Itselläni uusi vuosi on alkanut hiukan huolestuttavissa merkeissä: jostain syystä olen onnistunut melkein joka päivä ongelmoimaan itselleni (pieniä) vammoja tai muuten hajoittanut paikkoja tai pudotellut tavaroita.
Olen polttanut kädet kolmesti, kaksi kertaa uuniin ja kerran uunista ottamaani astiaan (joka lipashti kädestä ja meni lattialla tuhannen p...n päreiksi - en edelleenkään ole samaa mieltä miehen kanssa siitä, että koko sotku piti siivota pois ja heittää roskikseen.. siitähän olisi voinut yrittää nirppailla lasinsirut pois..).
Lisäksi olen onnistunut kääntymään vessassa siten, että huitasin yhden hyllyn alas (?!!) ja kerran verhoja sulkemalla vedin alas pöydällä olevat kamat. Ei henkilövahinkoja.
Mies muistuttaa (vain puolileikillään) kaiken em. olevan Alzheimerin yksi ensioire, mutta toivotaan, että jos nyt ei vielä kuitenkaan..
Joulu meni mukavasti, joskin kiukuttelua aiheutti tuo lumettomuus. Mutta minkäs teet, kun ei pakottamalla siitä valkoista taivaalta alas saada niin ei saada.
NYT sitä sitten on, kun ei enää tarvita.
Kiloja on karttunut toki myös luvatusti, se parisen kiloa. Taidan tehdä huomenna vasta Virallisen Punnituksen, jotta nähdään mistä taas lähdetään.
Huomasin muuten mielenkiintoisen seikan: meikäläinen ei niinkään syö paljon herkkuja joulupyhinä (koska on koko ajan niin täynnä ruoasta) vaan sen jälkeen. Eli jouluaikana on paljon kaikkea, joten kaikkea syö vähän. Sen jälkeen kun jouluruoat on loppuneet, edelleen riittää torttuja (joita tein tänä vuonna sekä perinteisiä sekä luumun loputtua Nutella-versioita -NAM!!) ja suklaata.
Niin, suklaa.
Sain joululahjaksi Paradisen ja olin ostanut itse itselleni yhden Paradisen. Tuossa askissa on konventehja, joita en voi yksinkertaisesti sietää. Ja toisin kuin ehkä aiemmin, en viitsi syödä suklaata, josta en pidä. No, mietin, että ne on sitten heitettävä roskiin, koska mies ei myöskään niitä syö. Roskiin heittäminen tuntuu järjettömältä, mutta kai se on järjettömämpää syödä pahaa suklaata?
Keksinpä sitten kokeilun: koska nämä konvehdit ovat joka tapauksessa menossa roskiin, voisin testata sulattaa ne yhdeksi massaksi ja katsoa, miltä makujen kakofonia maistuu. Jos ei hyvä, roskiin, jonne ne olisivat olleet menossa siis kuitenkin.
Sulatin siis sössöksi ja laitoin voipaperille. Mies oli ostanut jotain chilisuolapähkinöitä, joita ripottelin sitten päälle.
Maku ei ole itse asiassa mitenkään huono, mutta ei myöskään mitenkään maata kaatavan upenahinanamassivisenherkullinen.
Siksi olen tämän aamun pohtinut jälleen samaa ongelmaa: syönkö "ihan ok" makuista suklaata (ja otan siitä tulevat kalorit) vai heitänkö pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti