Kilokiukuttelija

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Burana. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Burana. Näytä kaikki tekstit

23.6.2016

En ehkä hajoakaan palasiksi

Olen aiemmin kiukutellut miten olen järjettömän surkeassa kunnossa ja miten paikat prakaa hiljalleen.

No, sain nyt sitten vihdoin, vain vaivaiset 10 kk ongelman alkamisen jälkeen, aikaiseksi mennä lääkäriin. Eihän siinä edes mennyt pitkä aika!
Ja siis sain tämän aikaiseksi siksi, että kolotus oli jokapäiväistä, valvotti/herätti öisin, Burana ei auttanut ja alkoi tulla niin polviin kuin lonkkiin kipukohtauksia. Näitä siis kestin sellaiset 3 kk ennen kuin menin kysymään viisaammalta...

Olin siis jo täysin vakuuttunut siitä, että polvissa on nivelrikkoa ja lonkkien osalta tarvitaan tekonivelet asap. Niin ja kävelykepit, rollaattori sekä avustaja tukemaan kyynärpäästä.

Lääkäri tutki ja kuvattiin - ja tsädäm - EI MITÄÄN! Tai ei siis ei mitään vakavaa! Huh!
Ei nivelrikkoa (joskin lääkäri pohti kohteliaasti ääneen, että eihän se sitä tarkoita, etteikö sitä joskus voisi tulla. No tietenkin voi, ja varmaan tuleekin!).

Vika itse asiassa kumpuaa nilkoista, kun minulla on se ihme lättäjalkasisäänpäinkääntymisasento aina. Eli tartten esim. lenkkareissa pronaatiotuen. Näköjään juu tarttisin sitä aina ja kaikkialla :/

Ja kun nilkat pettää, se heijastuu siitä polviin (check), lonkkiin (check) ja selkään (check).

Nyt sitten sain fyssarilta ohjeet jumppaan - naurettavan helppoja liikkeitä, niin helppoja, että lintsaan niistä melkein joka päivä. Onneksi lonkat ja polvi muistuttelee asiasta säännöllisesti ja sitten teen jotain. Sen verran tajuan kuitenkin, että tämä(kin) asia on omassa vallassa muuttaa - jos haluan elää kivuttomana, voin siihen toistaiseksi jotenkin vähän jopa vaikuttaa.

Olenkin vähän edistystä saanut aikaiseksi. Polvi ei samalla tavalla ongelmoi, ja öiset valvottavat lonkkakivut huumataan Buranalla. En ollutkaan törmännyt ennen Burana 800 mg SLOW:n. Se toimii 86%, eli joinakin öinä aamuyöstä herään kolotukseen hetkellisesti, sillee unen läpi sen tuntien, mutta sitten saan unen päästä taas kiinni.

Se, mikä onkin ongelmallisempi - en tiedä oletteko törmänneet tai miten mahdollisesti ratkaisseet - eli sen pronaatiotuen käyttö. Nythän on jo olemassa sellaisia muotoiltuja pohjallisia, joissa on tuki oikeassa paikassa. MUTTA (there's always a but(t)!). Ne ei ole mitään 1 mm paksuisia vaan melkein 1 cm paksuja. Laita nyt sellainen omaan, normaalikokoiseen kenkään ja jalka sinne. Juu ei onnistu.
Mun jalka on 37 ja kaikki kengät on 37. Enhän mä nyt ala ostaa 38-39 kenkiä tuollaista varten! Eihän siinä ole mitään järkeä!

Nyt olen ratkaissut asian siten, että olen laittanut kenkään korotuksen, joka menee kantapään alle (auttaa toiseen ongelmaan). Ehkä sitten niitä pronaatiotuella olevia lenkkareita pitäisi sitten käyttää metsälenkeillä enemmän.. olen vaan välttänyt sitä kun siellä kengät kastuu ja menee aika mutaisiksi/märiksi useimmiten.
Ehkä mennään toistaiseksi nyt sillä jumpalla ja noilla osa-aputuilla kengissä.

Hei nythän on juhannusviikko.. Kun vielä saisi hyvät säät!
No, pari viime juhannusta on ollut niiiin surkeat säät, että ehkä paljon huonompaa ei voi tälle kesälle tulla (kuuluisat viimeiset sanat?).
Rauhallista ja ihanaa juhannusta!


1.8.2014

Jalkapuolisuus - vielä parempi tekosyy!

Ja niin kävi sitten, että ei tartte muutamaan päivään käydä mitään tekemässä tämän jalan kanssa.

Kävin eilen illalla hakemassa vähän vadelmia tuijotellen taivaalle josko se luvattu hirmuinen myrsky tulisi meille päin. (Ei tullut koskaan).
Tuo vatukko on sellaisella hakkuuaukiolla (paras paikka!) ja olen siellä jo useammin käynyt. 
Nyt sitten kävin vakiokohdat läpi ja sitten vedin ryteikön läpi kohtaan, jossa näkyi isoja ihania kypsiä vattuja. (Tänä vuonna tuo kuivuus on nyt ehdinyt viedä osan marjasaaliista kun marjat kuivui pensaissa..).
Katson kyllä, minne jalkani tuolla laitan, koska tuo on todellinen ryteikkö, mutta tällä kertaa sitten  maasto pettikin ja jalka solahti johonkin pieneen, mutta syvään "rotkoon".
Ah että tuntui hyvälle!
Piti hetki vetää henkeä, kaapia matkaan ne hemmetin marjat, joiden takia tuonne menin ja linkuttaa takaisin kotiin. Onneksi tuolta ei ollut pitkä matka.


Nyt sitten katotaan miten kauan tuon kanssa menee ja milloin voi alkaa liikkua taas.
Ei tuossa mitään vakavampaa tapahtunut, kunnon ruhje tuli ihon alle, ja turposi sellainen nätti iso muhkura säären reunalle.
Eilen illalla oli tosi kipeä, nyt ei kovinkaan, eikä edes haittaa pahemmin kävelyä. Buranaa otin eilen, tälle päivälle ei ole edes ollut tarvis.

Mutta nyt uskottelen tietenkin itselleni ja teille, että juuri tänä aamunahan olisin käynyt hiekkatiellä kävelylenkin, kun on niin mukavan "viileä" ilma (+23). Ja olisinkin ehkä oikeesti saattanut käydäkin!
Ihan oikeesti!

Voihan olla, että tuo on jo huomenna kunnossa <sanoo optimisti>.