Blogin anatomiaa

Kun tässä katselee tilastoja luetuista teksteistä, näkee menestyneen (laihdutus)blogin salaisuuden: kirjoita herkuista, suklaasta ja syömisestä :D

Eniten lukuhittejä tulee kirjoitelmista, joissa jollain tavalla käsitellään herkuttelua, herkkuja, "kiellettyjä" syömisiä.. Tylstä kuntoilusuorituskirjoitelmat vastaavasti eivät pahemmin kenenkään kiinnostusta kutkuttele.

Tästä lähin siis kirjoitan vain ja ainoastaan kaikista mahdollisista herkuista!
Not.
Välillä ehkä joo.. mutta pitäähän sitä olla otsikolle uskollinen ja kiukutella vähän kaikesta.

Mutta ruokakirjoitusta hiukan tähän: Kuten aiemmin kirjoitin, harrastan nykyisin lähinnä vain itseleivottuja leipiä.
Eilen illalla päätin sitten tehdä jälleen tuosta ruisleipäaineksesta satsin.
Se on kyllä näppärä keksintö tuo jauhokokonaisuus.
Muuten meni kaikki ihan hyvin, mutta uuniin oli aiemmin päivällä roiskunut jotain rasvaa ja kun avasin uuni luukun laittaakseni pellin sisään, sainkin mielettömän haisevan rasvasavupilven naamalle.. Läpituuletus vaan päälle, mutta ei se kaikkea hajua silti vienyt... iyh..
Ai niin, siitä tulikin mieleen, että uunin voisi pestä tänään.. pyyhin jo eilen pahimmat rasvat pois, mutta eipä siitä haittaakaan liene, että pesee paremmin.
Inhoan muuten uunin pyyhkimistä/pesemistä: muuten siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta meillä kun on siinä yläosassa grillivastus (joka on erinomainen keksintö!), niin sieltä pyyhkiminen on täysin mahdotonta. Siis siten, että sieltä saisi jotain kunnolla pois. Kaikenlaisia suihkautettaviva aineitakin olen kokeillut, mutta sen jälkeinen huuhtelu sitten on taas yhtä hankalaa (suihkutuspullo ollut siinä apuna välillä).

No, ehkä tästä pitäisi nyt raahautua tekemään tuo homma eikä vaan kirjoittaa siitä :)

Toinen maksamaton mainostus!

Jälleen voisi mainostaa yhtä hyvää tuotetta, eli Myllärin Ruisleipäainesta. Se on jauhoseos, jossa on kaikki valmiina; lisätään vain vesi ja ootellaan ja väännellään ja käännellään ja a vot, on ihanaa tuoretta leipää tarjolla!

En ole enää noin vuoteen ostanut pahemmin leipää kaupasta, muutaman patongin olen saattanut joskus ostaa.
Leivon nykyisin itse aina leivät - ruisleipää sekä ciabattaa.
Molemmat teen pääsääntöisesti alusta asti itse.

Ruisleipää aloin tehdä Kotikokki-ohjeen mukaan, enkä ole nähnyt syytä kokeilla muuta reseptiä.
Juurenkin tein itse - muutamaan kertaan :D Tämä siksi, että ensimmäisen juuren laitoin pakkaseen, jossa se olla öllötti ihan kiltisti, kunnes kerran mies napsasi sähköpistokkeen arkkupakastimesta irti eikä muistanut laittaa sitä pariin päivään takaisin :O.
No, kun seuraavan kerran tein taas ruisleipää, en muistanut asiaa ollenkaan, ja ihmettelin vaan, kun leipä jäi raa'aksi sisältä. Jäihän se, kun juuri oli kuollut!

Tuo on taatusti terveellistä leipää ja tiedän, että siinä ei ole mitään lisäaineita: siihen tulee vain jauhoja, vettä ja suolaa.
Ja ei se itse asiassa ole edes hankalaa tehdä, eniten aikaa menee vain odotteluun. Itse työstövaiheet ovat nopeat.

Ciabatta onkin sitten asia erikseen; sekin vaatii aika paljon odottelua, mutta myös kääntelyä ja vääntelyä. Ja sen kohdalla olen oppinut, ettei kannata noudattaa paistoaikaa tai -lämpöä. Kun teen sen kuumemmassa, saan päälle ihanan vähän kärtsähtäneen kuoren ja pehmeän, ilmavan sisuksen.

Ohjeen löysin ihan googlettamalla, ja tämä  on toiminut hyvin, kunhan en siis välitä paistojutuista. Mutta tämäkin johtunee erilaisista uuneista.. jos olisi uusi kiertoilmauuni, homma menisi ehkä ihan eri tavalla..

Kaupassa törmäsin jokin aika sitten tuohon Ruisleipäainekseen, ja päätin kokeilla sitä.
Vaikka siis itse tehty limppu on e-r-i-n-o-m-a-i-s-t-a, on hauska välillä kokeilla jotain muutakin.
Tuossa on siis hiivaa, mitä ei juureen tehdyssä limpussa tokikaan ole.
Mutta tuosta tulee ihanan mehevää ja herkullista leipää!
Syötin äskettäin kaverille tuota, ja hän ihastui siihen suuresti ja päätti mennä kotimatkalla hakemaan paketillisen jauhoja ja testata leiväntekoa itse. 
Tämä on ehkä hyvä ratkaisu niille, jotka eivät jaksa odotella leivän valmistumista noin vuorokautta.

Teen tuosta aina yhden pellillisen ja pakastan palaset tuoreeltaan - silloin voin ottaa tarpeen mukaan yksittäisiä leipiä pakkasesta ja sulatuksen jälkeen ne maistuvat aivan kuin vastaleivotulta!
Ainoa ongelma tuossa on, että tuo on todella hyvää, joten tekee mieli vetää uunikuumaa leipää vähän enemmänkin ja sitten onkin niiiiin täysi olo..