Pakkosuklaa

Jouduin äskettäin (taas) hirveän hankalan eettisen dilemman eteen: lähi-Cittarista tuli markkinointikirje, jossa oli kuponkeja sitä varten, että sai erilaisia tuoteitta ilmaiseksi/halvalla. Ilmaiseksi oli sekä Fazerin uusi mustikkasuklaa sekä joku saippua.

Ja tietenkin jouduin sitten tiukasti miettimään, että mitä tehdä.
Olen tuota suklaata aiemminkin kaupassa katsonut, mutta en ole ostanut, koska a) olen olettanut, että maku ei välttämättä ole ihan mikään ylimaallisen ihana ja b) maistamista varten firmojen pitäisi muutenkin tehdä tuotteistaan pienempiä versioita, vaikka patukoita, joiden kautta voisi tutustua tuotteeseen.

No, nyt siis piti päättää, että otanko tuotteen, kun ilmaiseksi saan?
Mikä kysymys se sellainen on?? Jos saa SUKLAATA ilmaiseksi, eikös se pidä tietenkin ottaa?

Ja otinhan minä. Kun kerran ilmaiseksi sain.Otin sen saippuankin vaimikälieseolikaan. 

Olin oikeassa siinä, että ei tuo maku nyt meikäläiselle kovin kolahtanut. Siis ei se huonoa ole. Hyvää siinä on se, että se tuo mieleen Fazerin Sinisen (maailman parhaan suklaan), mutta huonohkoa on se, että ei se oikein maistu millekään.
Suutuntumana tuossa on jotain rapeaa (niitä jotain crisps?), mutta blaah.. jälleen tuli fiilis, että tuhlaan vähäisiä herkkuihin varattuja kaloreita "turhaan" tuotteeseen.

Mutta jälleen kerran; kun se kotona on, tietenkin se syödään. Eikä heitetä pois. Eihän suklaata voi heittää pois.

Olen siis tuhonnut tuota yhden rivin 1-2 päivässä ja vieläkin tuota taitaa olla jäljellä yksi rivi. 

Tuo vähän... sellainen .. vähämakuinen.. bland, kuten englanniksi sanotaan.