Ei tosin nytkään ole kummemmin, mutta päätin sitten vähän hehkuttaa Sulamoa.
Mitään huikeita tuloksia ei voi juhlistaa, mutta sehän ei koko sulattelussa edes ollut ajatuksena. Tarkoituksena oli hitaasti mennä alaspäin painon kanssa, ja se toteutuu.
Nyt on sellaiset seitsemän kiloa lähtenyt, ei paha. Ottaen huomioon, että toukokuusta melkeen lokakuulle en sulamoinut. Ja Mökillä ollessa todellakin herkuttelin, vaikken näköjään kuitenkaan liikaa.
Olin tuossa lokakuun alussa samassa painossa kuin olin toukokuun lopulla jättäessäni Sulamon vähemmälle. Eli sain ihanan herkuttelukesän eikä kuitenkaan sitten tullut takapakkia! Jee!
Nyt rytmiksi on tullut sellainen, että käytän Sulamoa suurimmaksi osaksi arkisin, kaikkina viikonloppuina en. Tai jos on päivä, että menen vaikka ulos lounaalle, en merkkaa sinä päivänä. Tai jos on sushipäivä 😄Koska sellaisen päivän jälkeen aina paino nousee 1,5 kiloa.. onneksi hetkellisesti. Taitaa olla se soijan suola.
Serkun tullessa tänne syyslomaviikoksi ei välttämättä Sulamo myöskään ole käytössä, serkkulikka kun haluaa aina kaikenlaisia herkkuruokia - hän ei itse osaa kokata ja haluaa, että teen (tietenkin) kaikkea rasvaista ja hyvää. Herkkujen perään hän ei toisaalta ole, joten sinällään makeat herkut eivät ole ainakaan lisäkiusauksena.
Nyt olisi toki hyvä pudottaa vielä vähän painoa, jotta mahtuisin joulukuun alussa tarvittavaan juhlaläninkiin, mutta toisaalta se on sellainen muodoltaan, että siinä ei välttämättä ylimääräiset kilot näy.
Talon kanssa on tullut vähän ongelmia, tai siis tuli sellainen tilanne, että vaihtoehtona on joko koko talon lämmitysjärjestelmän muutos (vähintään varmaan se 30 000€) tai sitten ei tehdä mitään. Voinette arvata, minkä valinnan tein. Kun ei noita seteleitä loju missään ylimääräisiä.
Päätin jo silloin kauheana kesänä 2016, että haluan asua täällä kunnes pää tai jalat pettää, ja siitä pidän kiinni. Viis siitä, millainen jälleenmyyntiarvo tällä olisi joskus sitten. Kun ei perillisiä ole, ei tartte miettiä omaisuuden kartuttamista sillä silmällä. Minun jälkeeni vedenpaisumus!
Hetken kyllä heikotti, kun luulin, että ongelma ratkeaisi sellaisella muutaman tonnin panostuksella, mutta tiedä sitten onko hyvä vai huono, että sekään ei ollut vaihtoehto 😁Nyt menee näihin pikkujuttuihin alle tonni, ja sen jälkeen elämä tässä talossa muuttuu ihan vähän erilaiseksi. Itse asiassa helpommaksi.. mutta en tiedä miksi tämä asia aiheutti silti vähän sellaista outoa haikeutta ja jopa... surua..? En keksi miksi ihmeessä.. ehkä siksi, että jokin iso asia, ihan siis käytännön juttu, muuttui. Onko persoonani ollut niin kiinni talon lämmitysmuodossa, että sen muutos tuntuu surulta?? 😦Ehkä se on vaan tämä marraskuu.
Joulua odotellessa. Joulukuusikin löytyy näköjään omalta tontilta tänä vuonna! En malta odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti