Sukupuolista ja kielen muutoksista

Näin keväällä tiedon Foundation-sarjan tekeilläolosta ja olin, siis olen, asiasta intopiukeena. Scififanina hyvät sarjat ja leffat ovat harvassa, joten tätä odotan mielenkiinnolla.

Sitä odotellessa päätin lukea Säätiö- sekä Robotti-sarjat uusiksi. Olen viimeksi lukenut ne joskus teininä, enkä onneksi muista niistä paljoakaan. Jostain syystä Robotti-sarjan muistan paremmin kuin Säätiön. Ehkä siksi, että positroniaivot ja kolme sääntöä ovat jääneet pysyvästi mieleen käsitteinä.

Nuo kirjasarjat on kirjoitettu 1940-80 -luvuilla ja Säätiö-trilogian kohdalla sain käsiini vanhan käännöksen.1950-luvulla tehdyssä käännöksessä puhutaan "huoneustosta", katsotaan "pikipäin", "annetaan palttua" asioille ja "tarkataan". Oli hauskaa lukea "vanhanaikaisista uuden tekniikan termeistä", kuten "näkösoitin" ja "kaukotaju" (telepatia). Myöskään keinohedelmöitystä ei edes käsitteenä ole Robotit-sarjassa. Ehkä maailman muuttuminen ja kehittyminen näkyy parhaiten scifi-kirjoissa, koska moni 1940-luvulla kirjoitettu romaani kestää kyllä ajan hammasta hyvin.

Nimenomaan trilogian kohdalla (joka siis kirjoitettu 1940-luvulla) tuli vaan sitten mielenkiintoinen oivallus/ärtymys: Naiskuva. Or lack thereof.
Jotenkin sitä lienee jo tottunut sekä kirjoissa että leffoissa ja sarjoissa, että naisiakin on mukana erilaisissa päättävissä asemissa. Okei, unohdetaan nyt The Handmaid's Tale 😊

Enemmän, kuin olematon naiskuva trilogiassa, itselleni kiinnitti huomiota se, miten minä kiinnitin asiaan huomiota. En siis ollut lähtenyt lukemaan teosta etsien siitä naiskuvaa tai feminismiä, mutta huomasin vaan äkkiä, että kaikki henkilöt olivat miehiä ja naiset nippanappa edes sivuosassa, eikä useinkaan kovin mairittelevasti.
Myöhemmin kirjoitetuissa Säätiö-kirjoissa näkyy jo ihan eri tavalla naiset, vaikka "sankarit" ovatkin miehiä.

Tuo Applen tuottama Foundation pistääkin sitten roolitukset uusiksi ja siellähän on yhdessä keskeisimmistä hahmoista nainen, ja vielä "meidän" Laura Birn. Suomi mainittu! Torille!

Mutta taidan olla hemmoteltu kun olen niin tottunut siihen, että tarinoissa ei ole pelkkiä miehiä ja naisten vähyys tai puute iskee silmään. En siis ole millään naishahmosilmällä noita kirjoja lukenut, mutta alitajuntani näköjään reagoi siihen, että naisia ei ole mukana. Mielenkiintoista.