Kilokiukuttelija

10.12.2015

Kohta on joulu, kohta on joulu, kohta on joulu, kohta on joulu!

En sinällään ole ulkoisesti jouluihminen, koti ei pursua kaikenlaista joulusälää (äh, muistin juuri unohtaneeni ovikoristeen... ääää!)., mutta silti tykkään joulusta vieläkin aika paljon.

Vaikka jälkikasvua ei ole, jotenkin joulun tunteen olen onnistanut säilyttämään. Ei nyt mikään ihan lapsuuden kaltainen fiilis ole, mutta silti kiva suunnitella joulua, tai siis ehkä pitää täsmentää; suunnitella mitä jouluna syödään.

No, on kuusikin on tärkeä, se pitää käydä varastamassa naapu.. ei kun siis omasta metsästä ;)
Ja koristeltava niin hassunhauskan moninaisen oudon väriseksi.

Jouluvalot laitan ylös joulukuun alussa, tosin marrasmasennusvalot, yksi tietty kynttilätyyppinen, löytää tiensä ikkunaan jo marraskuun alussa. Mutta hei se on jo kansalaisvelvollisuus, koska on niiiiiin masentavan pimeät päivät!

Niin ja se syöminen. Sehän joulussa on tärkeintä. Ja pohtia mitä suklaata syö.
Joulusyömiset menee aika lailla joka vuosi samalla kaavalla (muikun mäti on aivan MUST), suklaatkin suureksi osaksi. Ja ruislimppu. Sen taidan leipoa tänä jouluna itse.

Yhtenä jouluna oli tarkoitus ostaa sellainen Budapest-lajitelma, mutta niitä ei taida enää olla. Siinä pli jotain mintun makuistakin (jes!), mutta se jäi siis haaveen asteelle.

Vaikka siis karppaus jatkuu edelleen ja jatkuu joulun jälkeen, jouluna vedän kaikkea herkkua ja maksan siitä sitten ainakin parina lisäkilona uuden vuoden jälkeen.
Mutta koska elän syödäkseni, herkut kuuluu jouluun ja meikälikkahan herkuttelee!


 Jouluun kuuluu myös pakollisena lumi, mutta se ei ole valitettavasti omassa vallassa, joten sen osalta joudun vain kiukuttelemaan jos sitä ei ole.
Ainakin vielä on niin surkean lämmintä, että ei lupaa hyvää, mutta eihän sitä koskaan tiedä...




2 kommenttia:

  1. Hei Kiukuttelija! :)

    Minä olin syksyn suklaatta-karkitta, jouluna söin viikon ajan. Sitten riitti. Nyt pärjää taas ilman, uskon ja toivon. :)

    Livautin työsähköpostiini blogini osoitteen kuvakaappauksella, siitä yhtäkkinen katoamiseni. Voinet kuvitella järkytykseni huomattuani sähellykseni! :/ Sitä edelsi tosin useamman kuukauden kirjoitustauko. Voi minua! Olisi ryhdistäydyttävä, koska se antaisi lisäpotkua kaikkeen säännölliseen ja terveelliseen.

    Mitä ihaninta ja parhainta alkanutta vuotta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet elossa! Tässä jo meinasi usko loppua kun kaikki ympäriltä hiljenee ja katoaa!
      Oikein hyvää uutta vuotta - ja kirjoituksia kehiin kiitos!!!

      Poista