#my2019

Jatkan jo viime vuonna aloitettua kunniakasta, Puolikselta kopioitua perinnettä pohtia mennyttä vuotta.

Tälläkään kertaa ei vuodesta saa ihan tapahtumaköyhää, vaikka suuresti niin aluksi ajattelin.

Tammikuussa käytiin kaveriporukalla Tallinnassa ja reissu oli tietenkin ihanan hauska. Meillä oli upea kämppä vanhan kaupungin keskellä, ja naurettiin, syötiin ja höpötettiin itsemme taas tainnoksiin. Ystävät on kyllä elämässä parhautta. Olen onnekas siinä, että on upeita naisia lähellä - osa tätä porukkaa, osa muualta.
Tänä.. anteeksi ensi vuonna, eli jo ens viikolla, on tarkoitus tehdä samalla porukalla sama reissu. Tiedossa siis kipeä maha sekä syömisestä että nauramisesta!

Sitten oli Iso Omena 😲 En ollut kyllä ajatellut sinne koskaan pääseväni, mutta niin se vaan järjestyi. Kilpailun toisella sijalla oli tuolloin tarjolla Lontoo, mutta Brexit-sähellys heikensi vähän sen houkuttelevuutta. No, olisihan sinne voinut mennä, koska eiväthän britit mitään brexitiä saaneet tuollon aikaiseksi. Mutta Lontoossa on jo käyty, pariinkin kertaan, joten olen tyytyväinen, että New York oli listalla.


En muista olenko tästä aiemmin kirjoitellut, mutta ainakin olen ajatellut (sama asia! 😊)
Eli yksin matkustaminen.
Monelle se tuntuu olevan vaikea, ellei mahdoton juttu.
Ja nyt kun olen sattuneesta syystä reissannut yksin (paitsi Vanhan Seelannin reissu), pakko todeta, että sehän on se ainoa oikea tapa!
Totuin aiemmassa työssä reissaamaan työmatkoja, ja nehän tehdään yksin. Lomamatkankin teko yksin on mulle juuri toimiva. En voisi kuvitella, että joutuisin kompromissaamaan tai kyselemään toisen toiveita siitä mitä tehdään, milloin tehdään.
Ei varmaan ole vaaraa parisuhdematkustamisesta, mutta jos sellainen joskus sattuisi vielä eteen, voisi olla vaikeaa kun mievien, enkä vikise! 😁

Sitten tulikin kesä ja löysin Mökin. Rakkautta ensi sekunneilla!
Täydellinen paikka rentoutua, säästä viis! Hyvä ranta, ihana sauna, ei ketään missään lähellä.
Varaan tuonne jo ensi kesäksi pari viikkoa ainakin taas. Onhan se hiukan tyyris, mutta toisaalta tän.. siis ensi vuonna ei ole tulossa mitään muita reissuja kuin tuo Tallinna.

Sitten olikin kiireinen työsyksy ja joulukuun alun juhlat ja vuosi alkaakin olla paketissa.

Sulamo pääsee tositoimiin kohta, heti kun kaikki suklaat tuhottu.
En ole vielä käynyt vaa'alla, enkä käy, koska taatusti se pari kiloa on tullut näillä herkuilla.
Mutta joulu oli hyvä (vaikka paskat kelit, vihaan näitä ilmastonmuutosmustiajouluja 😠), herkkuja, kaunis kuusi, hyviä kirjoja, kivoja lahjoja ystävältä... mikäpä sen parempi!
Sulamo alkakoon sitten kun konvehtirasiat tuhottu.

Analyysi? No, suht pienimuotoinen elämä edelleen.. ja tästä se varmaankin vielä vähän pienimuotoistuu lisää.
Mietinkin vähän tämän blogin tarkoitusta ja hyötyä. No, hyötyä tästä ei liene suuremmin millekään taholle, mutta varmaa on, että ketään ei kiinnosta päivitykset, jotka pitävät sisällään saman viestin: Länsirintamalta ei mitään uutta.
Kun kiloistakaan ei enää jaksa kiukutella Sulamon myötä. Se on keino, joka on käytettävissäni, jos en sitä hyödynnä, omahan on ongelmani.
Eli saa nähdä miten tätä päivittelen, vai päivittelenkö elämää muuten vain.

Ai niin, hyvää uutta vuotta 2020 kaikille! 💥🎉🎊🎆

Kilometrejä ja kahvia

Nyt on määmatka tehtynä!
Ja erinomaisen hyvin meni.
Jo ennen matkaa kaverin kanssa puhuttiin matkustamisesta ja todettiin, että ei ole montaa ihmistä, jonka kanssa reissuun lähtisi. Siis riippuu toki reissusta.
On eri asia lähteä ystäväporukalla Ruotsin-risteilylle kuin viikoksi kaupunkilomalle.
En usko, että kukaan ystävistä olisi samanlainen matkalla kuin minä - hän haluaisi (luonnollisesti) tehdä eri asioita eri aikana kuin minä ja alkaisin ärtyä kun suunnittelemani päivä ei toteutuisikaan kuten ajattelin.
Nyt pystyin päättämään mitä teen, monelta, mitä haluan nähdä, tehdä ja syödä.
Toki varmaan parisuhteellisena sitä joustaisi sitten enemmän reissussa.. ehkä... :D

Itse olen reissussa sellanen käppäilijä - kävelen matkakohteessa ja ihailen näkemääni, rakennuksia, katuvilinää, maisemia, riippuen kaupungista.
Nytkin yhtenä päivänä kävelin 17 km :O
Se olikin reissun ennätys, muina päivinä kävely jäi vähän vähemmälle, mutta vähiten käveltynä päivänä, lähtöpäivänä, kävelyä tuli sellaiset 6 km.
Lähdin yleensä hotellista joskus 7 maissa aamulla ja palasin 19-21 nukkumaan. Eipä sitä oo reissuun menty hotellissa notkumaan (ellei kyseessä ole nimenomaan joku hotellissanotkumisloma :).

Ongelmaksi päivän mittaan muodostui vessakäynnit!
Olisi toki pitänyt juoda vettä koko ajan, mutta sitten olisi pitänyt juosta vessassa koko ajan, ja ne olivat vähän kortilla, vessat siis. Opin siis sujuvasti ostamaan jonkun karamellimacchiatton Mäkistä ja samalla hyödyntämään vessaa, jonne siis ei-asiakkailla ei ollut asiaa.
Mutta jätin vesipullot juomatta päivällä ja tankkasin sitten illalla. Ei välttämättä paras idea, mutta minkäs teet, ei sitä kadullekaan oikein voi alkaa päästelee..

Ja ne kilot reissussa?
Päätin jo ennen matkaa, että syön tai ainakin testaan kaikkea ihanaa enkä välitä kiloista pätkääkään. Kävely taisi tosin kaloreita polttaa aika lailla,koska paluun jälkeen vaaka näytti, että olisi tullut 1,5 kiloa, mutta se oli ehkä turvotusta, koska nyt ollaan muutamaa päivää myöhemmin taas matkaa edeltävässä painossa.
Sain kyllä erilaisia herkkuja maistettua, mutta yllättäen ei kaikkea ehtinyt syödä. Tämä siis siksi, että aamiaisen lisäksi jaksoin alkuillasta syödä aterian, mutta en enempää. En lounasta enkä välipaloja. Ei siis riittänyt aamu/ilta-ateriapäiviä, jotta olisi voinut nautiskella kaikkea mitä tarjolla oli. Oh well, pitää mennä toiste :D

Matkalta kotiuduttua iskikin massiivinen flunssa, tiedä sitten oliko se jonkun köhivän turistin antama vai lentokoneflunssa. Mutta todella ilkeä räkätauti, jossa yskittää niin, että keuhkot löytyy ulkopuolelta. No, onneksi se iski vasta reissun jälkeen. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin olla reissussa tai lentokoneessa kipeänä, molemmat on tullu koettua.
Nyt voikin sitten alkaa nauttia kevätauringosta pihalla ja suunnitella kesän vuokramökkilomaa!

Absolutely Nothing Happened Today in Sector 83 by 9 by 12

Tuo otsikko on lempparisarjastani eikä oikeastaan tarkoita mitään :D
Tai siis se tarkoittaa sitä, että mitään kummempaa ei ole tapahtunut eikä tapahtumassa.

Ää.. siis korjaus.. tapahtuihan.
Työkuviot selkenivät tulevaisuutta ajatellen, ja sen kunniaksi varasinkin matkan Nykkiin.
Myös taloon piti tehdä tyyriimpi hankinta, ei sentään sen viime vuoden lopun kalliin katon verran, mutta ei nyt ilmainenkaan.
Mutta jos näiden lisäksi miettii, EI ole mitään kummempaa tapahtunut tai tapahtumassa :D

Blogin nimen mukaisesti voisin edelleen kiukutella kiloista - ja helposti. Koska nyt joulukilot eivät ole kadonneet mihinkään! En ole toki laihduttanut, mutta en ole mitään superherkkumässäilyjäkään harrastanut.
"Isot luut". Joo, kun voiski sanoa ne syyksi :D Mutta se on kyllä fakta, että selvästi se on ikä. Koko ajan kun ikää tulee lisää, oikeasti painoa vaan tulee lisää, eikä pudottaminen pelkällä ajatuksen voimalla toimi kuten parikymppisenä. Joten kaikki te alle viiskymppiset, jotka haluatte jollain lailla painoaan yrittää hallita - tehkää se NYT, ennen kuin ikää tulee päivääkään lisää.
Lähipäivinä napsahtaa mittariin mulla taas uusi luku, mikä tarkoittaa, että aineenvaihdunta taatusti hidastuu lisää 50%...

Itse kaverin kanssa pohdin, että pitäiskö luovuttaa ja ostaa numeron isompia vaatteita. Vielä en ole siihen valmis, vaan optimistina ajattelen, että kunhan vain tiukasti pohdin ja tuumaan, kiloja lähtee issekseen!

Tosin kun olen tuossa Nykin matkaa suunnitellut, tiedän jo nyt, että lihon muutamassa päivässä sen 50 kiloa, koska se kaupunkihan on täynnä erilaisia ihania ruokia, jälkkäreitä, jädejä ja muita herkkuja! Argh! Pitäis ehkä varata paluulennolle kaksi istumapaikkaa..

Tenniskyynärpää voi edelleen hyvin, eli ei niin hyvin. Puoliksen vinkistä olen kokeillut sitä inkivääri/mustapippuri/kurkuma -valmistetta, mutta vaikea sanoa, onko siitä ollut apua. Yhtä kovia kipuja ei ole ollut kuin vielä viime vuonna, mutta en tiedä onko se siitä johtuva, että aikaa on kulut vai olisko noi kapselit sitten auttaneet.
Ai niin, tenniskyynärää on siis nyt myös vasemmassa kädessä! Ei yhtä kovilla kivuilla kuin oikeassa oli, mutta jotain jomotusta ollut.
Se, mistä kädet ei edelleenkään tykkää, on läppärin naputtaminen.. ja tietenkin työ on melkein pelkästään läppärillä oloa..