Olen siis teen juoja - en ole koskaan juonut pahemmin kahvia. Karppiaikana välillä töissä jos päivä venyi pitkälle iltaan, otin isoon kuppiin paljon vaahdotettua maitoa ja kahvia. Koska en juo koskaan kahvia, sain siitä sen kofeiinipiikin, mikä oli tarpeen.
Ja joskus nuorempana sukulaisten luona en jaksanut alkaa selittää teen tarvetta (vielä 1990-luvulla tuntematon käsite maataloissa), joten otin nisun kanssa sitten kiltisti kahvia.
Mutta siis jos olen omissa oloissani ja päätän itse, juon aina teetä.
Enkä yleensä koskaan osta samaa teetä kuin minkä olen juonut loppuun. Ostan siis aina pusseissa irtoteetä, ja valikoimat eivät kuitenkaan ole Suomessa niin huikeat, joten päädyn toki juomaan samaa teetä toistekin.
Kerran muistan jollakin työmatkalla vuosituhannen vaihteessa löytäneeni ihanan teekaupan jostain kaupungista.. en yhtään muista mistä.. oliskohan ollut Brugge..
Muistan, että ostin sieltä sellaisia pieniä metallisia teerasioita, joissa jokaisessa oli erilaista teetä. Ja päädyin sitten himskatti antamaan ne lahjaksi parhaalle ystävälle! Pah.. pitäis päästä tuonne vielä uudelleen.
No, nyt siis halusin täydentää vähän teevarastoja. Sain joululahjaksi (samalta) bestikseltä noita vihreitä teetä, ja niitä onkin vielä jonkin verran jäljellä. Mutta koska otan eri teetä joka aamu, tykkään, että on vaihtelun varaa. Hyllyllä silmään sitten osui rakkaani Forest Fruit!
Tuo oli tee, jonka nappasin aina työpalavereissa pussiteenä kuppiin, vaikka olisi mitä muuta tarjolla. Jotenkin se vaan kolahtaa.
Vaikka onkin Liptonin, jonka tavallinen musta tee pitäisi mielestäni kieltää lailla..
En osta koskaan kotiin pussiteetä, joten on sellainen kutina, että tuossa muodossa tuota ei kaupan hyllyillä ollut aiemmin.
Siis voihan sitä olla ollut siellä jo jonkin aikaa, koska täydennän niin harvoin varastoa, mutta siis ei ole ollut esim. vuosi sitten ainakaan meidän kaupassa.
Vaikka periaatteenani on, että juon joka aamu eri teetä, huomasin, että olen nyt vetänyt vain ja ainoastaan tuota metsämarja teetä jo yli viikon! Se vaan on niin hyvää :D
Niin ja toissapäivänä kävin pitkästä aikaa hiekkatiellä 5 km kävelyn. Polvet eivät sanoneet mitään, paitsi muutama sata metriä ennen kotia pinkaisin muutaman askeleen pyrähdyksen kun yritin napata käteeni putoavan lehden (en ehtinyt) - jos polvi voisi pitää ääntä, voisi sanoa, että oikein ulvahti! Mutta ei se kovin paljon tavallista enempää sitten sattunut sen jälkeen.
Nyt iski pieni flunssan poikanen, joten kävelytestit on toistaiseksi jäissä.
