Sain Ystävänpäivänä Ystävältä lahjaksi ison suklaalevyn. Hän ei tokikaan tiedä, että olen nyt tiukemmalla linjalla, ja eihän sinällään yksi suklaalevy maailmaa kaada, mutta törmäsin pohdinnoissa mielenkiintoiseen ajatuskulkuun: syödäkö koko levy kerralla (tai siis parin päivän kuluessa, en pysty vetämään levyllistä kerralla), eli siis hoitaa ongelma pois päiväjärjestyksestä tai syödäkö tasaiseti vähän joka päivä?
En kyllä osaa sanoa, kumpi olisi parempi, vaikka kuinka muka osaan miettiä terveelliset ja epäterveelliset ruoat sekä kalorit ja rasvat. Tai ehkä en vaan viitsi alkaa miettiä, eli leikin vaan ajatuksella. Kertarysäys vai hiljainen piina?
No, joka tapauksessa levy seisoi monta päivää koskemattomana ja sitten otin siitä pari riviä parin päivän aikana. 3/4 levystä siis vielä syömättä. Asia ratkesi siis itsekseen.
Tosin mies jostain syystä sai kuningasajatuksen ja toi pääsiäismunia kaupasta isomman satsin! Kysyin mitä ihmettä hän ajatteli, kun tietää, että olen nyt tarkkana herkkujen kanssa, ja vastauksena oli, että hän halusi ostaa jotain kivaa.. äh.. Miehet.
Jos kiloasiaa seurataan, niin nyt on ollut sitten se suvantovaihe, eli paino on pysynyt paikallaan. Ruokailujen osalta ollaan harrastettu vähän innovatiivista kokkailua (makumatkoja eri maiden ruokakulttuureihin) ja jotkut annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän epäterveellisiä, joten se selittänee tämän painonpudotuksen pysähtymisen.
Eihän tässä jäniksen selässä olla, mutta moisia herkkuhetkiä ei parane tulla usein. Plus lienee tuolla suklaalevyllä ja niillä miehen raahammilla pääsiäsimunillakin vielä oma vaikutuksensa. Vaikka söisi vain vähän suklaata päivässä, on se silti niitä "ylimääräisiä" turhia kaloreita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti