Ajattelen paljon ruokaa. En tiedä, onko ajattelutapani tavallinen, maaninen, epäterve tai normaali.En ole koskaan ollut edes promillen verran taipumassa anoreksian puoleen - en pidä nälän tunteesta. Bulimia ei ole minua varten, inhoan oksentelua. Ortoreksia ei tunnu omalta, koska vaikka saatan suunnitella jotain syömistapahtumaa (tyyliin "minne menisin syömään") vähän pidempään, saatan silti päätyä epäterveelliseen vaihtoehtoon hyvinkin helposti.
Annan esimerkin.
Viime viikolla kävin eräänä päivänä kesken työpäivän asioilla, aamupäivästä.
Valehtelematta mietin lähes koko edellisen päivän, miten haluaisin järjestää lounaan. Tai siis korjaus, en istunut ja pähkäillyt asiaa tuntikausia, mutta koko päivän aikana välillä mielessä pulpahteli suunnittelluun liittyviä ajatuksia: "Entäs Subway? Ei, se ei ole karppia, vatsa saattaa ärsyyntyä vaaleasta leivästä ja koska päivä on pitkä, ei se pidä nälkää riittävän pitkään". "Mitä muita ruokapaikkoja siellä on? En kyllä pizzaa ota. Haenko salaatin matkaan?"
Koska asioiden hoito tapahtui aamupäivällä, olin menossa takaisin toimistolle jo klo 11 maissa. Liian aikainen lounaaksi. Kävin tutkailemassa sushi-paikan tarjontaa, mutta siellä vasta oltiin aloittelemassa ruoanlaittoa, joten päädyin sitten hakemaan karpin papu-broileri-salaatin mukaan, jonka söin töissä.
Mutta ai niin! Matkalla autolle käväisin hakemassa Hesburgerista pirtelön. Miksi? Koska siellä kävellessäni päätin, että haluan sellaisen ja saan sellaisen ottaa. Olkoon se lounas, salaatin söin iltapäivemmällä.
En kyllä osaa sanoa, onko seuraavan päivän arkirutiineista poikkeavien ruokailujen miettiminen epänormaalia. Eivät ajatukset ole mitenkään pakkomielteisiä, vaan ennenmminkin positiivisia: mitä kaikkea kivaa ruokaa siellä on tarjolla, ja mihin itse sitten loppujen lopuksi päätyisinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti