Kilokiukuttelija

29.8.2011

Ajattelen, siis laihdun

Entäs jos se menisikin niin? Ihminenhän ei muka käytä aivokapasiteetistaan kuin murto-osan ja kykenee mielenhallinnalla ja tahdonvoimallaan vaikka mihin suorituksiin. Näinhän sitä sanotaan. Mutta miksi sitten ihminen ei laihdu pelkästään ajattelemalla?
Kyllähän myös aivojen käyttäminen polttaa kaloreita, mutta haluaisin nähdeä sen yksilön, joka on pudottanut 10 kg pelkällä aivotyöskentelyllä! Jospa minä voisi olla ensimmäinen siinä onnistunut?
Olen viime vuosina huomannut kehonkuvassani sellaisen mielenkiintoisen seikan, että koen olevani kapeampi kuin olenkaan. Kotona rennoissa, kiristämättömissä vaatteissa seilatessa ei vaatteen muuttumista liian pieneksi ihan heti huomaakaan.
Saan itseni joskus kiinni siitä, että näen peilistä kehon muodon, näen (jos haluan testata) vaa’alla painon ja vaatteiden kohdalla kiristävyyden, mutta siltikin koen, että en ole se muhku mikä oikeasti olen. Käänteinen anorektikon ongelma? ;) Eikös heillä ole usein niin, että näkevät peilissä itsensä lihavana, vaikka oikeasti olisivat niin laihoja, että kuolema kolkuttelee olan takana. Meikäläisellä aivot siis tekee päinvastoin.
Samoin olen huomannut selitteleväni herkkuhetkiä sillä, että ”tämä ei nyt vaan yksinkertaisesti lihota”. Koska tahdonvoimasta ja mielenhallinnastahan se on vaan kyse! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti