Muutaman viikon takaisessa Anna-lehdessä oli ihan mielenkiintonen artikkeli siitä, miten lihavat on melkein kuin nykyajan lepratautiset (meikäläisen määritelmä, ei kirjoittajan). Asia on ollut ennenkin esillä, kun jutussa haastateltu kirjailija on kirjoittanut asiasta kirjan.
Artikkelissa ei siis sinänsä ollut mitään uuta, mutta pisti lopussa silmään: "Verkkomaailmasta löytyy vertaistukea. Nuorten naisten pitämissä lihavuusblogeissa keskustellaan hyvässä hengessä ja jaetaan kokemuksia".
Parhaalla tahdollanikaan en pysty väittämään itseäni nuoreksi, joten kysyttävä on, että missä meidän vanhojen akkojen lihavuusblogit piileskelevät? Miksi me 40+ -> naiset (miehet ei varmaankaan tällaisesta bloggaa edes nuorena) emme näy mediassa lihavuusblogien muodossa? Miksi kypsään ikään tulleesta pullukasta ei ole mediaseksikästä artikkelia lehdessä?
Miettikääpä: aina kun on juttu 40 + ikäisestä ylipainoisesta naisesta, se on aina laihtumisesta: joko siitä, että sitä pitäisi tapahtua tai siitä, että se on tapahtunut. Eli "kyllä minä onnistun!" tai "näin minä onnistuin!".
Missä ovat ne liikakiloja ylistävät aikuisten naisten blogit? Missä luuraavat ne ruuhkavuosien keskellä ylimääräisten vararenkaiden kanssa painivat, mutta ylimääräisistä kiloistaan ongelmaa ottamattomat naiset?
Onko ylimääräisistä kiloista iloitseminen ja niiden ylistäminen vain nuorten naisten oikeus? Onko niin, että iän karttuessa kiloja ei voi eikä saa ylistää?
Niistä tulee jotain, jota vastaan tulee taistella kynsin ja hampain, ne aiheuttavat häpeää ja hiljaisuutta.
Missä vaiheessa reipas itseluottamus ja hyvä itsetunto siirtyvät taka-alalle, ja "minä kelpaan tällaisena!" -ajatus muuttuu "minun on muututtava kelvatakseni" -periaate ottaa vallan?
Vai onko netti pullollaan näitä tarinoita mutta niitä ei vaan löydy?
Täytyykin tästä lähteä katsomaan, millaisia lihavuusblogeja nettimaailmasta löytyykään. Katotaas kui ämmän käy.
Kilokiukuttelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti