Kakuttomuus kaivaa

Olihan se mukavaa kun oli noita erilaisia herkkuja syötävänä, mutta ehkä parempi, että ne on nyt loppu. Tai no, pakkasessa on niitä cookieseja vielä muutama.

Kyllähän noi herkut heti näkyy vyötäröllä, joten saa nyt hetkeksi jäädä reseptikikkailut herkkujen osalta. Mutta ruokien osalta pitää sitä jatkaa.
Mä oon niiiin kypsyny tekee aina samaa ruokaa, ja jotenkin aivot ei taivu keksimään kivoja uusia ideoita.
Tällä viikolla olen tehnyt joka päivä jotain vähän uutta/uudella tavalla.
Mutta se käy työstä - siis uusien ideoiden etsiminen!
Mies kun on ärsyttävän hankala siinä, että se ei syö montaakaan asiaa, josta saisi helppoa/halpaa ruokaa, joten sitten pitää niiden reunaehtojen sisällä keksiä jotain kivaa.

Yhdeksi viikonlopun ruoaksi keksin kokeilla tätä nyhtökanarullaa.  Pitäisi vielä muutaman päivän ruoka keksiä.. arghh..

Seisonta- ja polvipäivitystä pikkasen!

Jotkut syyspäivät on tällaisia :)

En ole ihan joka päivä tehnyt hommia läppärillä seisten, mutta tälläkin viikolla parina.. ja juuri nyt :) Pystyn hyvin jo seisomaan 3-4 tuntia, mutta sen jälkeen jalat, ja nimenomaan kantapäät sanoo itsensä irti (??!).
Ehkä siihen auttaisi jotkut jalkineet, mutta tuntuu hölmöltä seistä himassa kengät jalassa - eihän tässä mitään amerikkalaisia olla :P

Eilen ja toissapäivänä olin enemmän soffalla röhnöttämässä ja illalla tuntui ihan pikkuisia tuntemuksia siitä, että olisko närästystä. Ei ollut, mutta mietin, että ehkä asennollakin on siinä oma osuutensa.. Se edellinen närästyssessio, se karsee kokemus, oli pakko tulla siitä omenahyve+vanilijakastikkeesta. Kun ne oli syöty, katosi närästys.
Hassua, koska vedin omenaa kyllä joka päivä puusta pari kappaletta eikä mitään tullut... Ehkä se oli se yhdistelmä.

Ja polvi?
Se oikea polvi, se ikuisuusongelma, on viime päivät ollut hyvin hiljaa!
Mietin jo, että jos matolle uskaltautuisi, mutta tänä aamuna tuo vasen polvi taas kipuili. Se on kyllä mystistä: sille ei ole tapahtunut mitään, mutta räks poka petti vaan.
No, jos sekin nyt rauhottuisi, voisi kokeilla mattoa jossakin vaiheessa..

Selkäseisontaa

Vaikka liikkeellelähtö oli hiukan takkuista, sain kuin sainkin hommat alkuun. Viime perjantaina päätin aloittaa uuden tavan tehdä töitä: sen sijaan että röhnötän soffalla läppäri sylissä (kuten nyt tätä naputellessa), tekisin töitä koneella seisten.
Entinen työkaveri teki hommia seisten jo muutaman vuoden toimistolla, meikäläisen maatessa tai lojutessa toimistotuolilla. Hän koki sen erinomaiseksi työskentelyasennoksi.
Nyt päätin kokeilla, että miten homma pelittäisi itsellä kotona.

Onneksi keittiön saareketaso on juuri sopivalla korkeudella, joten ei tarvinnut tehdä mitään erityisjärjestelyjä. Tosin miehen mielestä en seiso kuten kuvassa (vasemmalla), selkä suorana, vaan nojaudun eteenpäin. Itse en ole samaa mieltä, mutta pitäisi ehkä saada mies nappaamaan kuva kun olen uppoutunut hommiin, niin näkisi missä asennossa sitä oikein ollaan.

Perjantaina siis kokeilin ekaa kertaa, ja kaksi tuntia oli se aika, jonka jaksoi seistä. Sen jälkeen selkä alkoi huutaa hoosiannaa oikein kunnolla
Jälleen mies muka tietävänä sanoi, että sehän johtuu tietenkin siitä, että ei mulla ole olemassa mitään selkälihaksia, jotka ymmärtäisi, että nyt tehdään hommia seisten.
Näin varmaan onkin :D

Alkuviikonkin kaksi tuntia tuntui soppelilta, eilen aika venyi jo 2,5 tuntiin.
Mietin, että eihän tuosta haittaakaan ole, kun kaikissa medioissa toitotetaan koko ajan, että istuminen vie ennenaikaiseen hautaan..

Ainoa ongelma on, että ennen kuin pääsee hommiin, pitää taso raivata kaikesta päivän ja illan aikana siihen kertyneestä sälästä. Johdolle löytyy pistoke lähteltä, mutta se on silti sen verran tiukalla, että pitää vähän katsoa, miten lähtee liikkeelle, ettei vedä läppäriä johdon mukana alas.

Mutta - näinkin vähäisen kokemuksen jälkeen sanoisin, että kannattaa kokeilla!