Lime Pie To Die For

Pitihän se piirakka sitten leipoa lauantaina, kun mies mokoma oli vetänyt kaiken banoffeen yksin.
Hemmetti.
No leipominen oli ihan helppoa, kuten ohjeessa luvattiin, mutta ulkonäkö ei tietenkään ole lainkaan sitä mitä ohjeissa.

Meikäläisestä ei kyllä saa ikinä mitään ruokabloggaria, koska a) maku on tärkein, ei ulkonäkö ja b) ei ole aina sopivia välineitä.
Niin ja c) meillä ei saa hyviä kuvia ruoista. Osittain siksi, että kamera(t) on surkee(t) ja osittain siksi, että valaistus on aina huono kuvaamisen kannalta. Meillä on sellainen hämyinen sisätila yleensä, joten kuvista ei saa kivan kirkkaita.

Koska reseptin mukaan piirakkaan tulee neljä keltuaista, piti keksiä, mitä tehdä jäljelle jääville neljälle valkuaiselle. Meikäläisen sielu kun ei anna missään nimessä perään heittää ruokaa/aineksia pois. Ja kappas, kaikki marenkireseptit näyttää olevan juuri suunniteltu neljälle valkuaiselle!

Kun aloin sitten tehdä marenkia, huomasin, että meillä ei ole sokeria, kun sitä ei oikein käytetä meillä mihinkään. No kaapista löytyi sitten tomusokeria ja päätin, että jos onnistuu, onnístuu. Lisäsin sitten vielä kaakaojauhetta ja vähän vanilliinisokeria.

Ja kun ne oli uunissa 12 tuntia (jätin yöksi ei-päällä-olevaan-uuniin), niistä tuli ihan onnistuneita.
Tosin itse en ole marenki-ihmisiä, joten yhden maistoin periaatteesta, että toimi ja loput saa mies syödä.

Mutta siis tuo piirakka: ulkonäkö ei ole kovin kaksinen. Näyttää siltä kuin olisi lätätty bearnaise-kastiketta piirakkaan :D
Maku kuitenkin on.. ahh.. Ihanan kirpeän limemäinen!

Lauantaina otin yhden palan ilman ohjeeseen kuuluvaa kermavaahtoa, mutta sunnuntain palaa varetn mies vaati sitten tehdä ja lisätä vaahtoa. Ja se kyllä toimii - tasapainottaa hyvin kirpeyttä. Mutta ilmankin kyllä maistuu.

Viikonloppu oli muutenkin sellainen suunniteltu syöminen -sessio. Tai osittain.
Päätin, että joka päivä teen jotain uutta ruokaa.

Perjantaina tein meksikolaista lasagnea (ei ole kuvaa), joka oli hyvää. Tulee paremmaksi tosin jos ei syö heti kun ottaa uunista vaan antaa seistä ja viiletä (ja vetäytyä) jonkin aikaa.

Lauantaina sitten oli thaimaalainen piffiresepti vuorossa, riisipedillä. Tuosta tuli aika kivan näköinen eri värisine elementteineen. Tosin siis en noudattanut reseptiä oikeastaan kuin marinadin osalta kun meidän pikkukaupassa ei ollut kaikkea mitä piti :D

Eilen sunnuntaina piti tekemäni naan-leipää, mutta hemmetti jotenkin en ollut jaksanut ajatella asiaa niin pitkälle, että olisin muistanut, että niiden tekemiseen pitää varata useampi tunti kun taikinan pitää seistä. Joten siinä vaiheessa kun piti alkaa tehdä taikinaa, oli jo niin nälkä, että tehtiin sitten wrappeja.

Jos ens viikonloppuna saisi aikaiseksi testattua naaneja. Niiden kohdalla ajattelin kokeilla vähän kapinallista valmistusmenetelmää ja paistaa ne ulkogrillin pannuosiossa - kun reseptin mukaan ne tehdään (tai siis voidaan tehdä) paistinpannulla. Kun siitä tullee kuitenkin savua ja hajuja ja kärtsistä, voisi siirtää koko paistorumban pihalle. Katotaan nyt.

Leipomuslauantai

Ei sillä, että välttämättä leipoisin sittenkään tänään. Ehkä vasta huomenna.

Mutta joo, nyt on viime ajat ollut enemmän leipomuksia kuin pariin vuoteen :)
Ensin piti leipoa pakkaseen ruisleipää. Ensin tein sitä juureen tehtyä limppua, sitten jossakin vaiheessa sitä aiemmin mainostamaani valmisruisleipäjauhotuotosta, sitten pitikin taas täydentää ciabatta-varastoja ja makeiden leipomusten osalta tuli toissapäivänä tehtyä banoffeeta. En tehnyt tuon reseptin mukaan, mutta ihan vaan linkiksi jos joku ei tiedä mitä banoffee on.

Niin ja sitten oli ne suklaa cookiet, joita on vielä pakkasessa muutama. En ole niitä nyt muutamaan päivään syönyt, kun on ollut banoffeeta.
Ja ei, ei syömättömyys ole mistään erinomaisesta itsekurista johtuvaa, vaan puhtaasti sitä, että nämä kaikki leivonnaiset on sen verran tujua tavaraa, että yksi annos päivässä riittää - ei vaan yksinkertaisesti jaksa/tee mieli enempää. Onneksi!!!

Tuli kaveri kylään ja tein ruoaksi muhkean maalaissalaatin (rehujen lisäksi ciabatta-paloja krutonkeina) ja jälkkäriksi siis banoffee. Olen tuota tehnyt ehkä parin viime vuoden aikana kolme kertaa, ja tällä kertaa siitä tuli jotenkin erinomaisen erinomaista.
Mieskin sanoi, että parasta mitä ikinä.
Mieitn hetken mistä voisi johtua. Ensin ajattelin, että jos se olisi se, että laittaessani sitä toffeeta keksimassan päälle se toffee sotkeentui siihen keksiin ja jouduin sitten haarukalla tekemään siitä sellaista mössöä - eli siinä ei ollut erilliset hienosti asetellut kerrokset.
Mutta ei se makuun vaikuta, joten mietin, että se voisi johtua siitä, että parilla edellisellä kerralla käytin eri keksejä pohjassa.
Sitten mietin, että olisko se se, että mies palikka osti voimakassuolaista voita edellisellä kerralla kaupasta, ja kun ei muuta ollut, käytin sitä. Tiedä sitten vaikuttiko se.

Virallisestihan tuossa pitäisi kai käyttää jotain digestive-lajiketta, mutta edellisillä kerroilla käytin muistaakseni Dominon jotain mansikkaa tms. Se selvästi tekee siitä liian makeaa. Nyt se oli jotenkin täysin makujen harmoniaa.

Sitten sain eilen impulssin, jota päätin noudattaa: eli aion nyt tehdä ekaa kertaa Key Lime Pie'ta. Hesarissa oli siitä sopivasti juuri juttu ja resepti, ja minun on pitänyt tuota tehdä varmaan kymmenen vuotta jo, enkä ole koskaan saanu aikaiseksi.

Piiras on ollut esillä lukemattomissa jenkkileffoissa ja -sarjoissa, ja olen aina sen nähdessäni miettinyt, että pitää kyllä ehdottomasti tehdä. Mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi.
Enhän siis tiedä, että tykkäänkö tuosta, mutta koska tykkään kirpeästä ja sitruunasta/limestä, oletan, että pakkohan sen on olla hyvää :D

Mutta koska banoffeeta on vielä palanen jäljellä (syön sitä hitaasti pala päivässä) niin saattaa olla, että tuo piirakka toteutuu vasta huomenna.
En lupaa kuvaa siitä valmiina, koska mähän en koskaan koristele noita leipomuksiani mitenkään, joten ne ei välttämättä ole mitenkään silmiä hiveleviä, mutta eipä se ulkonäkö meikäläiselle ole se oleellisin :D
Jos siitä saa siedettävän kuvan, laitan tänne näytille aikaansaannoksen!