eikä sortumisia ole tapahtunut. Ei sillä, että luulisin mitenkään olöevani "turvassa": yhtenä päivänä söin vähän enemmän hiilihydraatteja sisältäviä tuotteiota, ja seurauksena huomasi heti, että jo saman päivänä, ja erityisesti seuraavana, nälkä oli suurempi ja mieliteot kurkki mielen laitamilla.
Tämä semikarppaus siis toimii meikäläiselle parhaiten.
Kyllähän tämä painon putoamisvauhti varmastikin hidastuu tästä alkuhuumasta. Mutta kunhan suunta olisi edes oikea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti