Kappas, prioriteetit muuttuu

Tai siis välinpitämättömyys iskee. Mitä väliä kiloilla on? Ketä kiinnostaa?
No, jos rehellisiä ollaan, edelleen ne vaatteet ei mahdu päälle jos kilot tästä nousee. Nyt mahtuu ihan ok, vaikka syy laihtumiselle vituttaakin.
Mutta että pitäisikö jotenkin laihduttaa, laihtua, olla kapeampi, että kelpaisi? Juu ei.

Tämä kelpaaminen siis ei ole oma ajatus. Törmäsin muutamassa eri keskusteluketjussa tällaiseen ajatteluun, ja jokainen oli naislesken kirjoittama. Miehet ei joko pohdi asiaa, ei kirjoita asiasta tai eivät koe asiaa samalla tavalla.

Mutta naiset tuntui pohtivan. "Kelpaanko enää kenellekään?"
Äää.. Siis jotain meikäläisessä lienee vikana, koska oma ajatuskulku menee juuri päinvastoin: "kuka muka kelpaisi meikäläiselle??"

Ei sillä, että asia olisi mitenkään ajankohtainen, mutta kun näin noita kelpaavuuskommentteja, keitti heti yli. En toki sanonut mitään, eihän se meikäläisen ongelma ole jos jollakulla on huono itsetunto. En vaan tunnista itseäni tuosta lainkaan. Että minä en muka kelpaisi jollekulle??

Pah.

Mitä siitä, että olen vanha läski leski. Ärsyttävä, hankala, kova kuin kivi. Mähän olen palkinto! The best of the best of the best!

Ehkä kyseessä on ikäongelma.. pitkässä parisuhteessa olleet ovat hukassa nykyajan Tinder-viidakossa ja kova peli Bostonissa vaikuttaa tosi pelottavalta. Vaikea kuvitella, että 20+ ikäinen toteaisi samaa. Tiedä sitten onko tuo kelpaavuusongelma enemmän nimenomaan ikä kuin siviilisäätyasia. eli pitkästä parisuhteesta eronnut 40+ saattaa pohtia sitä samalla tavalla kuin leskeytynyt 40+.
En tiedä.