Raihnaisen rutinoita

Kävinpä sitten tänään heikkatiellä kävelyhölkällä. Ja kyllä, ihan pystymetsästä täysin rapakuntoisena.
Tämä siksi, että alkoi ärsyttää ne sykkeet ja niiden vahtaaminen ja tuunaaminen ja mitä lie, joten jääräpäisesti päätin olla välittämättä niistä. Hölkkäsinhän sen 10 km viime vuonnakin niillä korkeilla sykkeillä.

Ilma kun oli ihana, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joskin tuuli aika ilkeästi, niin mikäs siinä oli mennessä.
Kävelin ylämäet ja hölkkäsin, tai siis ehkä taaperrushölkkäsin suorat pätkät. Ihan ok meni, mutta nyt sit nähdään sanooko polvet jotain.

Meikä hölkän jälkeen

Venyttelyn kun muistaisi vielä.

Tiedän, että en jaksa alkaa rakentaa kuntoa nollasta - se on nähty, että sitä en vaan viitsi vaivautua tekemään, joten uppiniskaisena tehdään nyt näin. Eihän tää välttämättä kestä.. Ehkä tämä oli tässä. Saa nähdä.

Alkaa vaan ärsyttää noi kilot, mutta miten ihmeessä ne mihinkään katoaisi, kun on herkutellut?! Ja juu, mies on taas syypää! Ja tällä kertaa oikeesti: "Tietenkin ostin tippaleivät meille. Koska täytyyhän meidän harjoitella niiden syöntiä, jotta tiedetään, tykätäänkö me niistä sitten vappuna". Jep jep - eihän me ollaakaan niitä vielä vasta syöty kuin 10 vuoden ajan...

Nyt on fiilikset muutenkin vähän alamaissa. On pari juttua, jotka ei ole menny toivotusti/odotetusti enkä voi asialle mitään. Elämä on.. ja se on vähän vaikeaa hyväksyä. Kun tykkään, ja vaadin, ja edellytän, että asiat menee niin kuin minä haluan menevän. Mut juu, ei mene.

Yrityksenä on nyt kuitenkin, että josko saisi muutaman kilon edes pois - nimittäin fat pantseistä hajosi vetskari (!!!) varmaan liiallisen (!!) rasituksen (!!!) takia. Hemmetti, jos tuo ei ole Selvä Merkki niin mikä sitten on???