Kilokiukuttelija

27.7.2015

Kokeillaas karppausta

Sain nyt jostain ihmeen salaisesta paikasta jonkinlaisen kohennuspuuskan ja päätin alkaa taas karppailla.
Eihän siinä mitään menetä. Kai.

Tein siis sitä kahden vuoden ajan muutamia vuosia sitten ja painon osalta mitään ei tapahtunut. Energiaa oli kuitenkin kuin keskikokoisessa ydinvoimalassa ja se oli mukavaa.
Näin jälkikäteen ajateltuna analysoin, että paino ei pudonnut, koska söin sittenkin liikaa. Vaikka kai karpatessa ei voisi periaatteessa syödä liikaa (?).. No, meikä voi :D

Mutta, tiedä nyt sitten miten homma etenee ja kauanko tätä kestää.
Horisontissa vaan siintää syksy ja ne fat pantsit, joihin ainakin olisi mahduttuva, mieluummin toki niihin normaaleihin housuihin.

Aamupaino oli 79,3 kg - juuri sen piirun verran alle psykologisen kammottavuusrajan, kasilla alkavan numeron. Takana oli toki herkuttelua viikonloppuna, taatusti näkyy painossa.
Mittasin huvikseni myös vyötärön (minkä??) ja pömpön kohdalta meikäläisen leveimmän kohdan. Onpahan sitten jotain mitä seurata.
Aion Kekkospunnituksia harrastaa edelleen, mutta ylös kirjaan mittoja vaikka vaan kerran viikossa.

Nyt vaan pitäisi keksiä taas niitä syömisiä, jotta olisi vaihtuvuutta riittävästi. En vedä karppausta ihan Atkinsmaisesti miinushiilareille (tjtn), lähinnä siis nyt jää pois leipä, riisi, peruna ja pasta.
Kasviksiahan syön aina paljon, mutta huomasin jo tämän aamun aamiaisesta, että kyllä näköjään karppiaamiselle niitä tulee enemmän: esim. jos aamiaiseni olisi ollut ruisleipää, en usko, että olisin siinä yhteydessä syönyt kahta avomaan kurkkua ja isoa tomaattia. Olisin syönyt yhden noista leivän päällä. Eli sinällään meikäläisellä karppaus ei tarkoita heti huikeaa lihan mättöä kaksin käsin.

Niin ja liikunta? Not going to happen. Ainakaan vielä.
En muista olenko maininnut koskaan, mutta meikäläisellä on selkä aika romuna ollut vuosikausia. Se ei muuten arjessa tunnu eikä mitenkään estä liikuntaa, mutta nyt kun olen käynyt kökkimässä mustikoita poimimassa, selkä sekä polvet huutaa vuorotellen hoosiannaa. Eli niin kauan kuin poimin mustikoita ei kannata kuvitella menevänsä matolle - polvet on todella kipeet. Mutta eipä tässä nyt huikean montaa päivää enää ole mustikoita tarkoitus poimia (pakkasessa on jo kohta se määrä, jonka joka vuosi poimin) ja seuraavaksi siirryn vatukoihin rellestämään. Siellä onneksi selkä eikä polvet tule niin kiusatuksi.
Eli voisi kuvitella, että muutaman viikon sisällä polvet olis ehkä (?) toipnueet sen verran, että uskaltautuisi taas matolle kävelemään.
Mutta katellaan sitä sitten myöhemmin.

4 kommenttia:

  1. Hei! Sinulle on haaste blogissani :-) Käyppä kurkkimassa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta. Joudun jättämään väliin, kun en seuraa kovin montaa blogia eikä niiden pitäjät kaikki edes ole laihduttamassa tms, joten olisi turha haastaa heitä :) Tsemppiä hankkeeseesi joka tapauksessa!

      Poista
  2. Mäkin pähkäilen tuota karppaamista... Mä en polven ja selän takia mene metsään marjaan. Mies on sitä varten otettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillä exä eikä nyksä suostunu pöpelikköön, joten jos haluan marjoja, ne on haettava itse. Ja ei tuo haittaa meikäläistä.. se on ehkä vähän sellaista meditatiivista olemista. En esim. poimi mustikoita poimurilla vaan ihan vanhanaikaiesti käsin. Hidasta, ja kerralla tulee pieni satsi, mutta riittää mulle :)

      Poista