Tulin nähdyksi

Kirjoitin vähän yli vuosi sitten siitä, miten ikääntyvä nainen muuttuu näkymättömäksi.
Tämä asiahan ei ole muuttunut mihinkään ja olen asiaa kavereidenkin kanssa pähkäillyt, ja heilläkin samanlaisia kokemuksia, vaikka osa vasta 40+.
Tieteellisesti todistamaton tosiseikka se kuitenkin on.

Pari viikkoa sitten oltiin naisporukalla Tallinnassa taas viikonlopun vietossa ja käytiin sitten yhtenä päivänä kivassa ravintolassa lounaalla. Saimme tarjoilijaksi oikein mukavan miehen, joka kesti kuuden naisen massiivisen juttuvyörytyksen ja pääsi oikein hyvin mukaan heittoihimme ja pikkuflirttiin.
Voi toki olla, että tulkitsen, mutta meillä oli ehkä sellainen pieni "connection". Käydessään pöydän luona hän jutusteli mulle vähän enemmän ja kertoi, että muistutin yhden leffan pirtsakkaa ja nättiä hahmoa. Lopuksi halasimme hänet kaikkien meidän kohdalla - muut saivat poskisuudelmat ja kevyen halauksen ja minä sain pidemmän halauksen.

Se, mikä tuosta jäi itselle päällimmäiseksi tunteeksi, oli se, että hän näki minut. Siitä on niin pitkä aika kun sitä on tapahtunut, että se tunne virkisti ja ilostutti, ja kantoi vielä pitkään sen jälkeen. Minut nähtiin. 😳

Saa tämä hyvä fiilis nyt luvan kestää hetken, koska en pääse Mun Mökille tänä kesänä 😔
Olin merkannut kalenteriin jo kauan sitten, että tammikuun puolessa välissä pitää varata aika. Viime vuonnahan olin liikkeellä vasta maaliskuussa. No, tietenkin nyt kun aloin katsoa listaa, joku oli varannu JUST MUN ajan 😡😖Lisäksi olivat hitusen nostaneet hintoja, joten aloin laskeskella, että vaikka miettisin toista ajankohtaa, hinta alkaisi olla aika suolainen.
Eihän siinä sitten muuta kuin illat istumaan koneella ja etsimään toista sopivaa. Ja huonosti löytyi! Koska nykyisin kaikki tuntuu a) vuokraavan vain hienoja (=kalliita) huviloita tai 2) naapurit aivan vieressä.
En edes halua mitään huvilaa, käy ihan hyvin ulko-wc, kunhan sähköt on, jotta voi iltaisin tai sateella katella koneelta sarjoja. Tärkeintä on sijainti, eli oma rauha ja järvi.
Yksi hyvältä kuulostava löytyi, mutta ei haluamaltani ajankohdalta. Otin sen kuitenkin, koska kyllä yhden mökkiloman haluaa tehdä kesässä!
Vielä surffailen josko toiselle ajankohdalle löytyisi jotain, mutta ainakin tällä hetkellä huonolta näyttää..

#my2019

Jatkan jo viime vuonna aloitettua kunniakasta, Puolikselta kopioitua perinnettä pohtia mennyttä vuotta.

Tälläkään kertaa ei vuodesta saa ihan tapahtumaköyhää, vaikka suuresti niin aluksi ajattelin.

Tammikuussa käytiin kaveriporukalla Tallinnassa ja reissu oli tietenkin ihanan hauska. Meillä oli upea kämppä vanhan kaupungin keskellä, ja naurettiin, syötiin ja höpötettiin itsemme taas tainnoksiin. Ystävät on kyllä elämässä parhautta. Olen onnekas siinä, että on upeita naisia lähellä - osa tätä porukkaa, osa muualta.
Tänä.. anteeksi ensi vuonna, eli jo ens viikolla, on tarkoitus tehdä samalla porukalla sama reissu. Tiedossa siis kipeä maha sekä syömisestä että nauramisesta!

Sitten oli Iso Omena 😲 En ollut kyllä ajatellut sinne koskaan pääseväni, mutta niin se vaan järjestyi. Kilpailun toisella sijalla oli tuolloin tarjolla Lontoo, mutta Brexit-sähellys heikensi vähän sen houkuttelevuutta. No, olisihan sinne voinut mennä, koska eiväthän britit mitään brexitiä saaneet tuollon aikaiseksi. Mutta Lontoossa on jo käyty, pariinkin kertaan, joten olen tyytyväinen, että New York oli listalla.


En muista olenko tästä aiemmin kirjoitellut, mutta ainakin olen ajatellut (sama asia! 😊)
Eli yksin matkustaminen.
Monelle se tuntuu olevan vaikea, ellei mahdoton juttu.
Ja nyt kun olen sattuneesta syystä reissannut yksin (paitsi Vanhan Seelannin reissu), pakko todeta, että sehän on se ainoa oikea tapa!
Totuin aiemmassa työssä reissaamaan työmatkoja, ja nehän tehdään yksin. Lomamatkankin teko yksin on mulle juuri toimiva. En voisi kuvitella, että joutuisin kompromissaamaan tai kyselemään toisen toiveita siitä mitä tehdään, milloin tehdään.
Ei varmaan ole vaaraa parisuhdematkustamisesta, mutta jos sellainen joskus sattuisi vielä eteen, voisi olla vaikeaa kun mievien, enkä vikise! 😁

Sitten tulikin kesä ja löysin Mökin. Rakkautta ensi sekunneilla!
Täydellinen paikka rentoutua, säästä viis! Hyvä ranta, ihana sauna, ei ketään missään lähellä.
Varaan tuonne jo ensi kesäksi pari viikkoa ainakin taas. Onhan se hiukan tyyris, mutta toisaalta tän.. siis ensi vuonna ei ole tulossa mitään muita reissuja kuin tuo Tallinna.

Sitten olikin kiireinen työsyksy ja joulukuun alun juhlat ja vuosi alkaakin olla paketissa.

Sulamo pääsee tositoimiin kohta, heti kun kaikki suklaat tuhottu.
En ole vielä käynyt vaa'alla, enkä käy, koska taatusti se pari kiloa on tullut näillä herkuilla.
Mutta joulu oli hyvä (vaikka paskat kelit, vihaan näitä ilmastonmuutosmustiajouluja 😠), herkkuja, kaunis kuusi, hyviä kirjoja, kivoja lahjoja ystävältä... mikäpä sen parempi!
Sulamo alkakoon sitten kun konvehtirasiat tuhottu.

Analyysi? No, suht pienimuotoinen elämä edelleen.. ja tästä se varmaankin vielä vähän pienimuotoistuu lisää.
Mietinkin vähän tämän blogin tarkoitusta ja hyötyä. No, hyötyä tästä ei liene suuremmin millekään taholle, mutta varmaa on, että ketään ei kiinnosta päivitykset, jotka pitävät sisällään saman viestin: Länsirintamalta ei mitään uutta.
Kun kiloistakaan ei enää jaksa kiukutella Sulamon myötä. Se on keino, joka on käytettävissäni, jos en sitä hyödynnä, omahan on ongelmani.
Eli saa nähdä miten tätä päivittelen, vai päivittelenkö elämää muuten vain.

Ai niin, hyvää uutta vuotta 2020 kaikille! 💥🎉🎊🎆

Suomi on ylipainoisten (naisten) maa

Kävin tuossa jokin aika sitten Tallinnan risteilyllä. Sellainen päiväkeikka. Tosin ei viinaa tullut haettua, vaan kaverin kanssa käytiin shoppailemassa ja katselemassa kesäistä kaupunkia.

Tiedä sitten miksi, mutta jostain syystä tuon risteilyn aikana näin järjettömän paljon ylipainoisia, anteeksi nyt vaan, läskejä (suomalaisia) naisia.

HUOM - olen itsekin samaan ryhmään kuuluva, joten tämä ei ole arvostelua, vaan toteamista. 

En tiedä johtuiko ehkä siitä, että oli aikaa istua ja tarkkailla pidempään isompaa ryhmää ihmisiä (laiva oli täynnä) vai se, että oli kesä, vai se, että oli kyseessä Tallinnan risteily, vai se, että oli kesävaatteet (tiukat t-paidat) monella päällä vai mikä lie, mutta kaikkialla näkyi reippaasti tuhteja naisia. (Ja juu, myös miehiä, mutta keskityn nyt naisiin).
Eikä siis vain vähän ylipainoisia, vaan toooodella massiivisia naisia.

Enkö ole ennen nähnyt näin paljon yhdessä paikassa tai suht rajatun ajan kuluessa noin paljon noin isoja naisia? Vai enkö ole kiinnittänyt huomiota heihin ja nyt jotenkin etsin heitä katseellani? Vai onko suomalaisten lisääntyvä ylipaino nyt jotenkin enemmän näkyvää?

Oli syy mikä vaan, niin tuli mieleen, että kyllä meillä suomalaisilla selvästi on noita pudotettavia kiloja vähän enemmän kuin lääkäri määrää.
Voihan olla, että jokainen näkemäni nainen oli jo tekemässä asialle jotain, tai ei aikonut tehdä asialle mitään - sehän on se ja sama, eipä se minulle mitenkään kuulu.

Sen huomasin, että 98% näkemistäni naisista oli samalla tavalla omppulihava kuin itse olen: eli sellainen isotakamusmainen tyyppi (joita näkee esim. Jenkkilästä näytetyissä kuvissa/ohjelmissa) oli selvästi vähemmistössä. Eli jalat saattoivat olla kapeahkot, mutta sitten olikin tuo iso keskiosa. Sellainen olen minäkin. Ehkä suomalaisten geeneissä on enemmistönä tuo omppulihavuus - ainakin tämän täysin epätieteellisen ja mitättömän pienen otannan perusteella olisi näin :)