Pienimuotoinen elämä

Mietiskellessäni viime viikolla saunan lauteilla mahdollisuutta jäädä tänne mökille vielä viikoksi, tajusin, miten pienikuvioinen elämäni on.
Joku käyttäisi ehkä sanaa tapahtumaköyhä😁.. itse en ihan sillä lailla sitä näe.

Pohtiessani vaihtoehtoja, tajusin, että koska töiden puolesta voin vielä olla täällä viikon päivät, ja mukana oli koirien ruoat ja lääkkeet, niin ei ollut mitään syytä miksen voisi venyttää oleilua vielä viikolla.

Siitä seurasi päättelyketju, että onpa elämäni yksinkertaista, pienimuotoista.
Teen töitä (onnistuu täältä käsin vielä ensi viikon), syön (ehdottomasti onnistuu täällä!), kattelen sarjoja ja leffoja (onnistuu täällä koneelta) ja vain olen (todellakin onnistuu täällä).
Pienenä vaihteluna toki välillä ystävien tapaamista, mutta nekin suhteet hoituu useimpien kanssa Whatsapilla ja/tai puhelimella.

Mutta tämä sopii mulle!
En tartte mitään massiivisia kuvioita - enää. Olen matkustellut, nähnyt, kokenut, kuullut.. ei ole mitään tarvetta monimutkaisiin ja kiireisiin kuvioihin.

En halua kyllä kuulostaa miltään elämän ehtoolla olevalta eläkeläiseltä 😆 .. ehkäpä olenkin oikeasti trendsetteri tällaisen mindfullnessia täynnä olevan arjen osalta 😎

Yhden ystävän kanssa puhuttiin aiemmin kesälomareissustani tänne, ja kun kerroin, että olin sen kaksi viikkoa tekemättä tai ajattelematta mitään, hän ei kyennyt hahmottamaan edes asiaa 😀
Hän on kova mindfullness-tyyppi kyllä, mutta ei siltikään ole koskaan (huom. KOSKAAN) ollut omalomalla, itsensä kanssa, ollut vain hän ja hän yksin. Sovittiin, että kokeilee nyt syksyn aikana, miten sellainen hänelle voisi toimia.

Nyt siis vielä edessä viikko täällä viilentyvän järven rannalla! Toissapäivänä taisi olla viileä yö, koska vesi selvästi viileni vähän. Tai no, käytän itse termiä raikas. Saunasta uimassakäyminen on edelleen ihanan piristävää, aamu-uinneistakin olen pitänyt kiinni vaikka aika mukavan viileä vesi aamuisin on. Mutta hei, kun kerrankin pääsee veteen, pakkohan sinne on mennä!

Päivälenkkimaisemia