Stadissa asuessa syksy ja pimeys oli aika synkkää. Jotenkin ne oranssit katuvalot korosti sitä pimeyttä, märkyyttä ja harmautta.
Metsän keskelle muutettua kaikki nämä katosi.
Syksy, marraskuukin, on ok, paitsi ärsyttää sisälle kulkeutuva hieno hiekka, joka vaan tuntuu lisääntyvän lattialla itsekseen. Pari astetta, tai edes YKSI aste pakkasta olisi sen takia jees - pysyisi lattiat vähähiekkaisempina.
Silti nyt tuntuu jotenkin hiukan sellaiselta.. ei masentuneelta, sitä tunnetta en ole koskaan kokenut, mutta ehkä vähän haikealta. Vai onkohan haikeus oikea sana, koska silloin kaivataan ehkä jotain..?
Onhan noita kaipaamisen kohteita toki, tuoreimpana uusioperhekokonaisuutemme viimeinen edustaja, joka lähti sateenkaarisillalle tällä viikolla.
Lisäksi sain kunnon "joululahjan", eli taloon tulevan niin kallin rempan, ettei tartte miettiä matkoja tai suurempia ostoksia pariinkymmeneen vuoteen. Pakollisena tuota ei voi jättää tekemättä, joten se tehdään ja muut kivat jutut jätetään tekemättä.
Lisäksi olen jotenkin notkeana (not) onnistunut rikkomaan molemmat käteni.. oikeassa kädessä tenniskyynärpää (mulla, Martina Navratilova Kakkosella??!) ja vasemmassa jännetuppitulehdus. Lääkkeksi lepoa ja Voltarenia. Kertokaapa hyvät ihmiset, miten oikeakätinen ihminen mitenkään lepuuttaa kättä arjessa? Varsinkaan puilla lämmitettävässä talossa asuessa, jossa muitakin asioita kuin puuhalkoja tulee koko ajan siirreltyä, kannettua ja nostettua... Ei mitenkään, voin kertoa.
Että sinälläänhän joku asiantuntija voisi nähdä tässä vaikka mitä aineksia jopa johonkin synkempään olotilaan, mutta se ei vaan ole mua. Vähän vaan sellanen... kaiho? Kaiheus? Kaipuu? Haikeus? Suru? Nyt ei oikein löydy sanaa.
Mutta joo, ei sellainen superhyperextraturbo aurinko-olo juuri nyt.
Voihan tuolla nenän korkeudella roikkuvalla tuhnusadepilvimassalla olla jotain tekemistä sen kanssa :D Tosin mikä sen mukavampaa kuin köllötellä harmaana päivänä sohvalla, lukea naistenlehtiä ja syödä suklaata?
Suklaasta tuli mieleen!! Lindtin irtomyyntinä myytävät pallot.. ne eri väriset? Ahhh ja voi.. ne on kyllä turmiollisia!
Tutustuin niihin ekan kerran vuosi sitten Ruoka & Viini -messuilla ja sen jälkeen jos eteen on tullut, PAKKOHAN niitä on ollut ostaa! Ei ihan kaikki maut ole ok, esim. se kookos, sitä en edes halua maistaa, mutta ne muut..
Omassa Cittarissa niitä oli viime vuonna (ikävä kyllä!),mutta tänä vuonna ei ole tullut myyntiin. Ehkä parempi niin.. koska taatusti ostaisin, Ja söisin. Koska mitä muuta varten suklaa on tehty, kuin syötäväksi??
Tosin, jotain olen oppinut! Olen oppinut heittämään pois karkkeja, joista en tykkää. Aiemmin saatoin siis syödä ne huonot/pahat, koska jotenkin tuntui täysin mahdottomalta idealta heittää karkkia roskiin. Nyt osaan sen jo tehdä - ja ostettuni messuilta makulakuja, lähtikin sieltä sitten neljä lakua roskiin, koska vasta maistettuani niitä tajusin, että niisssä on sellainen ällöttävä kova ja paksu "mukamakukuori". Eikä hei ees kirpaissut kovaa!
Muutenkin makuasiat alkaa näköjään muuttua.. en tiedä iänkö myötä. En ole aiemmin pahemmin ollur glögi-ihmisiä. Jos sitä on jossain ollut kokouksessa tai kaverilla tarjolla, toki olen ottanut. Mutta nyt sain hetkellisen mielenhäiiön ja ostin pari purkkia kotiin! Tietenkin sokeroimatonta, koska sokerillisessa on niitä saakelin kaloreita niin paljon. Näin pystyn nauttimaan, mutta olemaan keräämättä liikaa kaloreita tuosta - muualtahan niitä tulee koko ajan joka tapauksessa.
