Polvesta poi.. ei ku tyttö paranee

Tai siis paree olis.
Polvi on siis kiukutellut jälleen. Mutta mikä on "huvittavaa" - eri polvi kuin aiemmin?!
Tämä on kyllä outoa - koko ajan kolottaa vähän jotain paikkaa, mutta joka kerta eri kohtaa :D Menisköhän homma jossakin vaiheessa lopulta niin, että kaikki paikat on käyty läpi ja kolotukset katoaa kokonaan..?

Olen siis pitänyt taas vähän lepoa jalan takia. Kävin viikolla juoksemassa 5 km lenkin, mutta sen jälkeen olen ottanut iisisti.
Tänään sain yksityisession yhdeltä PT:ltä, testattiin vähän polven kestävyyttä porrastreeneissä. Eikä tuo polvi nyt pahemmin sanonut siihen mitään. Muuten jalat kyllä huusi hoosiannaa kun vedettiin portaita ylös-alas :D

Taidan huomenna tai lauantaina viimeistään kokeilla taas hiekkatielle menoa, kun ei tuo kolotus ole mitenkään kovaa eikä siis tunnu juostessa, kuten "juoksijan polven" pitäisi kai oikeasti tuntua..

Ja ei, en ala käyttää PT:n palveluita muuten - kyseessä on vieraisilla käynyt frendi, joka vaikuttaa muualla Suomessa arkisin.

Vappukin on mennyt ohi melkein huomaamatta. Meillä ei suuremmin näitä juhlia ole jaksettu harrastaa. Viime vuonna tein simaa, mutta tänä vuonna en viitsi, kun siinä on sitä sokeria kuitenkin aika huikeasti. Ja kun mies ei sitä pahemmin juo, kaikki jäisi meikäläiselle juotavaksi.
Tippaleivät ostin ja pikku pussin sipsejä - siinä meidän herkuttelut :)

Vaikka en siis virallisesti mitenkään laihduta, huomaan, että tarkkailen silti noita syömisiäni. Ja jätän ostamatta kaikkia ihanuuksia vaikka mieli tekisi.
Eilen olin shoppailemassa, ja olin kyllä päättänyt, että otan yhden pehmiksen (suklaa lakritsiströsselillä!), mutta tulikin kiire, enkä ehtinyt.. ja sinne jäi sekin jäde :)

Noomiin kirjaan kyllä syötävät, ja kilot, koska se Kekkos-punnitus toimii näköjään meikäläisellä hyvin.
Periaatteessa eilen tai tänään olisi painon pitänyt olla 73 kg jos mennään sillä alkuperäisellä ajatuksella, että 2 kg lähtisi kuussa (koska tammikuussa kävi niin). Mutta ei, oli 74 kg. Alimmillaan se on käynyt 73,6 kg, joten ehkä se hiljalleen..

Niin makaa kuin petaa

Kilojenkin osalta.
Kävin nyt vaa'alla tarkistamassa, mikä on joulun saldo. Se on aina ollut sen kaksi kiloa plussaa, ja niin on nytkin. Olen nyt ikävä kyllä täysin uusilla luvuilla - 81 kg! Argh. En ole ikinä koskaan milloinkaan edes käynyt kasin puolella. Muistan, kun seiskan puolelle valuminen aiheutti järkytystä. Saati sitten tuo luku.

Yhä enemmän alkaa tuntua siltä, että tämä blogi todellakin seuraa lihomista, eikä laihtumista kuten 99,9% kiloblogeista :D

Mutta kuten tuossa jo ennen joulua päätin, nyt on tehtävä jotain, ihan vain tuon keskivartalon hyvinv.. tai siis pahoinvoinnin takia. Jälleen tuli närästystä leffakäynnin jälkeen vaikka jalassa oli fat pantsit. Joihin en muuten edes mahtunut.. On aika surkeesti asiat, jos fat pantsitkin on liian pienet. Tai siis koska olen omppulihava, housut ei mahdu tuosta navan kohdalta kiinni. Jos olisin päärynä, kilot olisi jossakin takamuksen tienoilla. Mutta nyt kun katsoo peilistä, näkee, että takamukseni on vieläkin pienehkö ja tiukka, sinne ei valu yhtään grammaa - kaikki sijoittuu Michelin-renkaaksi tuohon rintojen alle.

No nyt sitten vaan hommiin. Mutta en aio mihinkään nopeisiin toimenpiteisiin, joista lipsun sitten. Ensin on syötävä rauhalliseen tahtiin joulun loppuherkut pois. Ostin yllättävän fiksusti jouluherkut ja -ruoat määrällisesti, ja kaikki alkaa olla loppu. Vielä on joitakin joulutorttuja jäljellä ja jonkun verran suklaakonvehteja. Niitä voinee syödä hitaasti pois. Muuten nyt vaan sitten jätetään kaikki herkut ostamatta.

Se nimittäin pitää niin hyvin paikkansa: jos ei jotain herkkua osta kotiin, ei sitä ole siellä naposteltavaksi. Kääntäen menee vastaavasti niin, että jos jotain on kotiin kannettu, se tulee myös syötyä. Tietenkin.

Enkä aio puhua mistään "elämäntapamuutoksesta", koska olen sellaisen jo kerran tehnyt, ja se oli hyvä juttu, mutta ei kestänyt. Nyt on yritettävä tehdä se tekemättä sitä. Eli pieniä muutoksia hitaasti, ja pidettävä kiinni siitä, että paino lähtisi alaspäin vakituisemmin.
Se Kekkosen kikkakakkonen, että punnitsee itsensä joka aamu voisi olla ok.. Mutta masentaako se, kun ei pitkiin aikoihin tapahdu yhtään mitään. Hmm.. pitää miettiä, ehkä siinä voisi olla ideaa.