Selkäseisontaa

Vaikka liikkeellelähtö oli hiukan takkuista, sain kuin sainkin hommat alkuun. Viime perjantaina päätin aloittaa uuden tavan tehdä töitä: sen sijaan että röhnötän soffalla läppäri sylissä (kuten nyt tätä naputellessa), tekisin töitä koneella seisten.
Entinen työkaveri teki hommia seisten jo muutaman vuoden toimistolla, meikäläisen maatessa tai lojutessa toimistotuolilla. Hän koki sen erinomaiseksi työskentelyasennoksi.
Nyt päätin kokeilla, että miten homma pelittäisi itsellä kotona.

Onneksi keittiön saareketaso on juuri sopivalla korkeudella, joten ei tarvinnut tehdä mitään erityisjärjestelyjä. Tosin miehen mielestä en seiso kuten kuvassa (vasemmalla), selkä suorana, vaan nojaudun eteenpäin. Itse en ole samaa mieltä, mutta pitäisi ehkä saada mies nappaamaan kuva kun olen uppoutunut hommiin, niin näkisi missä asennossa sitä oikein ollaan.

Perjantaina siis kokeilin ekaa kertaa, ja kaksi tuntia oli se aika, jonka jaksoi seistä. Sen jälkeen selkä alkoi huutaa hoosiannaa oikein kunnolla
Jälleen mies muka tietävänä sanoi, että sehän johtuu tietenkin siitä, että ei mulla ole olemassa mitään selkälihaksia, jotka ymmärtäisi, että nyt tehdään hommia seisten.
Näin varmaan onkin :D

Alkuviikonkin kaksi tuntia tuntui soppelilta, eilen aika venyi jo 2,5 tuntiin.
Mietin, että eihän tuosta haittaakaan ole, kun kaikissa medioissa toitotetaan koko ajan, että istuminen vie ennenaikaiseen hautaan..

Ainoa ongelma on, että ennen kuin pääsee hommiin, pitää taso raivata kaikesta päivän ja illan aikana siihen kertyneestä sälästä. Johdolle löytyy pistoke lähteltä, mutta se on silti sen verran tiukalla, että pitää vähän katsoa, miten lähtee liikkeelle, ettei vedä läppäriä johdon mukana alas.

Mutta - näinkin vähäisen kokemuksen jälkeen sanoisin, että kannattaa kokeilla!

Stop sairaskertomuksille

Tajusin juuri, että tämä blogi on nykyään pelkkää narinaa ja nillitystä terveysasioista - tai siis niiden puutteista.
Kuka sellaista jaksaa lukea?? Ei kukaan!
Seuraavaksi tässä voisi alkaa pelata reseptibingoa!

Eikä siitä nillityksestä ole mitään hyötyä, ja eikös juuri sunnuntaisessa Hesarissakin ollut juttu siitä, että negatiivisuus työpaikalla myrkyttää helposti koko ilmapiirin. Tai siis että nimenomaan valittaminen tarttuu helposti laajempaan ryhmään.

Tänään paistoi aurinko!!

Joten päätin lopettaa valittamisen.. hetkeksi :)
Polvi on mikä on, mihin se siitä valittamisella muuttuu.

Mutta mitäs sitten tänne naputtelisi??
Syömisten luetteleminen on tylsää, eikä niissä nyt niin hirveesti ole mitään ihmeellistä.

Reissussa syötiin hyvin ja herkuteltiinkin siinä miesten mollaamisen lomassa, ja nyt taas normaaliarkea ja normaalisyömisiä.
Mies tietenkin loisti taas älyllään ja toi kaupasta sitten kaksi (!) Maraboun levyä - Dajm ja Minttu. "Kun oli tarjouksessa kaksi yhden hinnalla".
Ei se ole näköjään kuunnellut lainkaan kun olen sanonut, että älä nyt tuo.
Miehen muisti on näköjään paitsi valikoiva, myös hyvin lyhytkestoinen..

No, onneksi osaan syödä tuota maltillisesti, rivin tai max kaksi päivässä.
Toki kun liikunta on nyt aika minimissä, nuo(kin) kalorit voisi jättää pois. Mutta ehei, jos taloon on tuotu suklaata, meikälikkahan syö sen!