Jostain syystä korvamatona soi "Jäähyväiset aseille" ja sen voisikin muokata sopimaan tähän otsikon teemaan juustonaksuista: ".. jäähyväiset naksuille, joilla maailmaa lihotettiin..". :D
No, tämä siis tuli mieleen siitä, kun mies pähkäili kaupassa mitä sipsejä ottaisi. Jos hän olisi ottanut tavallista laatua, olisin vaaravyöhykkeessä, ehkä jopa Raffeleiden ja Hot Rodienkin kanssa. Joten käskin ehdottomasti ottamaan juustonaksuja - ja hän otti!
Olen aina ollut suuri juustonaksujen ystävä ja ne ovat olleet vakio-ostos silloin kun on pähkäilty jonkin suolaisen epäterveellisen herkun äärellä. Kuitenkin joskus viime vuoden lopulla muistan niitä syöneeni ja havahtuneeni äkkiä siihen, että ihan oikeasti ne maistuvat maustetulle styroksille!
Samalla niitä kahmii kuitenkin kourakaupalla suuhunsa, mutta jos ja kun pysähtyy maistamaan, niin on ne kyllä aika oudon teollisen tekomakuisia.
Muistan silloin sanoneeni, että meikäläisen juustonaksupäivät oli nyt tässä. Ei vaan tuntunut mitenkään järkevältä vetää ihan turhia kaloreita rakennusmateriaalista!
Kohtahan tuota päätöstä koetellaan, kun mies avaa pussin. Tosin tulee mieleen, että jos niitä ottaisin, täyttäisin vaan jotain napostelun tai suuhun laittamisen tarvetta, en niinkään sitä, että haluan juuri niitä naksuja.
Ja se kai on se yksi eniten lihottava tekijä: sitä vaan mättää suuhunsa jotain, ihan sama mitä, koska se maistuu (yleensä) hyvältä eikä ole muutakaan tekemistä. Eli huono opittu tapa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti