Analyysista apua

Nyt täällä mukavalla minilomalla tutkiskelin eilen illalla tuntemuksia tuon närästyksen suhteen.
Syötiin hyvin myöhään illallinen, kun oltiin perillä mökillä vasta iltapäivällä ja siinä oli sitten kaikkea puuhastelua.
Ihan vähän tuntui illalla tuntemuksia, mutta siis todella vähän.
Nyt tosin juuri tässä näpytellessä (ja jälleen epäergonomisesti sohvalla röhnöttäessä) tuntuu vähän jotain tuossa rintakehässä.

Hetken jo ajattelin, että josko se närästys olisi tullut lakuista, joita mies osti itselleen, ja joita nappasin muutamia. Tosin en tainnut ottaa niitä joka päivä, joten sekin teoria lienee poissa laskuista.

Ehkä siihen ei vaan löydy nyt selkeää syytä..?

*
Tämä miniloma on mukava katkos arjesta, joka ei kovin raskas ole kuitenkaan viime aikoina ollut.
Mutta on mukavaa silti vaihtaa maisemia ja ystävän kanssa vaan käyttää aikaa höpöttelyyn, syömiseen, saunomiseen ja takkatulen väsäämiseen.
Miehet ollaan jo muutamaan otteeseen ruodittu ja julkkisten tekemiset ja tekemättä jättämiset analysoitu (näin toissayönä unta, että Kim Kardashian (??) puhui äitinsä kanssa puhelimessa siitä, että minulle pitää ostaa jokin kiva lahja, koska olen ollut hänelle niin suureksi avuksi) :D
Meikä nippa nappa tietää kuka tuo neitokainen on, mutta uniin se näköjään löytää tiensä :D

Nyt närästää!

Siis moni asia maailmassa närästää, mutta tällä kertaa siis myös ihan oikeasti närästää.

Kolme viimeistä iltaa on ollut samanlaisia - illalla alkaa tuntua närästystä rinnassa.
Olen yrittänyt miettiä, mistä ihmeestä se johtuu.
Viime syksynäkin närästi, sen muistan, mutta olen suhteellisen varma, että se johtui siitä, että keskityin lihomiseen.
Nythän en ole suoranaisesti laihtunut, mutta en lihonutkaan. 
Mutta ei närästys oikein voi olla vuodenaikaan sidottuakaan.. (??)

Nyt olen eritellyt päiviä ja olen syönyt eri aamiaisia ja eri päivällisiä - niissä ei siis mitään yhteistä tekijää närästyksen osalta.
Olen syönyt itse tehtyä leipää (syön nykyään lähes 99% vain itse leipomaani leipää, joko ruisleipää tai ciabattaa), mutta en joka päivä.
Grilliruokaakaan ei osu kuin kai yhdelle päivälle - eilen esim. vedin illalliseksi lihakeiton.

Mietin voisko se johtua siitä, että olen väärässä asennossa??
Eli teen hommia hyvin hyvin epäergonomisesti sohvalla röhnöttäen läppäri sylissä. Ja illat samassa kohdassa samassa asennossa tuijottelen sarjoja.
Tosin olen tässä asennossa ollut kevään ja kesänkin.. (jos päivän sää oli huono), joten ei se ehkä siihen liity.
Mutta mihin se liittyy??
Nyt pitää muistaa ottaa reissuun mukaan sopivia lääkkeitä tuota varten.

Vaahdotaas vähän

Tai vähän enemmäkin.
Ja kun olette lukeneet jutun loppuun, olette samaa mieltä: täysin perseestä koko homma!!

Viime viikolla kävin asioilla. Jätin auton parkkiin ja kävin kävelemällä muutamassa eri paikassa. Yksi paikoista oli posti, jonne kävelin ehkä noin 200 metrin matkan. Posti sijaitsee mäen päällä ja sinne siis johtaa sellainen loiva, mutta piiitkä ylämäki. Yllättävän petollinen siinä mielessä, että se tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan ja sykekin nousee. Olisi ehkä hyvä lämmittelymatka tarvittaessa.
No, ei siinä mitään, kävin postissa ja sitten muita asioita ja kotiin.

Ja sitten ilmaisi polvi olemassaolonsa: sitä alkoi särkeä aivan armottomasti, enemmän kuin koskaan kevään jälkeen.
Ja siis siitä, että kävelin normaalisti yhden hemmetin loivahkon ylämäen.
Aivan uskomatonta!
Polvi on siitä asti ollut koko ajan todella kipeä, sellainen kuuma kipu, joka siis ei vain tunnu noustessa/istuessa, vaan koko ajan!

Haistakoon joku jossakin korkealla paikalla oleva pitkän paskan.

Eli ei juoksumattoa, ei kävelyjä hiekkatiellä.

Nyt siis otan vain iisisti ja odottelen, että milloin tämä helpottaisi. Siis selvennyksenä ehkä sen verran, että ei tämä kipu ole mikään hirveän kova, en ota siihen mitään lääkettä, ei se niin paha ole, mutta siis jatkuva, ja kovempi kuin ennen. Ja vitutuskäyrä tietenkin on tapissaan.

Toisaalta, nyt oikeesti en voi liikkua, erinomainen tekosyy! Hah.

Mietin eilen, että ehkä mun juoksuharrastus on jonkin hölkkäjumalan kiroama: joka kerta, kun olen sen aloittanut, jotain on tapahtunut. Joka hemmetin kerta.
Hmm.. ehkä mua ei vaan ole tarkoitettu liikkumaan?? :D

On a positive note: tuli taas mukava ylläriminiloma kaverin mökille loppuviiikoksi. Siellä(kään) ei tartte sitten harrastaa liikuntaa, voi kokeilla josko järvessä voi vielä uida ja maata soffalla, mässyttää jotain herkkua sekä jälleen haukkua miehiä (sen tarvehan ei lopu koskaan).

Katoavainen kunto

Miten sitä voikin olla niin huvittavan idiootti, että olettaa saavutetun hyvän (tai no okei, siedettävän) kunnon säilyvän??

Että se olla nököttää hyllyllä sykemittarin vieressä odottamassa, että se napataan käyttöön ja se on tietenkin siinä kunnossa, mihin sen edellisellä kerralla (viikkoja sitten!) jätti?

Hah.

Kävin eilen hiekkatiellä kävelyllä, ja kyllä sen kadonneen kunnon metsästys on nyt tosiasia. Ei sitä enää ole ollenkaan.
Sykkeet huiteli heti ties missä, vaikka vain kävelin.
No, alkumatkan aikana päälle rysähti rankka sadekuuro ja hetken mietin, mitä teen. Ensin mietin käännynkö takaisin, sitten päätin, että hölkkään yhden pätkän jos sen päätteeksi sitten lähtisin takaisinpäin.
Sade virkisti kuitenkin niin mukavasti, että päätin tehdä tavallisen 4 km kävelyn.

Mutta mutta.
Sateesta viis, polvet perhana petti!
Molemmat!
Heti alettuani hölkätä tuntui molemmissa polvissa edessä heti. Vedin sitten vain parin sadan metrin pätkän enkä kiusannut enempää.
Sen jälkeen oikea polvi (siis se ikuisuusmurheenkryyni) on tuntunut samalta kuin tähän asti; se kipu siis tuntuu toisella reunalla.

Matolla kävellessä polvet eivät ole sanoneet mitään, eikä ne eilenkään kävelyyn reagoineet.
En ymmärrä miksi juuri tuo hölkkä oli se, mikä ärsytti niitä, ja siis heti saman tien.
Eihän mulla ole samaa (isompaa) painoa kuin vuoden alussa, joten ei se siitäkään voi olla.
Todella ärsyttävää!!

Mut joo, on siis ihan turha luulla, että monen viikon lusmuilun jälkeen voisi olla vanhasta kunnosta mitään jäljellä. Se on män! Bye bye, hasta la vista.

Mietin pitäiskö se juoksukoulu alkaa taas alusta, mutta noi sykkeet on yhä ongelma; nehän oli juoksukoulun aikana ihan tapissaan.

Eli, kävelyä, kävelyä, kävelyä.
Ehkä vois ne sauvat kaivaa jostain joskus mukaan, tosin nekin nostanee heti sykkeet 'liian' ylös.

Jopa menee vaikeaksi ämmän elämä!  :-D

En ole se henkilö

Haluaisin olla. Olisihan se hienoa. Ajatella, jos olisinkin sellainen. Mutta en ole.

Tämä ajatusketju lähti liikkeelle muutama päivä sitten kun nousin portaita. Mieleen jostain putkahti äkkiä vaan kuva portaat leiskauttamalla loikkaavsta urheilullisesta henkilöstä, joka tekisi porrastreenejä joka toinen päivä ja joka toinen päivä vetäisi juoksupunttizumbanyrkkeilytreenit timmissä topissa ja hiukset ponnarilla heiluen, lopettaen treenit herkulliseen palauttavaan juomaan auringonpaisteessa.

Ai miten hienoa jos olisin se henkilö. Olisin reipas, urheilullinen, timmi (tietenkin), nuori (jep), pitkätukkainen (mistä se tuli??) ja joka aamun urheilutreeneillä aloittava tehopakkaus.

Hetkeksi tuli jopa hiukan haikea, surullinenkin olo. Koska tunnen itseni, eikä minusta tule tuota ikinä. Olen siihen vaan liian laiska. Olen sentään rehellinen siinä, että en edes aio yrittää, mutta olisihan se hienoa sittenkin, jos olisin itseäni parempi! :)

 Viime viikot on menneet aikamoisen Laiskotus Maximuxen parissa. Siis liikunnan osalta. Monena aamuna on käväissyt mielessä, josko jotain tekisi, mutta reippaana tyttönä olen heti tukahduttanut moiset kapinalliset aatteet.
Eilen sitten jostain sain kipinän ja laahustin matolle. Oli hidasta menoa ja sykkeet huiteli heti jossakin übersfääreissä. Tänään kokeilin uudelleen ja piirun verran paremmin sykkeet pysy hanskassa.Mutta tämä tarkoittanee sitä, että ollaan jälleen ihan alkutekijöissään liikunnan suhteen.
Polvikaan ei ole mitään muutosta parempaan kokenut, mutta jos nyt ollaan joka tapauksessa ihan perustasolla kaikessa, ehkä se ei ota nokkiinsa jälleen aloitettavasta (toivottavasti!) liikunnasta.

Lettukestejä ja vesimelonin voimaa

Nyt kesällä on ollut mukava vetäistä illalla herkkuhimoihin vesimelonia. Ainoa huono puoli on, että sehän kun on melkein pelkkää vettä, niin sitten on vaarana se, että pitää juosta yöllä vessassa :-/

Huomasin tässä kesän aikana, että jos pysyin normaalissa ruokavaliossani ja olin onnistunut estämään miehen ostamasta kaikenlaisia herkkuja, paino lähti heti putoamaan kun iltaherkkuna todellakin oli vain tuo meloni.
Vuoden ympäri noita ei kyllä taida saada, tai ei ehkä kovin hyviä versioita. Mikäköhän muu hedelmä olisi yhtä hyvä..? Appelsiini? Hmm.. Omena? Tylsä.. Kiwi? Niitä pitäisi kai vetää paljon, eikä nekään ole hyviä vuoden ympäri..

Jalka parani sitten onneksi yllättävän nopeasti, mutta mitään kävelyllä käyntejä en ole tehnyt. Polvi  muuten on yllättävän kiukkuinen välillä, se ei ole muuttunut yhtään mihinkään kohta puoleen vuoteen.. Yhetnä aamuna vedin taas Wii:llä nyrkkeilysession. Kunhan tästä nää helteet hellittää, saisin ehkä raahauduttua tuonne hiekkatielle taas.

*
Tuli mukavasti ex-tempore-reissu jälleen ystävän mökille. Mukavaa katkosta arkeen! Ja kun kesäkuussa ilmat eivät yhtään suosineet, nyt vahinko on otettu takaisin ja joka päivä ollaan saatu nauttia helteistä. Uimassa pitää piipahtaa 10 minuutin välein ja vesi ihanaa, kuin linnunmaitoa <3

Käytiin kaupassa ennen mökille menoa ja ajatuksena oli ostaa (tietysti) kauheesti kaikkia herkkuja. No, mukaan tuli yksi pussi Hopeatoffeeta (lapsuuden muistojen verestämiseen tietenkin!) ja kaksi erilaista sellaista "rulla"suklaata - minttusuklaa (tietenkin!) ja Fazerin Sininen. Ja siis siinä kaikki kahdelle herkkuperseelle useaksi päiväksi.
Mutta kun ei vaan tehnyt muuta mieli!

Tänään tosin päätettiin sitten pitää lettukestit - päivällisen sijaan! Pohdittiin sitä, että lapsenahan sitä aina toivoi, että voisi syödä herkkuja tyhmien päivällisten sijaan, ja nyt, tässä iässä, jos ei voi syödä mitä haluaa milloin haluaa, huonosti on asiat.
Joten me sitten söimme grilli-illallisen sijaan ihania lettuja. :-D
Täytyyhän aikuisena olemisessa olla jotain etuja!

Jalkapuolisuus - vielä parempi tekosyy!

Ja niin kävi sitten, että ei tartte muutamaan päivään käydä mitään tekemässä tämän jalan kanssa.

Kävin eilen illalla hakemassa vähän vadelmia tuijotellen taivaalle josko se luvattu hirmuinen myrsky tulisi meille päin. (Ei tullut koskaan).
Tuo vatukko on sellaisella hakkuuaukiolla (paras paikka!) ja olen siellä jo useammin käynyt. 
Nyt sitten kävin vakiokohdat läpi ja sitten vedin ryteikön läpi kohtaan, jossa näkyi isoja ihania kypsiä vattuja. (Tänä vuonna tuo kuivuus on nyt ehdinyt viedä osan marjasaaliista kun marjat kuivui pensaissa..).
Katson kyllä, minne jalkani tuolla laitan, koska tuo on todellinen ryteikkö, mutta tällä kertaa sitten  maasto pettikin ja jalka solahti johonkin pieneen, mutta syvään "rotkoon".
Ah että tuntui hyvälle!
Piti hetki vetää henkeä, kaapia matkaan ne hemmetin marjat, joiden takia tuonne menin ja linkuttaa takaisin kotiin. Onneksi tuolta ei ollut pitkä matka.

Nyt sitten katotaan miten kauan tuon kanssa menee ja milloin voi alkaa liikkua taas.
Ei tuossa mitään vakavampaa tapahtunut, kunnon ruhje tuli ihon alle, ja turposi sellainen nätti iso muhkura säären reunalle.
Eilen illalla oli tosi kipeä, nyt ei kovinkaan, eikä edes haittaa pahemmin kävelyä. Buranaa otin eilen, tälle päivälle ei ole edes ollut tarvis.

Mutta nyt uskottelen tietenkin itselleni ja teille, että juuri tänä aamunahan olisin käynyt hiekkatiellä kävelylenkin, kun on niin mukavan "viileä" ilma (+23). Ja olisinkin ehkä oikeesti saattanut käydäkin!
Ihan oikeesti!

Voihan olla, että tuo on jo huomenna kunnossa <sanoo optimisti>.